Hei rakas
0Kärsin tällä viikolla aivan lamaannuttavasta päänsärystä. Samaan aikaan tytöt olivat flunssasta toipilaina kotona. Ruutuajat paukkui, kun minä en voinut juuri muuta kuin maata sängyssä. Lapset kävivät halailemassa ja pussailemassa minua, sekä kyselemässä vointiani. Isompi auttoi pikkusiskoa kaikessa, missä osasi. Minä nousin sängystä ruuanlaittoon ja auttamaan muutenkin.
Tällainen kuvio on hyvin tavallinen silloin kun minä olen yhtään enemmän kipeä. Olen ollut aina enemmän tai vähemmän yksin vastuussa lapsista. Myös silloin kun olin vielä parisuhteessa. Minä hoidin lapset, olin kipeä tai terve. Muistan varmasti ikuisesti, kun sairastuin rintatulehdukseen, kun kuopus oli parin viikon ikäinen. En kyennyt oikeastaan muuhun, kuin makaamaan täristen sohvalla. Kun pyysin apua, sain vain ”ei oota”. Niinpä hoidin kuumeesta täristen vauvan ja taaperon. Taapero piti silloin hakea sen vuoden pahimmassa lumimyrskyssä päivähoidosta. Kuten eräs seuraajani totesi; ”Yksin lapset hoidetaan, vaikka pää olisi kainalossa tai jalka poikki.”
Erotessa yksin jääminen ei näin ollen pelottanut. Tiesin selviäväni, tuli mitä tuli.
Hei rakas
Viestittelin poikaystäväni kanssa sen, minkä jaksoin ja pystyin. Valittelin, kun oikein mitään ei jaksaisi, kipulääkkeet eivät auta ja tytöt tarvitsisivat kuitenkin huomiota.
Illalla makasin jo sängyssä ja yritin saada kivusta huolimatta unen päästä kiinni, kun poikaystäväni laittoi minulle ääniviestin. Hän kertoi työvuoronsa loppuneen jo ja että hän voisi tulla yöksi luokseni. Häkellyin jo tästä. En tietenkään kieltäytynyt, kerta pääsen kainaloon nukkumaan.
Aamulla poikaystäväni nousi tyttöjeni kanssa ylös ja minä sain käskyn niin häneltä, kuin lapsiltakin jäädä sänkyyn vielä lepäämään, koska päätäni särki yhä. Poikaystäväni jaksoi viihdyttää ja huolehtia tytöistä aina siihen asti, että hänen piti lähteä töihin. En muista, milloin minua ei olisi herätetty aamulla tyttöjen toimesta ja kärtetty aamupalaa ja seuraa.
Minulle tämä maailma, jossa joku haluaa ihan vapaaehtoisesti auttaa, pyytämättä tai tappelematta, on todella vieras. Kontrasti entiseen on niin iso, että olen edelleen aivan häkeltynyt. Vielä enemmän minua hämmästyttää se, että joku on huolissaan minusta. Olen niin tottunut siihen ettei kumppaniani kiinnosta minun hyvinvointini, että tällainen huomioiminen tuntuu hämmentävältä. Tämä saa minut miettimään jälleen sitä, mitä kaikkea olen sallinut ja sietänyt.
Kaikkein eniten ihmettelen sitä, miten minulla on voinut käydä tällainen tuuri ja olen saanut tuon kyseisen ihmisen elämääni. Siitäkin huolimatta, että deittaillessa julistin etten ainakaan aikoisi tyytyä mihihinkään vähempään. Siitä huolimatta tuntuu uskomattomalta, että oikeasti löysin sellaisen ihmisen. Olen joka päivä aivan äärimmäisen kiitollinen hänestä. Koen olevani todella onnekas.
Kyllä tinderkokeilu kannatti. 😀 Ajatella, että ilman sitä, emme olisi välttämättä vaihtaneet sanaakaan keskenämme, vaikka matchasimmekin Tinderissä. En voi sanoa muuta, kuin että Tinderissä kannattaa olla myös itse aktiivinen. Ei se tarvitse kuin sen yhden oikean matchin.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Hiihtoloma puhelinkuvina
Hiihtoloman jälkeinen viikko alkoi sairastamisella. Sunnuntaina mummin luota tuli kotiin hieman nuhainen mini ja nyt aamulla hän on muuttunut ihan selkeästi kipeäksi. Joten nyt ollaan ainakin vielä pari päivää kotona keskenään, ennen kuin tytöt voivat palata päiväkotiin.
Kokosin teille tällaisen hiihtoloma puhelinkuvina postauksen ottamistani puhelinkuvista kyseiseltä viikolta. Ihan kaikkea en ole kuvannut, mutta joitain hetkiä sieltä täältä.
1. Ensimmäisen yhteisen loma-aamun selfie. Olin herännyt kuudelta, joten väsymys painoi hieman päivällä. Lähetin tämän poikkikselle.
2. Nappasin kuvan pihan puista, koska ne olivat saaneet melkoisen lumipeitteen oksilleen. Rakastan meidän pihan puita, kun niitä voi katsella omasta ikkunasta.
3. Meidän vauvavieras tyttöjen vanhalla leikkimatolla. Saatiin tosiaan tyttöjen kummisisko ja minun paras ystäväni meille yökylään, mikä oli oikein toimiva konsepti. Samaan syssyyn sain muistutuksen siitä, miten intensiivistä vauvan vanhemmuus on.
4. Äidin rauhallinen hetki lounaan ja sisustuslehden äärellä.
1. Meidän lähikaupan hevi-osastolle oli rakennettu varsinainen pasta taivas. Pastahimo kyllä iski salamana tämän äärellä.
2. Keittiön uusi verho. Vaatii pientä totuttelua, vaikka pidänkin tämän Vallilan verhon kuvioinnista.
3. Vauvavieras aamulla omissa touhuissaan. Meiltä perintönä saatu nappulapalapeli oli hitti. Kaikki palaset menivät suoraan suuhun.
4. Meidän yhteisiin hetkiin kuuluvat olennaisena osana myös elokuvat. Joten totta kai niin on myös hiihtolomalla.
1. Minä pakkauspuuhissa. Nykyisin minulla tuntuu olevan aina joku puoliksi täysi kassi makuuhuoneessani, kun reissaamme poikaystäväni kanssa kummankin kodin väliä. Nyt välimatka onneksi lyhenee, kun hän muuttaa Helsinkiin.
2. Selfie, kun pääsin viimein ulkoiluttamaan kunnolla Edith-lasejani. Marvel-fanit ymmärtävät.
3. Kuva poikaystäväni makuuhuoneen ikkunasta.
4. Hyvinkään vanha kirkko.
1. Kakku, jonka leivoin poikaystäväni ystävän syntymäpäiväjuhliin. Kakku teki kyllä kauppansa ja syntymäpäiväsankari oli otettu siitä, että hänelle oli leivottu kakku. Onnistunut yllätys siis.
2. Minä junamatkalla takaisin kohti Helsinkiä. Olin juuri tavannut poikaystäväni vanhemmat ensimmäistä kertaa. Ikävä iski heti, kun astuin junaan.
3. Esikoinen testasi sunnuntai-iltana muutamia hänelle ostamiani vaatteita. Enkä voinut taaskaan olla ihmettelemättä, kuinka ihmeen iso ja ihana lapsi hänestä on kasvanut.
4. Katsottiin tyttöjen kanssa illalla vielä yhdessä Laulu rakkaudelle. Tytöt tykkäävät kovasti erilaisista musiikkiohjelmista, joten tämä oli oikein hyvä ohjelma yhdessä katsottavaksi.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals