Doula mukaan synnytykseen
0Viimein pääsen kirjoittamaan tästä! Viimein. Tätä on jännitetty jostain tammi-helmikuusta lähtien ja nyt se on varmaa. Meille tulee doula mukaan synnytykseen.
Doula on siis synnytystukihenkilö, joka pystyy tarjoamaan tukeaan niin synnyttäjälle, kuin myös synnytyksessä mukana olevalle puolisolle tai muulle henkilölle. Doula ei toimi synnytyksessä lääketieteen ammattilaisena. Osa doulista on myös koulutettuja kätilöitä ja silloin he voivat toimia myös kätilönä. Luin nopeasti, että ensimmäisiä ammattidoulia on ollut synnytyksessä mukana 2010 vuodesta lähtien. Kyseessä on siis melko tuore juttu.
”Onhan sinulla mies mukana”
Olen saanut muutamat kummastuneet kysymykset siitä, miksi haluan synnytykseen mukaan tällaisen doulan, kun ”onhan sinulla mies mukana”. Juu, niin on. Mutta meistä kumpikin on tässä maallikkoja. Puolisolleni tämä on myös ensimmäinen kerta näissä hommissa. Lisäksi omaan synnytyshistoriaani mahtuu kaksi melko rankkaa synnytystä, joiden jälkeen olen alkanut kokea synnytyspelkoa. Sen lisäksi minulla on taustalla lähisuhdeväkivallan kokemuksia, jotka vaikuttavat minussa tänäkin päivänä. Kuopuksen synnytykseen liittyy esimerkiksi todella vahvasti hylkäämiskokemus.
Näistä syistä ajattelin, että nyt jos koskaan sellainen lisätuki synnytykseen olisi tarpeen. Varsinkin, kun alkuperäinen ajatus synnytyksestä oli, että haluan ehdottomasti suunnitellun sektion.
Vapaaehtoinen doula
Me saimme oman doulamme Ensi- ja tuvakotienliiton vapaaehtoisjärjestelmän kautta. Meillä ei olisi ollut tällä hetkellä resursseja palkata yksityistä doulaa, joten on todella hienoa, että tällainenkin on mahdollista. Olen myös todella kiitollinen, että meille löytyi oma tukihenkilö. Meille kun sanottiin tässä kesän alussa suoraan, että tällä hetkellä synnyttäjiä on enemmän, kuin doulia, joten tässä on ollut onni matkassa.
Hakuprosessi meni niin, että minä lähetin sähköpostilla hakemuksen, jossa kerroin aiemmista synnytyksistäni ja niiden aiheuttamasta synnytyspelosta, väkivallan kokemuksistani ja tästä meidän perheen nykytilanteesta. Olin todella hyvissä ajoin liikkeellä, joten tämän hakemuksen ja ensihaastattelun välissä meni sitten useampi kuukausi. Haastattelussa kerroin meidän tilanteesta entistä tarkemmin. Tämän jälkeen minun tietoni laitettiin eteenpäin ja jäin odottomaan, josko joku doulista kokisi voivansa olla tukena juuri meille. Suurinpiirtein viikko sitten sain viestin meidän doulalta ja parissa päivässä meillä oli ensimmäinen tapaaminen.
Toki, riskinä olisi ollut vielä se, että meillä ei olisi henkilökemiat kohdanneet ollenkaan tämän kyseisen vapaaehtoisen kanssa. Silloin meille olisi voitu yrittää saada uusi tyyppi, mutta olen sen verran viimeisilläni ettei se olisi välttämättä ollut realistista. Onneksi meidän kemiat kohtasi ja saatiin aivan ihan tyyppi meille tueksi. Tapaamisen jälkeen minulle tuli myös aika turvallinen ja huojentunut olo. Enää ei juurikaan harmita se, että lääkäri ajoi niin vahvasti sponttaania synnytystä.
Nyt odotellaan
Nyt sitten odotellaan synnytyksen käynnistymistä. Ollaan tapaamisen jälkeen viestitelty säännöllisesti. Olen kertonut kuulumisia voinnista ja supistuksista. Vapaaehtoinen doula tulee mukaan suoraan sairaalaan. Tämä on sellainen konkreettinen ero yksityiseen doulaan, joka monissa tapauksissa tulee kaveriksi jo kotiin. Kuopuksen synnytys eteni sen verran vauhdikkaasti aikanaan, että uskon olevan enemmän kuin riittävästi, että doula tulee vasta sairaalaan.
