Tänään vietetään kansainvälistä naistenpäivää. Päivää, jonka piti olla naisten oikeuksien ja tasa-arvon päivä. Silti, vielä tänäkään päivänä herran vuonna 2022 tasa-arvo ei toteudu. Ei edes täällä Suomessa.

Esimerkiksi vain miesten sairauksia tutkitaan. Naistensairaudet, kuten matala ferritiini ja endometrioosi ovat trendisairauksia, joiden tutkimuksiin on äärimmäisen vaikeaa päästä. Ja vaikka meidän raiskauslakiimme haetaan viimein muutoksia, niin raiskauskulttuuri elää edelleen vahvana. Lenita Airisto kertoo elämänkerrassaan, miten Pertti ”Spede” Pasanen on yrittänyt raiskata hänet. Ja koska media vihaa naisia Iltalehti kirjoittaa tästä uutisotsikon sanoilla ”Lenita Airaksisen kova syytös Spedeä kohtaan.”

Ja kun tällainen juttu jaetaan Facebookissa, siellä on suomen kanssa valmiina kommentoimaan syyttäen ja solvaten uhria. Tämä on raiskauskulttuuria, kun uhria ei uskota, vaan väitetään että tällä on joku syy väittää tällaista. Tätä samaa on se, kun ilmoitettiin että seksuaalirikoksia koskeva lainsäädännön muutos on menossa eduskuntaan hyväksyttäväksi ja nämä samat kommentoijat ovat muka huolissaan siitä, että nyt naiset voivat haastaa tuosta noin vain miehiä oikeuteen raiskauksesta.

Raiskauskulttuuri on uhrin syyttämistä

Muutamat jutut nousivat esiin todella monista kommenteista. Kuten; ”Miksi Lenita ei ottanut asiaa esille silloin kun se tapahtui?” Tämä on täysin samaa syyllistämistä, kuin mitä lähisuhdeväkivallan uhrit saavat kuulla ”Miksi et lähtenyt, jos tuntui niin pahalta? Miksi siihen suhteeseen piti jäädä?” Kuka ihan oikeasti uskoo ettei tästä olisi syntynyt ihan samanlaista kohua silloin, kuin nyt. Lenita olisi todennäköisesti ollut silloinkin valehtelija ja rahan perässä.

Toinen kommenteissa esiin noussut asia oli: ”Ei kuolleesta saa puhua pahaa.” Itseäni tämän tyyppiset kommentit triggeröivät hyvin vahvasti, sillä erään exäni isä ahdisteli minua seksuaalisesti. Hän kommentoi rintojani, ehdotteli seksiä ja kosketteli minua rinnosta tai takapuolesta. Hänellä oli käsitys siitä, että koska seurustelin hänen jälkikasvunsa kanssa, hänellä olisi joku käsittämätön oikeus minun kehooni. Puhuin asiasta silloiselle poikaystävälleni, joka ei tarjonnut minulle muuta kuin; ”Älä välitä. Faija on nyt vaan tuollainen. ” Hän, jonka olisi pitänyt asettua minun puolelleni.

Exäni isä menehtyi ja hänen kuolemansa jälkeen menin mainitsemaan kokemani seksuaalisen ahdistelun, jolloin minut hiljennettiin sanoilla: ”Älä puhu pahaa kuolleesta.” Ihan kuin kuolema olisi kuitannut olemattomiin minun kokemani vääryyden. Ihan kuin se olisi pyyhkinyt pois sen ahdistuksen ja pelon, jota koin silloin kun vierailimme exäni perheen luona. Jos kuolemassa tapahtuu jonkinlainen kosminen synninpäästö, niin eikö se sama päde myös Hitleriin. Tuskin meidän kannattaa enää puhua esimerkiksi keskitysleireistä, koska sehän olisi kuolleen ihmisen parjaamista.

Minulle naistenpäivä muistuttaa nykyään entistä selvemmin siitä, että me elämme maailmassa, joka ei ole lähelläkään tasa-arvoa. Sekä myös siitä, että tekisin mitä tahansa sen eteen etteivät omat tyttäreni joutuisi koskaan kokemaan mitään vastavaa. Tasa-arvo on kuitenkin vielä todella kaukana ja se ettei naistenpäivän kaltaisia päiviä tarvittaisi, on pelkkä toive vain.

-Jenni

P.s. Tulen poistamaan joka ikisen naisvihamielisen kommentin, joten älkää suotta vaivautuko. Asiallinen kommentointi on okei.

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals

LUE MYÖS

Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin miesviha

#textmewhenyougethome

Nainen ei saa harrastaa seksiä, jos haluaa naimisiin

Lueskelin tässä vanhaa kirjoitusta joidenkin vuosien takaa. Kyseinen kirjoitus on kirjoitettu kepeästi ja todennäköisesti ihan hyvällä mielellä. Siinä on hieman yritetty kiillottaa sen hetken hyvää oloa, vaikka tuohon aikaan homma on ollut jo todella pahassa syöksykierteessä. Kirjoitin siitä, miten silloinen kumppanini oli joutunut viikonlopuksi työreissuille. Olin tuolloin täysin sinisilmäinen ja uskoin tämän kyselemättä. Nyt tiedän jo, että hän on ollut silloin lemmenlomalla toisen naisen kanssa.

Sain kulla pettämisestä, kun erosta oli kulunut jo hyvä tovi ja olin ehtinyt ottaa etäisyyttä kyseiseen suhteeseen. Mutta kyllä sen kuuleminen silti sattui ja samaan aikaan se kävi myös täysin järkeen. Se selitti niin monta asiaa, joita olin ihmetellyt jo vuosien ajan. Olin ihmetellyt, mutta ollut kuitenkin niin sinisilmäinen, että olin uskonut kun minulle oli sanottu ettei mikään niistä ollut oikeasti mitään.

Aika antoi etäisyyttä

Siitä huolimatta, vaikka olin pystynyt suhtautumaan tietoon siitä että minua oli vuosia petetty, melko rauhallisesti, eikä minulle jäänyt kummoistakaan luottamusongelmaa, oirehdin silti. On hetkiä, kun alan kelaamaan näitä asioita ja jään niihin ikään kuin jumiin. Mietin niitä merkkejä, joista minun olisi pitänyt tietää ja niitä jolloin minulle vakuutettiin kaiken olevan hyvin. Tunnen itseni välillä todella tyhmäksi, vaikka tiedän, että minua on manipuloitu taidolla. Olen ollut niin jumissa siinä toisen punomassa valheiden ja petoksen verkossa, että tuskin olisin nähnyt siinä yhtään mitään.

Tuo teksti, jota luin aiheutti minussa likaisen ja äärimmäisen epämiellyttävän olon. Siitä on hetki, kun näin on viimeksi käynyt. Olen pystynyt unohtamaan ja pääsemään tämän tiedon jo aikaa sitten. Noin konkreettinen muisto kuitenkin kamppasi minut taas. Minun oli pakko laittaa viestiä ihmiselle, joka on ollut tässä sopassa tukeni ja turvani. Olen niin kiitollinen siitä, että maailmassa on olemassa toinen ihminen, joka tietää kutakuinkin täsmälleen mitä olen kokenut.

Ei pettämistä suotta sanota henkiseksi väkivallan teosta. Se tekee ihmiseen ihan uskomatonta vahinkoa, eikä sitä pitäisi joutua kenenkään kokemaan. Minulla se tuhosi muun muassa vuosien hyvät muistot. Se on lisännyt omaa ahdistustani ja myös epävarmuuttani. Se on saanut minut kyseenalaistamaan monia asioita. Sen lisäksi olen joutunut olemaan huolissani myös omasta seksuaaliterveydestäni, koska joku toinen on valinnoillaan riskeeraanut sen.

Toivon, että joskus tulisi päivä, jolloin muistot eivät aiheuta minussa näin voimakkaita reaktioita.

Onni on ollut myös se, että olen saanut puhua kokemastani myös nykyisen kumppanini kanssa. Hän on pahoillaan siitä, mitä kaikkea olen joutunut kokemaan. Hän kuuntelee ja haluaa ymmärtää minua, kokemaani ja sen aiheuttamia pelkoja. Hän sulkee minut syliinsä ja kertoo rakastavansa minua haavoistani ja säröistäni huolimatta. Hän myös sanoo, että haluaa omalta osaltaan auttaa minua korjaamaan näitä säröja ja halkeamia. Olen niin onnellinen, että tässä maailmassa ei ole asiaa, josta en voisi hänelle puhua ja hän kuuntelee minua aina. Se on eheyttävää.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals

LUE MYÖS

Väkivallan uhrit halutaan vaientaa

Hei, olen Jenni ja olen rakkausaddikti

Pari sanaa pettämisestä

Toinen nainen