Ihmiset joita en ymmärrä
0On olemassa ihmisryhmä, jota en vain kykene ymmärtämään ja ne ovat pahansuovat ihmiset, sekä sellaiset, jotka saavat kiksejä toisten epäonnesta. Olen itse ihminen, joka pyrkii ajattelemaan ja ymmärtämään hyvää lähtökohtaisesti kaikista. Yritän ymmärtää tiettyjä toimintatapoja ja ajatella ettei kukaan ole lähtökohtaisesti paha. Mutta aina välillä vastaan tulee ihminen, joka romuttaa tämän oman kyseisen ajatusmallin. Välillä on vain todella vaikeaa ymmärtää ihmisen toimintatapoja ja tarkoitusperiä.
Ihminen, joka tieten tahtoen valitsee toimia niin, että siitä tulee paha mieli jollekin, on mahdollisimman kaukana omasta maailmastani. Yleensä ihmisillä kuitenkin on halu toimia reilusti toisia kohtaan.
Nettitrollit
Yksi tähän ihmistyyppiin sopiva ryhmä on kaikenlaiset nettitrollit. Eli ne, jotka käyttävät päivästään ja arjestaan tunteja pahoittaakseen toisen ihmisen mielen. Somevaikuttajana trollauskulttuuri on itselle harvinaisen tuttu, sillä olen itse joutunut jo useampia kertoja nettikiusaamisen uhriksi. Parhaimmillaan trollit ovat todella perusteellisia. He käyävät läpi sivukaupalla matariaalia ja kirjoittavat pitkiä kommentteja takertuen monen moneen pilkkuun. Edes minä en jaksa nähdä samaa vaivaa omien somekanavieni eteen, vaikka pitäisi. Aika ajoin toivoisin olevani edes puoliksi yhtä aikaansaava, kuin trolli. Mutta en vain ymmärrä, miksi nähdä kaikki se vaiva vain toisen ihmisen pahan mielen vuoksi. Koska yhdelläkään trollilla ei ole tarkoitus olla ystävällinen.
Riidanhaluiset ihmiset
Itse olen ihminen, joka luikkii mieluummin karkuun, kuin riitelee. Sitten on ihmisiä, jotka riitelevät kauan ja hartaudella ja pitävät useita riitoja yllä vuosia. Riitaan tarvitaan usein kaksi, mutta niin tarviteaan myös sopimiseen. Joskus riita puhdistaa ilmaa ihmissuhteissa ja se tekee suhteelle vain hyvää. Muistan varmaan ikuisesti riidan erään ystäväni kanssa, joka alkoi väärinkäsityksestä, mutta johti siihen että saimme puhuttua ja tuuletettua ystävyyttämme. Olemme sen jälkeen olleet paljon avoimemmpia ystävyydessämme.
Toisen ihmisen kanssa riiteleminen on niin monella tapaa epämukavaa, että henkilökohtaisesti en voi käsittää niitä, jotka tuntuvat riitelevän harrastukseksi.
toisen suhteen rikkojat
On olemassa tilanteita, joissa ymmärrän pettäjiä. Olen itse ollut tilanteessa, jossa en saanut ihmissuhteeltani mitään. En rakkautta, en läheisyyttä, en kosketusta tai intiimiyttä ja kyllä pettäminen kävi monta kertaa mielessä. Halusin kuitenkin kunnioittaa suhteen toista osapuolta, enkä siksi pettänyt. Vaikka mieli teki. Eikä tämä tee minusta itsestäni yhtään sen parempaa, koska mietin kuitenkin pettämistä. En koe edes ajatusten tasolla tapahtuvan pettämisen olevan reilua kumppania kohtaan. Siinä kuitenkin ylitetään kahden ihmisen monogamisessa parisuhteessa rajoja, joista ei ole yhdessä sovittu.
Mutta sitten on ihmisiä, jotka tietentahtoen pyrkivät parisuhteeseen varatun ihmisen kanssa. Toki pettäjä tekee itse lopulta päätöksen pettää ja suhteeseen tarvitaan aina vähintään kaksi. Mutta itsestäni ei olisi siihen, että rikkoisin jonkun parisuhteen. Aikuisilla suhteeseen liittyy monesti lapsia ja suhteen rikkoutuminen vaikuttaa myös näihin lapsiin. Enkä ikinä voisi olla osallisena jossain sellaisessa, joka satuttaa toista ihmistä niin syvältä. Sillä, vaikka oma suhteeni oli kuollut ja kuopattu, kun kuulin vuosia jatkuneesta pettämisestä, se loukkasi ja sattui silti. Ja se jäi vaivaamaan kuukausiksi.
Kiusaajat
Ja nyt tarkoitan kaikenlaisia kiusaajia, niin koulukiusaajia, kuin nettikiusaajia, kuin niitä, jotka tehtailevat ilkeyttään ihmisistä ilmoituksia viranomaisille. Nimimerkillä, minustakin on tehty perättömiä rikos- ja lastensuojeluilmoituksia enemmän, kuin jaksan laskea. Muistan yläasteelta tilanteen, kun yritin päästä siihen niin kutsuttuun coolien tyttöjen porukkaan ja jouduin tilanteeseen, jossa yhtä tyttöä kiusattiin. En uskaltanut sanoa tilanteessa sanaakaan. Mutta ensimmäinen reaktioni oli rynnätä lohduttamaan ja auttamaan tyttöä siinä vaiheessa kun nämä ”coolit tytöt” lähtivät pois. Oloni oli kaamea jo siitä, että olin tässä kiusaavassa porukassa, enkä asettunut kunnolla väliin. Lisäksi minua hävettää jopa kirjoittaa tästä tilanteesta, vaikka olin sen sattuessa vielä lapsi.
Onnekseni, minun ei edes tarvitse ymmärtää kaikkia ihmisiä. Riittää, että pyrin itse toimimaan oikein ja kasvattamaan tyttäreni samalla tavoin.
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Mikä on kune enää rehellinen suomalainen mies ei kelpaa naisille?
Mikä on kun enää rehellinen suomalainen mies ei kelpaa naisille?
Törmäsin tässä Iltalehden juttuun otsikolla; Miksi tavallinen perusmies ei kelpaa naiselle? Jutussa puhuttiin nykynaisten epärealistisista odotuksista, jotka todennäköisesti johtuvat romanttisista komedioista ja tv-viihteestä. Naiset ovat liian nirsoja ja odottavat jonkinlaista alfaurosta. Tämän jutun pohjana toimi siis Ensitreffit alttarilla tv-sarja ja pakit, jotka pari miestä olivat saaneet. Oma mielipiteeni tosi-tv:stä on melko raadollinen. Selaan mieluummin tiktokia, kuin katson ihmisten hölmöilyjä telkkarista. Tämän kyseisen artikkelin kirjoittajalle voisin suositella samaa. Mutta nyt aion kirjoittaa siitä, mikä kaikki tässä artikkelissa mättäsi.
Tässä deittikeskustelussa, kun mies saa pakit, naisia syytetään nirsoiksi. On helppo uhriutua ja laittaa syy toisen niskoille. Naisista on tullut nirsoja ja tavallinen suomalainen mies ei enää kelpaa. Naisten vika. Mutta mistä lähtien se nirsous kumppania valitessa on ollut huono asia? Paljon puhutaan siitä, että avioerot lisääntyvät, mutta entä jos kaikki olisivat nirsoja siinä kumppanin valinnassa? Kestäisivätkö suhteet pidempään?
Olen itsekin saanut pakit jos toisetkin. Välillä se on sattunut enemmän, välillä vähemmän. Ja ymmärrän, että pakkien saaminen harmittaa. Mutta eikö se vain tarkoita sitä, että silloin tämä toinen ei ole ollut oikea ihminen minulle. Ongelmat olisivat saattaneet tulla ennemmin tai myöhemmin.
Meillä on viimein varaa olla nirsoja!
Mutta palataan tähän naisten nirsouteen? Me elämme hyvin erilaista aikakautta, kuin vanhempamme tai isovanhempamme. Ennen naisen rooli oli kotona elätettävänä ja lapsia hoitamassa. Silloin myös piirit olivat hyvin pienet. Oman kylän valikoima ei ole välttämättä ollut kummoinen ja todennäköisesti koko lähipiiri on painostanut naista sanomaan ”tahdon” ensimmäiselle elättäjäehdokkaalle. Nykyaikana naisen rooli ei ole enää elätettävä. Me luomme itse omat uramme, eikä nykynainen tarvitse elättäjää. Meidän on mahdollista etsiä itsellemme kumppania. Nykyteknologian avulla on myös entistä helpompaa kurottautua kumppaninetsinnässä omaa lähipiiriään tai kotimaataan kauemmas. Ja se, että naiset eivät ole enää riippuvaisia elättäjästä vapauttaa minusta niin miehet, kuin naiset.
Sen sijaan naiset voivat vaatia kumppaniltaan asioita, joita ennen ei voinut. Kun mies toimi elättäjänä, nainen oli hiljaa tyytyväinen. Nyt naisilla on mahdollisuus vaatia kumppaneiltaan asioita. Me toivomme, että miehet tekevät oman osansa myös parisuhteen ja perheen eteen, mikä tuntuu harmittavan monia. Miesten toivotaan näyttävän tunteensa, puhuvan ja selvittävän asiat. Enää ei riitä, että mies tuo leivän pöytään, kun nainenkin voi tehdä sen.
Minä olen elänyt vuosia huonossa parisuhteessa, koska en ollut nirso. Olin niin hullaantunut ajatukseen rakkaudesta ja parisuhteesta, että takerruin epätoivoisesti siihen ensimmäiseen, joka osoitti minulle niitä asioita, joita tulkitsin rakkaudeksi. No, tehän tiedätte, miten siinä kävi. Nyt kun minulla on toinen mahdollisuus, olen todellakin nirso. Etsin lähtökohtaisesti ihmistä, jota saan toivon mukaan katsella kanssani vuosia eteenpäin. Haluan suhteen ihmisen kanssa, jonka voin kokea sopivan juuri minulle. Minun mielikuvani eivät ole tulleet romanttisista komedioista, vaan Iinan blogista. Minä haluan löytää rinnalleni ihmisen, joka olisi minulle kuin Otto Iinalle. Ja tässä kohtaa saatte vapaasti syyttää minua oman aikani pilaamaksi epärealistiseksi romantikoksi, en välitä siitä.
Kaipaan älyllistä yhteyttä enemmän kuin ulkoisia ominaisuuksia
Seuraavaksi voisin puhua omista kriteereistäni. Moni varmasti tietää jo, että toivon löytäväni itseäni pidemmän miehen, jonka vuoksi minua voidaan myös syyttää pituussyrjinnästä. Mutta jos olen jotain todennut tässä deittaillessa, itselle ne ulkoiset seikat merkkaavat kaikkein vähiten. Toki on plussaa, jos mies miellyttää silmääni. Mutta olen ihminen, joka kaipaa ennen kaikkea älyllistä yhteyttä ihmiseen. Jos sen löydän, on lopulta aivan sama, minä näköistä ihmistä deittailen. Mutta tätä yhteyttä on todella vaikeaa löytää. Viime syksynä päätin lyhyen suhteen, josta olin täälläkin kertonut, kun en tuntenut enää mitään ihmistä kohtaan, jonka kanssa olin. Havahduin eräs yhteinen ilta siihen, että vieressä olisi voinut istua kuka tahansa. Päädyin päättämään kyseisen suhteen, koska en kokenut olevan reilua, että jatkaisin sitä, kun sydän ei ollut enää mukana. Nyt tällä toisellakin on mahdollisuus löytää joku, joka haluaa olla hänen kanssaan aidosti.
Joten miehet ja toimittajat, voisitteko avata silmänne ja lopettaa naisten syyttelyn asiasta, joka ei loppujen lopuksi ole edes väärin. Jättäminen sattuu, mutta se jatkuu vain hetken ja siitä on mahdollista päästä yli.
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Deittailutarinat: Mies jota en uskonut tapaavani