Heipä hei. Ajattelin nyt availla omaa kirjoitusblokkiani kertomalla hieman meidän kuulumisia. Tällaiset kirjoitusblokit kuuluvat kuitenkin asiaan. Ne ovat inhottavia, mutta yritän suhtautua niihin rennosti. Yleensä ne aukenevat ennemmin tai myöhemmin. Mutta ehkä tällainen keveämpi aihe edesauttaa asiaa.

Meidän arki on sitä ihan perus lapsiperhearkea. Silloin kun kaikki kolme lasta ovat saman katon alla, aika menee siivillä. Vauvalla on menossa vaihe, jolloin hän tuntuu vaihtavan paikkaa aina kun silmäänsä räpäyttää. Ja aina hän on jonkinlaisessa ”pahanteossa”. Eli repimässä verhoja, livahtamassa siskojen huoneeseen, rusikoimassa robotti-imuria tai jotain muuta vastaavaa. Tämä ennen kaikkea naurattaa, sillä tämä vaihe kuuluu ennen kaikkea asiaan. Maailmasta on tullut kerta heitolla paljon ihmeellisempi paikka, kun hän on lähtenyt liikkelle ja oppinut nousemaan ylös. Joten ymmärtäähän se, että paikoillaan on vaikea pysyä.

Isoilla onkin ollut hieman sopeutumista tähän varsin kerkeäväiseen pikkuveljeen. Silti he edelleen jumaloivat pientä sisarustaan.

Hyviä hetkiä ja vähän surullisiakin

Arki rullaa ja saman aikaan siihen mahtuu paljon kaikkea pientä. Me ollaan käyty Toten kanssa treffeillä. Sen lisäksi käytiin tässä taannoin koko perhe Sea lifessa, mikä oli jälleen koko perheen kiva kokemus. Sea Life oli itseasiassa silloin, kun Vantaalla sattui se kouluampuminen. Silloin me vanhemmat kaivattiin vähän muuta ajateltavaa. Vietettiin siksi kiva iltapäivä yhdessä perheenä. Silloin illalla käytiin sitten isompien lasten kanssa se todella raskas keskustelu aiheesta. Meidän isot otti ja käsitteli tämän kaiken jotenkin todella hienosti. Minä itkin tilanteessa. Mutta kuten sanottu, lapset käsitteli tämän todella hienosti. Ja tiedän myös, että aihetta on käsitelty myös koulussa ja varhaiskasvatuksessa.

Toivon vain hartaasti, että mitään vastaavaa ei tarvitsisi lasten kanssa myöhemmin käsitellä.

”Äiti itketkö sä?”

”Kyllä, kun tämä on niin surullinen juttu.”

Unikoulu

Vauvan kanssa on aloitettu unikoulu, joka tarkoittaa ennen kaikkea sitä omaa sänkyä. Minä olisin voinut jatkaa vauvan vieressä nukkumista, mutta hän on niin liikkuvainen, että laidallinen sänky alkaa olla turvallisuuskysymys. Unikoulun alettua, nukutushommien päävastuu siirtyi suoraan Totelle. Ja hän on hoitanut homman todella mallikkaasti. Vauva nukahtaa omaan sänkyyn ja nukkuu siellä 3-4 tunnin pätkän, ennen kuin siirtyy viereeni ensimmäiselle syötölle.

Palaan meidän unikouluun myöhemmin vähän tarkemmin. Olen instagramin puolella saanut kysymyksiä siihen liittyen, joten tarkempi postaus saattaa olla myöhemmin paikoillaan.

Meillä oli myös aivan uskomattoman ihana kokemus perhekuvauksissa. Henria otti meidän perheestä aivan uskomattoman ihania kuvia Vallilan studiollaan. Nämä kuvaukset liittyvät aiempaan Mekko & brunssi-päivään, johon osallistuin aiemmin. Saatiin sen lisäksi myös vapaavalintainen kuvaus, josta Henria saa itselleen portfoliomateriaalia ja me saadaan hänen ottamansa perhekuvat. Olen innoissani siitä, että me saadaan pian kuvat tästä meidän ihanasta perheestä. Näin vilauksen muutamista kuvista, enkä malta odottaa, että näen valmiit kuvat.

