Minusta tuli ihan erilainen äiti kuin ajattelin
0Kun odotin esikoistani, kävin useamman kerran juttusilla neuvolapsykologin kanssa. Kerran neuvolapsykologi sitten kysyi minulta millainen äiti toivoisin ja haluaisin olla. Mietin hetken. Olin siihen mennessä miettinyt asioita, jotka omassa lapsuudessani olivat olleet hyviä. Yksi, jonka muistan oli se, että minulla oli ollut hyvin turvallinen olo monin puolin.
Äiti tiesi aina missä olin ja kenen kanssa. Häntä kiinnosti minun menemiseni ja ystäväni ja hän otti selvää kenen kanssa liikuin. Muistan kerran, kun olin myöhästynyt viimeisestä bussista kotiin päin. Meidän kylällä busseja ei mennyt ihan samalla tavalla kuin täällä Helsingissä. Kello oli ehkä viisi iltapäivällä. Minulla oli saldo puhelimesta loppu ja kotiin oli sellaiset seitsemän kilometriä. Lähdin kävelemään kotia kohti ja tiesin, että jossain vaiheessa kun minua ei kuulu, äiti todennäköisesti soittaa missä olen. Olin kävellyt ehkä puoli tuntia, kun äiti soitti. Kerroin missä kohtaa olin ja bonusisäni tuli nappaamaan minut kyytiin.
Äitini oli monella tapaa aika tiukka, mutta ei liian. Exäni, jolla oli huomattavasti vapaampi lapsuus ja nuoruus, kauhisteli äitini ”natsimeininkiä”. Mutta kuten sanottu, koin oloni todella turvalliseksi nuorena. Toki kokeilin rajojani ja kapinoin, kuten kuka tahansa nuori ihminen, mutta se ei nyt ollut tämän tarinan pointti.
Vauvan synnyttyä kaikki muuttui
Ennen kuin olin saanut lapseni, ajatukseni tuntuivat selviltä ja jopa aika jyrkiltä. Sitten sain lapsen. Jossain vaiheessa se jatkuva hengissä pitäminen ja huolehtiminen muuttui kasvattamiseksi. Jo vauvan saatuani monet periaatteet menivät huutonaurun saattelemana roskakoriin. Olen kertonut ennenkin siitä, miten vannoin etteivät minun lapseni tule nukkumaan samassa sängyssä kanssani ja tämä periaate unohtui jo sairaalassa. Kuopus nukkuu edelleen viikottain vieressäni.
Minusta tuli paljon lempeämpi äiti kuin ajattelen. Olen lukenut paljon kiintymyssuhdevanhemmuudesta, sekä lapsentahtisuudesta. Ja nämä tuntuvat itselleni juuri niiltä oikeilta suunnilta. Haluan kohdata lapseni ihmisinä. Haluan ymmärtää heitä ja ratkoa asiat keskustelemalla. Pyrin olemaan lempeästi luja.
Olen myös äiti, joka ehdottomasti valitsee taistelunsa. Nykyään minulle on suht sama mitä lapset laittavat esimerkiksi päällensä, kunhan sitä vaatetta on riittävästi. En jaksa kuitenkaan taistella siitä, onko lapsella viittä eri kuosia samaan aikaan päällä, kunhan tällä on lämmin. Varsinkin nuorimmaiseni on viimeinen ihminen, jonka kanssa jaksan käydä näitä vaatetaisteluja. Samoin pysyn tiukkana siitä, että hampaat pestään. Kolmen unikaverin säännöstä luovuttiin, kun huomasin taistelevani nuorimman kanssa asiasta, kun hän kävi hiipien hakemassa pehmoleluja lisää ja lisää. Nykyään ainut sääntö on, että minun sänkyyni ei saa kantaa viittäsataa pehmolelua, koska myös minun on mahduttava nukkumaan siellä.
