Traumatyöskentely
2Olen aloittamassa nyt psykologin kanssa traumatyöskentelyn, liittyen kokemaani väkivaltaan. En tiedä olenko umpi hullu, kun haluan aloittaa tämän nyt, kun elämä tuntuu viimein tasoittuneen ja rauhoittuneen. Olen puhunut tästä kaikesta ennenkin muun muassa terapeutin ja muiden tahojen kanssa. Mutta oikea traumatyöskentely vaatii sen, että elämä on muuten tasapainossa ja ihmisellä on turvallinen olo, koska traumojen työstäminen voi viedä todella syviin vesiin. Työskentelyn aloittaminen jännittää, kun ensimmäinenkin psykologin tapaaminen oli melko rankka, vaikka me vasta raapaisimme pintaa näiden asioiden suhteen.
Kerroin ajatelleeni, että minun olisi pitänyt lähteä. Muistan hyvin elävästi ajatelleeni, että minun pitäisi lähteä nyt heti ja päättää tämä.
Jotta voin jatkaa eteenpäin
Minulla nämä väkivaltaan liittyvät traumat ovat viime aikoina puskeneet pintaan todella vahvasti. Näen useasti viikossa painajaisia väkivallasta. Niin oikeista tilanteista, kuin mieleni kehittämiä tarinoita. Sen lisäksi muistot ovat nousseet pintaan viime aikoina usemmin, kuin ennen ja minulla on selkeä tarve puhua näistä. Olen nyt viime viikkoina kertonut ensimmäisiä kertoja täysin rehellisesti ystävilleni siitä, mitä olen kokenut. Tulkitsen tämän kaiken niin, että alitajuntani on sitä mieltä, että olen nyt valmis käsittelemään näitä asioita. Todennäköisesti se yrittää viestittää minulle, että nyt on oikea hetki syventyä näihin, jotta voin jatkaa eteenpäin.
Ensimmäisellä pintaraapaisulla havahduin taas siihen, miten normaalilta väkivalta omassa elämässäni tuntuu. Ja kyllä, käytän tarkoituksella sanaa normaali, koska sitä se oli. Kaikenlaisesta väkivallasta tuli minulle täysin normi. Sainoin psykologille vähättelevästi; “Ei niitä fyysisiä kertoja ollut, kuin viisi.” Psykologi muistutti minua siitä, että niitä kertoja ei olisi pitänyt olla yhtään. Se, mitä minulle tehtiin, oli äärimmäisen väärin.
Puhuimme siitä ensimmäisestä fyysisestä kontaktista. Psykologi kysyi minulta, mitä minä ajattelin tapahtuneen jälkeen. Kerroin ajatelleeni, että minun olisi pitänyt lähteä. Muistan hyvin elävästi ajatelleeni, että minun pitäisi lähteä nyt heti ja päättää tämä. Elämä olisi mennyt varmasti hyvin eri tavalla, jos olisin lähtenyt. Mutta kuten kaikki väkivaltaiset suhteet, ei tämäkään ollut täysin paha. Siinä oli paljon sellaista hyvää, mikä sai minut jäämään.
Olen saanut teiltä myös viestiä ja toiveita, että kertoisin enemmän kaikesta kokemastani. Kiitos valtavasti palautteesta, jota olette antaneet. Arvostan jokaista kirjoittamaanne viestiä. Minusta olisi hienoa antaa näille asioille yhdet kasvot. Jotta väkivallasta puhuttaisiin enemmän ja jotta yhä vähemmän sitä jouduttaisiin kokemaan ja jotta uhrit osaisivat hakea apua. Mutta tekin varmasti ymmärrätte, että tämä aihe on äärimmäisen arka. Yritän löytää sitä omaa tapaani ja ääntäni kirjoittaa tästä. Mutta varmasti kirjoitan jotain, nyt kun tämä asia on niin tapetilla elämässäni.
Kiitos, kun luette ja annatte palautetta.
-Jenni.
Lue myös
Millaista on henkinen väkivalta
Seuraa myös
Tammikuun kootut
Vuoden 2021 ensimmäinen kuukausi alkaa olla taputeltuna. Yritän elvyttää vanhan, kuukauden kohokohdat postaussarjan, joten tässä tämän tammikuun kootut. Pakko tunnustaa, että tammikuu ei vieläkään kuulu lempikuukausiini. En pidä talvesta, en pimeydestä, enkä lumesta ja joulusta luopuminen on aina kova pala. Toki, tässä tammikuussa on ollut niin paljon kaikkea uutta, että se on mennyt tänä vuonna todella nopeasti.
Eron vuosipäivä
Niin se vain tuli. Eron ensimmäinen vuosipäivä. Tähän astisen elämäni isoin ja vaikein päätös. Olen edelleen niin onnellinen, että sain sen tehtyä pitkän harkinnan jälkeen. Ensimmäinen vuosi oli aivan uskomatonta myllerrystä ja vuoristorataa. Siitäkin huolimatta, että olin itse eron kanssa aika sinut. En ole missään vaiheessa katunut eroa, mutta kyllä se herättää tunteita, kun pitkä parisuhde päättyy. Ja vaikka olen kirjoittanut siitä, kuinka yllättävän helpolta eroaminen on tutunut. Niin nyt kun asioita katsoo taaksepäin, niin on tuo viime vuosi ollut aikamoinen mylly. Nyt se kaikkein pahin on selkeästi tasaantunut ja oma elämäni on löytänyt uomiinsa. Tuntuu, että olen saanut pääni viimein pinnalle ja asetettua selkeät rajat tälle kaikelle. Olo on helpottunut.
Väkivallan käsittely
Vaikka alan selkeästi pääsemään yli erosta, niin nyt olen huomannut minulla olevan vahva tarve käydä menneitä asioita läpi. Olen nähnyt viime aikoina paljon unia väkivallasta ja muutenkin kaikki kokemani tuntuu olevan nyt paljon vahvemmin pinnalla, kuin vuosi sitten. Minulla on onneksi hyvät tukitoimet näiden asioiden suhteen ja saan riittävästi keskusteluapua.
Jotenkin on helppoa suhtautua tähän kaikkeen sillä ajatuksella, että minun on vain käytävä nämä asiat läpi, vaikka ne ahdistavatkin. Ja tällä hetkellä näyttää siltä, että oma pääni haluaa käsitellä nämä asiat nyt. Yritän myös hyväksyä sen, että näin pitkään jatkuneen väkivallan käsittely on melkoinen suo ja sen käsittelyyn menee aikaa.
Etäopiskelu
Tämä on ehdottomasti tämän vuoden isoin muutos, kun jättäydyin työelämästä täyspäiväiseksi opiskelijaksi. Oman jännitysmomentin tähän elämänmuutokseen tuo tämä nykyinen maailmantilanne. Tällä hetkellä ei ole tietoa siitä, tulenko näkemään omaa ryhmääni kertaakaan livenä. Mikä on itseasiassa aika surullista. Opiskelussa parasta on kuitenkin aina ollut ne opiskelukaverit. Etäopiskelu on kyllä lähtenyt muuten sujumaan ihan hyvin. Tavallaan on aika helppoa, kun se koululuokka on oman pöydän ääressä ja koulun kahvio on omassa keittiössä.
Ystävät
Tässä kuussa omat ystävyyssuhteeni ovat nousseet aivan omalaiseensa merkitykseen. Olen tässä kuussa puhunut pitkiä maratonpuheluita ystävieni kanssa ja viettänyt pari kertaa aikaa heidän kanssaan. Olen toiminut tukena ja saanut myös itse tukea ystäviltäni. Minulla ei ole suurta ystäväpiiriä, mutta minulla on muutamia, todella hyviä ja rakkaita ystäviä, joiden kanssa pidän yhteyttä sitten aktiivisemmin. Ja koska käyn nyt läpi noita isoja asioita, ystävien tuki on korostunut todella paljon.
Treffejä
Tuntuu, että olen saanut tähän sinkku- ja treffielämään ihan uuden vaihteen silmään. Tiedän tällä hetkellä, mitä haluan ja toivon ja minusta tuntuu, että tämä treffailuni on vahvasti menossa siihen suuntaan. Voi sanoa, että minusta on tullut entistä valikoivampi. Siedän yhä vähemmän mitään paskaa, yhtään keneltäkään. Kuten tässä mennessää tindermies-tapauksessa. Näin ollen minulla on ollutkin oikeasti ihan hyviä treffejä tammikuussa.
-Jenni.