Kerron myöhemmin miltä doulan läsnäolo synnytyksessä tuntui. Tarkoitus on, että hän on meidän molempien tukena. Viime synnytyksessä lapsen isä jäi yksin vauvan kanssa moneksi tunniksi, kun itse päädyin leikkaussalin kautta heräämöön. Jos vastaava tapahtuisi myös tällä kertaa, puolisollani olisi joku omana tukenaan, mikä helpottaa myös omaa oloani. Nyt tiedetään, että ei olla tilanteessa yksin.
Onko doula sinulle tuttu käsite? Entä onko sinulla ollut synnytyksessä mukana doulaa? Olisi todella kiva kuulla muidenkin kokemuksia, joten jätä ihmeessä kommentti, jos näin on ollut.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Paras tuki ja turva
Pahoittelen tällä hetkellä melko vauvapainotteisesta sisällöstä. Tiedän, että kaikki eivät ole perhesisällön kohderyhmää, mutta meidän arki pyörii tällä hetkellä paljon tulevan synnytyksen ja siihen valmistautumisen ympärillä. Sen jälkeen ensimmäiset viikot ovat todella vauvapainotteisia. Mutta tilanne tasoittuu varmasti ajan kanssa. Raskaus ja vauva-aika eivät kestä ikuisesti. Lisäksi huomaan jo nyt katselevani kaihoten tyyli-inspiraatiota, johon ei liity raskausvatsa. Joten olkaa kärsivällisiä. <3
Kun toinen ottaa vastuuta
Nyt haluan sanoa muutaman sanan puolisostani, joka on ollut viime aikoina aivan paras tuki ja turva. Vaikka olen ollut alusta asti kiitollinen siitä, että olen saanut tavata hänet, tässä loppuraskaudessa se on korostunut entisestään. Viimeisilleen edennyt raskaus on verottanut voimiani. En ole enää yhtä nopea, enkä jaksa samalla tavalla kuin ennen. Siitäkin huolimatta, että koen voivani pääasiassa hyvin ja jaksavani päivät ihan kivasti. Mutta väitän, että oloni ei olisi lainkaan näin hyvinvoiva, jos olisin tästä kaikesta vastuussa aivan yksin. Lapset ovat energisiä ja tarvitsevat aikuisen huomiota ja tukea edelleen, vaikka isoja ovatkin.
Puolisoni on ottanut ihan uskomattoman ihanasti koppia ja vastuuta lapsista. Ihaninta on ehkä se, että hän on tehnyt sen täysin pyytämättä. Minä kun en välttämättä niin herkästi anna sitä vastuuta pyydettäessä, itsepäinen kun olen. Helpompaa on ollut, kun hän on ottanut ohjat rauhallisesti itse käsiinsä. He ovat muun muassa käyneet puistossa ja pyöräilleet. Lasten pyöräily on sellainen juttu, missä minä en todellakaan pysy enää vauhdissa mukana. Puolisoni jaksaa myös rehata ja kantaa lapsia nyt, kun minä en pysty. Heillä on nykyään yhteiset aamujumpat, jotka sisältävät melko paljon lasten roikottamista eri asennoissa. 😀
Otin tuossa yksi päivä huonosti nukutun yön jälkeen parin tunnin aamupäiväunet, joilla lopulta sain päivän käyntiin. Mietin, että ennen tällaiset päikkärit eivät olisi tulleet kuuloonkaan, vaan päivästä olisi pitänyt vain selvitä. Samoin, kun olen ollut huonovointinen, olen saanut levätä. Iltaisin puolisoni hieroo turvonneita jalkojani.
Väitän, että isoksi osaksi oman historiani ansiosta osaan pysähtyä miettimään ja arvostamaan näitä pieniä asioita. Välillä minuakin ärsyttää ihan kaikki ja ilman syytäkin, kun on kuuma, tukala ja hormonit hyrräävät. Mutta silti. Olen elänyt kaksi hyvin, hyvin erilaista ja yksinäistä raskautta, joissa tällaiset pienet jutut eivät tulleet kuuloonkaan. Nyt osaan olla kiitollinen niistä yksittäisistä päiväunistakin. En ehkä jaksaisi näinkään hyvin, jos ihan kaikki olisi minun vastuullani.
Joten kiitos rakas.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit