#textmewhenyougethome
2“Text me when you get home.” “Tekstaa, kun olet päässyt kotiin.” Viattomalta kuulostava lause, joka kätkee sisäänsä uskomattoman paljon vääryyttää ja väkivaltaa. Ihmiset, etenkin naiset ovat nyt jakaneet somessa kuvia hastagilla #textmewhenyougethome ja kertoneet kokemastaan ahdistelusta, väkivallasta tai siitä, miten he yrittävät suojautua kävellessään yksin ulkona.
Faktoja
- Suomi on EU:n kolmanneksi väkivaltaisin maa naiselle. Jopa yli 47% yli 15-vuotiaista naisista ja tytöistä on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa.
- Globaalisti 35% tytöistä ja naisista on kokenut fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa.
- Joka päivä 137 naista menettää henkensä perheenjäsenensä kädestä.
- Joissain maissa soitot naisille tarkoitettuhin turvapuhelimiin ovat viisinkertaistuneet koronapandemian aikana lisääntyneen kotiväkivallan takia
Avaimet nyrkissä
Myös minä suljen avaimet nyrkkiin, kävellessäni ulkona pimeässä. Valmistaudun puolustautumaan niillä. Samoin puhun puhelimessa tai sitten feikkaan puhuvani puhelimessa. Puhun kovaan ääneen ja kerron sijaintitietoja tasaisesti. Treffeille lähtiessä varaudun myös pahimpaan. Ensinnäkin pyrin saamaan selville kaiken mahdollisen tiedon miehestä. Lähetän ystävälle miehen kuvan ja olennaiset tiedot viestillä. Tapaan miehen julkisella paikalla ja kerron ystävälle treffien suunnitelmista. Sen lisäksi jaan vielä puhelimestani livesijainnin. Olen heittänyt monesti asiasta vitsiä sanomalla, että ainakin poliisi tietää, kuka minut tappoi, jos löydyn jostain kilon palasina. Vitsin takana piilee hyvin karu totuuden siemen.
Lisäksi minä olen yksi niistä, joka on joutunut kokemaan sen, kun omassa kodissaankaan ei ole turvassa. Olen lähtenyt kodistani kaksi kertaa turvakotiin ja ollut molemmilla kerroilla äärimmäisen kiitollinen siitä, että minulla on ollut ylipäätään mahdollisuus siihen. Ja nyt olen kiitollinen siitä, että voin olla tässä ja kirjoittaa teille ja olen ainakin fyysisesti täysin kunnossa. Sen henkisen puolen kanssa on vielä tekemistä, mutta päivä kerrallaan.
Vähättely
Naisille kaikki erilaiset temput avaimista puhelinsoittoihin ja sijainnin jakamiseen ovat tuttuja ja täysin ymmärrettäviä varotoimenpiteitä. Suurin osa miehistä taas ei voi käsittää tällaista. Olen lukenut nyt useita tarinoita siitä, miten naisten pelkoa ja turvattomuuden tunnetta vähätellään. “Eivät kaikki miehet”- on aika normaali argumentti näissä tilanteissa. Eräs kummpanini sanoi minulle, kun yritin pitkittää puhelua hänen kanssaan, kävellessäni iltavuorosta kotiin; “Älä ole naurettava. Ei siellä kukaan käy sun kimppuun.” Miehet väittävät meidän yleistävän rajusti, vaikka fakta on, että naiset kasvatetaan pelkäämään.
Sanon samoin, kuin sanoin Instastooreissani; Toivon todella, että maailma muuttuu, kun omat tyttäreni kasvavat.
Olisi kiva kuulla teidän kokemuksianne aiheesta, jos haluatte kirjoittaa niitä kommentteihin.
-Jenni
Lue myös
”Nainen ei saa harrastaa seksiä, jos haluaa naimisiin.”
Kaikki voivat saada feikkiorgamin
Seuraa myös
Vajavuuden tunnelukko
Haluan kirjoittaa teille ja vajavuuden tunnelukosta. Se on siinä mielessä merkittävä tunnelukko, että se on niin kutsuttua kardinaalitunnelukko. Näin ollen se voi ikään kuin olla muiden tunnelukkojen pohjalla. Vajavuus toimii oivana kasvualustana hylätyksi tulemisen pelolle, alistumiselle ja muille tunnelukoille. Se syntyy, kun olemme kokeneet olevamme kelpaamattomia ja arvottomia. Meitä on kritisoitu ja arvosteltu. Myöhemmät kokemukset elämässä ovat voineet vahvistaa tätä kelpaamattomuuden ja arvottomuuden tunnetta.
Minulla vajavuus on yksi vahvoista tunnelukoistani. Tunnelukkokurssin jälkeen opin tiedostamaan sen paremmin ja huomaan nykyään, kuinka vahvasti kyseinen tunnelukko vaikuttaa elämääni. Ennen kurssia ajattelin, että minulla suurin tunnelukko on se hylätyksi tulemisen pelko ja se vaikuttaa kaikkeen. Mutta kyllä se minullakin on tuo vajavuus.
Mistä vajavuus syntyy?
Minulla huonommuus lapsena kulminoitui nimenomaan koulumenestykseen. Olen aina ollut melko mukavuuden haluinen. Vaikka pidin koulun käynnistä, jos tehtävät eivät sillä hetkellä tuntuneet mukavilta, luistin niistä vaivattomasti. Olin aina sellainen melko vahva seiska puolen oppilas. Keskiarvoni ei siitä juuri noussut, mutta ei se koskaa myöskään laskenut. Ei edes yhdeksännellä luokalla, jonka aikana sairastuin masennukseen. Silti, sain kuulla paljon siitä, että se ei ole tarpeeksi hyvä.
Pärjäsin hyvin monessa muussa aineessa, mutta keskiarvoani laskivat kielet ja matemaattiset aineet, joissa en ollut niin vahvoilla. Myöhemmin minulle on selvinnyt, että olen itseasiassa melko taitava matikassa ja ehkä kyseisiä arvosanoja olisi voitu nostaa oikealla tuella. Kielissä olen edelleen surkea niihin vahvasti vaikuttavan lukihäiriöni vuoksi.
Pitkä parisuhteeni vain vahvisti näitä tuntemuksia. Minusta tuntui etten ollut koskaan tarpeeksi. Minusta löytyi aina joku vika. Ulkonäössä, luonteessa, tavassani puhua… Jossain vaiheessa yritin muuttua. Yritin olla parempi, ihanampi, rennompi, avoimempi. Yritin olla kaikkea enemmän, mutta en pystynyt. Isoksi osaksi siksi, että en voinut täysin kieltää omia tarpeitani. Välillä tunsin itseni epäonnistuneeksi.
Miten vajavuus näyttäytyy tällä hetkellä?
Tällä hetkellä tunnen itseni huonoksi ja kelpaamattomaksi, oman historiani vuoksi. Minulla on paljon traumoja ja pelkoja ja menneen elämän painolastia, minkä vuoksi pelkään etten kelpaa kenellekään. Olen kysynytkin ihastukseltani, eikö hän löytäsi jotain minua parempaa. Olen ennenkin kirjoittanut, että minun kanssani oleminen vaatii melkoisen paljon jo ihan alusta asti. Pelkään, että se on ihmisille liikaa. Tämä puolestaan ruokkii hylätyksi tulemisen pelkoani.
Eikä vajavaisuus näy pelkästään ihmissuhteissani. Myös esimerkiksi tehdessäni somea, tätä mistä todella välitän ja jonka tekemistä oikeasti rakastan, koen olevani huonompi kuin muut. Yritän näyttää kaikille, että minulla on homma hallussa, vaikka siltä ei tuntuisikaan.
Löysin deittielämän kautta linkin myös vajavuudesta johtuvaan sopeutumiskäyttäytymiseen. Huomasin treffailevani hyvin pitkälti kahdenlaisia miehiä. Kumpienkaan kanssa homma ei yleensä toiminut. Treffailen niitä, joita voin itse miellytttää. Tämä on selkeästi vahvempaa sopeutumiskäyttäytymistäni. Mutta etsin myös miehiä, jotka haluavat miellyttää minua. Silloin en tunne itseäni niin vajavaiseksi. Mutta miellyttäminen alkaa ärsyttää minua nopeasti ja haluan siitä eroon. Minun pitäisi siis löytää mies, joka ei ole kumpaakaan näistä, joita perinteisesti tapailen.
Avain tunnelukkoon
Mutta höpötettyäni nyt pitkät pätkät vajavuudesta, haluan sanoa, että tähänkin tunnelukkoon on avain. Se on hyvä itsetunto. Se, että tuntee itsensä hyväksi ja arvokkaaksi. Olen yrittänyt tehdä nyt harjotteita, jotka vahvistaisivat itsetuntoani. Minulla on esimerkiksi kuvankaappauksian saamistani viesteistä, joita olen saanut ihmisiltä. Sillä moni muu on nähnyt minussa sen mitä en pysty itse näkemään. Nyt opettelen näkemään sen myös itse.
-Jenni