Siinä oli nyt joitain viime aikojen kuulumisia. Olen varmasti unohtanut jotain, mutta tämä on hyvä tällä erää. Toivon mukaan blokkini avautuu ja saan kirittyä hieman kirjoitustahtiani.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Pääsiäinen aikuisten ja vauvan kesken

Yhtenä maalikuun päivänä

Laskeutuminen pääsiäiseen

Ihana keväinen viikonloppu

Edessä kiva viikonloppu

Me oltiin Toten kanssa tiistaina treffeillä. Mikä oli aivan ihanaa. Meidän treffimme sisälsivät tällä kertaa myös plus onen, jonka kanssa piti viettää tovi myös ravintolan leikkipaikalla. Siitä huolimatta meidän treffit olivat erinomaiset.

Totella oli siis vapaapäivä ja meillä oli myös yhden lapsen viikko, joten päätettiin lähteä pienille päivädeiteille. On ihanaa, että meidän tämän hetkinen elämäntilanne mahdollistaa tällaisen, joten otetaan tästä ilo irti nyt kun voidaan.

Me käytiin raskausaikana läpi aika vaikeitakin hetkiä. Olin todella sisään päin kääntynyt ja stressaantuntu. Selkeästi raskaana olo toimi triggerinä vanhoille traumoille, joita en siinä samassa tilanteessa osannut käsitellä. Vaikka järkeilin olevani ihan eri elämäntilanteessa, minulla oli silti sellainen yksin selviämisen ja pärjäämisen meininki koko raskaudessa. Näistä syistä on ihanaa, että ollaan lyödetty uudelleen yhteys toisiimme. Nämä jutut eivät ole mitään itsestään selvyyksiä.

Joten jo tästä syystä kannattaa lähteä treffeille vahvistamaan sitä yhteyttä.

Sushista pizzaan

Meidän alkuperäinen suunnitelma oli mennä testaamaan Oishi 18 ravintola. Rakastetaan kumpikin aasialaista ruokaa ja tämä on ollut kummankin testilistalla. Ongelma tuli ravintolassa, kun tavattiin, että melkein kaikissa susheissa oli merilevää. Ravintolakokemus olisi jäänyt omalta osaltani melko laihaksi. Imettäessä merilevä on nimittäin kiellettyjen ruokien listalla jodipitoisuuksien vuoksi. Päädyttiin siis siirtämään tämä kokemus myöhemmäksi.

Oltiin Katajannokalla ja äärimmäisen nälkäisiä tässä vaiheessa. Bongattiin lähistöltä Via Tribunali, josta itselläni on aiempaa kokemusta ja vaihdettiin ravintola lennosta.

Totelle Via Tribunali ei ollut entuudestaan tuttu, mutta ilmeisesti hän vaikuttui paikasta. Ravintola on todella miellyttävän näköinen ja ruoka on hyvää. Tämä ravintola ei todellakaan ole mikään kebabbila. Vauva testasi ja antoi hyväksynnän ravintolan leikkipaikalle. Lempi lelu oli lopulta kannellinen roskis. Me Oótettiin ruuaksi pizzat ja jälkiruuaksi oikein kelvolliset tiramisut. Vauva nukahti jossain vaiheessa päiväunille ja tarjosi meille hetken kahdestaan.

Käveltiin ravintolalta metrolle, nautittiin auringon paisteesta, lämmöstä ja Helsingistä. Päivä tuntui täydelliseltä. Sen lisäksi olen miettinyt sitä, että viimein ekän sellaista elämää, josta olen haaveillut. Minulla on kumppani, joka nauttii retkistä ja yhdessä tekemisestä yhtä paljon kuin minä. Tai ehkä jopa enemmän. Hän nimittäin jaksaa keksiä sitä yhteistä tekemistä ja patistaa myös minua liikkelle. Minä kun introverttina voisin välillä skipata juttuja ihan vain, jotta voisin olla kotona. Pieni patistus on aika ajoin ihan tervetullutta.

Oli ihanaa olla treffeillä. Myös meidän pienen avecin kanssa. Ehkä me seuraavalla kerralla ollaan liikkeellä kahdestaan. Meillä on käyttämättä vielä baby showereilla lahjaksi saatu ravintolalahjakortti, joka pitäisi käyttää.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Aion ajatella 21 päivää seksiä

Makuuhuoneen uusi matto

Viime aikojen arkisia kuulumisia

Kihlat ja sormuksen tarina

Seksi raskauden ja synnytyksen jälkeen