Omasta mielestäni minulla on hyvä suhde lapsiini. En ole pelkkä auktoriteetti. Enkä oikeastaan halua edes olla pelkkä auktoriteetti. Mielestäni sanonta ”vanhemman ei kuulu olla lapsen kaveri”, on vanhentunut. Toki, vanhemmat ovat ne, jotka asettavat lapselle niitä tärkeitä rajoja. Mutta mielestäni se ei sulje pois sitä vaihtoehtoa, että lapselle voi olla myös ystävä. Uskon, että voin olla hyvä vanhempi, vaikka minulla olisi hyvät, avoimet ja lämpimät välit lapsiini. Ja siihen minä nykyään tähtäänkin.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Varpajaiset on naisilta pöllitty perinne
Ihmiset joilla ei ole lapsia, mutta on paljon mielipiteitä
Vaaleanpunaiset 6-vuotis synttärit
Kirjoitan nyt esikoisen kuusivuotissynttäreistä, joita vietettiin nyt maaliskuussa. Alunperin juhlia oli suunniteltu heti tammikuun alkuun. Esikoisenihan on syntynyt aivan joulun alla, joten olin miettinyt, että jos tällä kertaa yritettäisin viettää joulu ja uusivuosia alta pois. Mutta sitten iski omikron ja minäkin sairastin koronan ja vielä long covidin, jolloin juhlat tammikuussa eivät tuntuneetkaan niin hyvältä ajatukselta. Helmikuu meni ohi hujauksessa ja maaliskuussa havahduin siihen, että nyt ne juhlat täytyy pitää jo ihan lapsenkin vuoksi. Niinpä lyötiin päivä lukkoon ja minä lähetin tekstiviestikutsut meidän ystävillemme.
Kuusivuotis synttärit
Lapset osallistuvat juhlien järjestämiseen
Olen melko rento juhlien järjestäjä ja kuuntelen lapsiani siinä, mitä he toivovat. Ensimmäiset vuodet sain olla juhlien visuaalinen vastaava, mutta nykyisin juhlakalut ovat päävastuussa ja kertovat ideoitaan. Välillä niitä ideoita on enemmän, kuin mahdollisuuksia toteuttaa niitä. Tällä kertaa juhlien toteuttaminen alkoi sillä, että haimme Søstrene Grenestä hieman juhlatarvikkeita, jotka päivänsankari sai itse valita. Hän valitsi astioita ja sevettejä, joissa oli perhosia. Pari päivää ennen juhlia hän valitsi Juhlamaailmasta ilmapalloja, sekä folioisen numeropallon. Vaaleanpunaisena tietysti.
Tarjoiluissa päivänsankarilla oli myös oma sanasensa. Hän halusi ehdottomasti kotitekoisen jäätelökakun tällä kertaa. Kolmen aineksen jäätelökakku ei tietenkään ole mikään ongelma, joten sen hän sai.
Korona verotti
Korona ikävä kyllä verotti vieraslistaa rankalla kädellä, kun osa ilmoitti muutamaa päivää aiemmin saaneensa testituloksen ja toiset ilmoittivat samana päivänä asiasta. Lapsi oli tietysti todella pettynyt. Mikä on täydellisen ymmärrettävää. Lopulta paikalle pääsivät tosiaan vain poikaystävänä, isovanhemmat ja minun veljeni. Näin varsinaisena juhlanjärjestäjänä tämä oli toki helpotus. Tarjottavat riittivät ja tiskiä tuli vähemmän, mutta ymmärrän lapseni harmin.
Tarjottavat
Olen aina miettinyt, miten tarjottavien osalta pääsisi suht helpolla. Tällä kertaa tein itse jääteĺökakun, mikä oli todella helppoa. Jaan tästä reseptin vielä teille. Sen lisäksi meillä oli kahvipöydässä kaupan mutakakku, jonka olin koristellut mansikoilla ja itse tehdyillä marengeilla.
Teen muuten marenkeja joka juhliin ja se on tarjottava, jossa yritän pyrkiä täydellisyyteen. Ihan vielä en ole siellä, mutta pikku hiljaa. Jonain päivänä osaan tehdä oikeasti täydellistä marenkia.
Nämä tarjottavat olivat hyvät ja riittävät tälle porukalle. Jäätelökakkua jäi seuraavallekin päivälle.
Synttärit olivat onneksi kaikin puolin onnistuneet, vaikka vieraslista jäi odotettua vähäisemmäksi. Esikoinen oli innoissaan saamistaan vesiväreistä ja paperista ja totesi sen olleen ison tytön synttärilahja. Pelattiin myös tyttöjen, mummin ja enon kanssa muistipeliä.
Minusta on muuten edelleen maailman ihaninta seurata nuorempien veljieni ja lasteni kanssakäymistä. Lapseni ovat pyöritelleet enonsa pikkusormiensa ympärille jo vauvoina ja sama meno jatkuu. Veljeni täytti syksyllä 18-vuotta mutta niin hän tuolloinkin leikki tyytyväisinä yksisarvisilla lasteni kanssa. Muistipelin jälkeen, hän antoi omat parinsa pienemmälle ja kartutti näin lasten pakkaa. Mikä oli todella suloista.
Joten koronasta huolimatta meillä olit tosi kivat synttärit perheen kesken.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals