Neljä kuukautta yhdessä ja tämä on toiseksi pisin suhteeni
2Olemme nyt olleen poikaystävän kanssa neljä kuukautta yhdessä ja tämä on jo nyt toiseksi pisin suhteeni koskaan. Mainitsin tässä postauksessa, että minun suhteeni eivät ole yhtä lukuun ottamatta kestäneet kolmea kuukautta pidempään. Eli käytännössä suhteeni ovat kestäneet vain sen alun hullaantumisen vaiheen, mutta eivät ole kestäneet tunteiden syventymiseen asti. Osasyy on ollut varmasti minussakin, kun olen lopettanut suhteet tunteiden tuntuessa epäselviltä. Mutta toki, jos joku näistä suhteista olisi jatkunut, en todennäköisesti olisi koskaan tavannut tätä ihmistä. Mikä olisi ollut todella sääli.
Edetään rauhassa
Olen todella tyytyväinen siihen, miten suhteemme on edennyt. Minulla ei ole mikään kiire, vaikka vitsailenkin vauvan hankkimisesta kumppanilleni. Minulla tarve edetä rauhassa, johtuu isoksi osaksi pitkästä suhteestani narsistin kanssa. Se eteni todella nopeasti ja kolmen kuukauden seurustelun jälkeen asuimme jo yhdessä. Kun ensimmäisiä alistamis ja väkivalta kertoja alkoi ilmentyä, koin olevani sidottuna yhteiseen asuntoon ja elämään hänen kanssaan. Koin myös velvollisuudentunnetta suhdettamme kohtaan, kun asuimme yhdessä ja olimme kihloissa. Tuntui siltä, että vaikeudet pitäisi voittaa. Nyt tiedän, että nopea on äärimmäisen klassinen väkivaltaisen suhteen kaava.
Olenkin sanonut poikaystävälleni, että jos hän ehdottaisi yhteenmuuttoa kuukausien jälkeen, juoksisin todennäköisesti todella nopeasti karkuun. Onneksi olemme samalla linjalla tämän asian suhteen ja haluamme kumpikin edetä samaan tahtiin. Toki kummankin toive saada vielä lapsia asettaa suhteellemme tietyt suuntaviivat. Minä olen kokenut seitsemän vuotta lapsettomuutta ja sen lisäksi myös kaksi riskiraskautta ja riskisynnytystä. Nämä riskit kasvavat entisestään iän myötä, joten itse en koe realistiseksi saada lapsia vielä neljänkympin kynnyksellä. Onneksi tässä on kuitenkin vielä vuosia aikaa.
Kolmen kuukauden virstanpylväs
En osaa sanoa tarkalleen, miksi olen toistanut tätä samaa kolmen kuukauden kaavaa ihmissuhteissani ja miksi tämä suhde on erilainen. Koska tässäkin tuli kolmen kuukauden kohdalla ne samat vaikeudet kuin muissakin. Ehkä isoin ero on ollut se, että minä ihan oikeasti haluan olla yhdessä tämän ihanan, huomaavaisen, välittävän, Marvel-fanin kanssa. Kolmessa kuukaudessa olen saanut kokea niin uskomattoman hyviä asioita, että haluan todellakin nähdä mihin tämä tulee vielä viemään.
Sen lisäksi koen olevani itse parhaimmillani ja onnellisimmillani parisuhteessa. En minä kaipaa sinkkuutta ja nyt minulla on käynyt aivan uskomaton tuuri nykyisen kumppanini kanssa. Parempaa ihmistä voisin vain toivoa ja tuskin sitä saisin.
Toki meillä on kummallakin niitä piirteitä, jotka tässä alussa kolisevat yhteen, koska ei vielä tunneta toisiamme tai toistemme tapoja. Mutta kuten sanoin, meidän suhteessa on niin paljon hyvää että tämä ei haittaa. Me kyllä löydämme yhteisen tavan olla ja elää.
Toivon, että saadaan näitä kuukausia ja vuosia vielä monia, monia lisää yhdessä.
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Parisuhteen kolmen kuukauden kriisi
Miten tehdä hyvä tinderprofiili – Neljä vinkkiä
”Kyllä mä pärjään” eli kun en halunnut sanoa tarvitsevani apua
Viikkokatsaus 16/22: Ensimmäinen kouluviikko
Maanantai
Toinen pääsiäispäivä me vietettiin poikaystävän kanssa kahdestaan. Kun minun aamuäreydestäni oli selvitty, halailtiin, oltiin lähekkäin ja katsottiin sarjoja yhdessä. Ikävä kyllä poikkikselle oli iskenyt miesflunssa, joten hän lepäili osan päivää myös itsekseen. Muun muassa sen hetken, kun kävin pitkällä lenkillä Heidin kanssa. Ulkona oli uskomattoman lämmin ilma ja hikoilin lenkin aikana ihan kunnolla. Havahduin jossain vaiheessa lenkkiä siihen, että poikaystäväni ei ollut soittanut tai laittanut kertaakaan viestiä, että koska tulen. Väkivaltaisessa parisuhteessani kumppanini soitteli ja viestitteli viiden minuutin välein, koska tulen ja meneekö minulla kauan. Oli jotenkin todella rauhoittavaa tajuta, että menemisiäni ei kytätä enää samalla tavalla kuin ennen. Saan mennä ja tehdä myös omien aikataulujeni mukaan.
Asu, jossa olen viettänyt suurimman osan päivistäni kotona ollessa. Eli legginssit ja kauluspaita.
Lenkkimaisemat ilta-auringossa.
Tiistai
Sain vielä tänä aamuna herätä poikaystäväni kainalosta. Mokoma oli kuitenkin ehtinyt tartuttaa miesflunssansa myös minuun. Oloni ei ollut kovin paha, mutta en viitsinyt kurkkukivun vuoksi lähteä fyysisesti koululle. Onneksi sähköposti pelasi ja sain sovittua kesäkuulle ruotsin lähiopetusta ja sain aloitettua matikan tehtävät. Iltapäivällä hain lapset kotiin. Käytiin kotimatkalla puistoilemassa vähän. Lapset juoksi vehkeeltä toiselle ja minä nautin auringosta samalla, kun valvoin heitä. Kotona me maalailtiin vähän vesiväreillä Pikku Kakkosen jälkeen. Ilta oli pientä säätöä, kun mennyt ikävä purkaantui nyt kevyenä kiukutteluna. Kumpikin lapsi halusi nukkua makuuhuoneessani. Toinen vieressäni ja toinen sängyn vieressä patjalla. Ja se on minulle enemmän kuin ok, jos se helpottaa heidän oloaan. Ja on ihanaa saada kumpikin lapsi lähelle, kun olen joutunut olemaan erossa heistä monta päivää.
Keskiviikko
Vein aamulla lapset päiväkotiin ja eskariin ja suuntasin kodin kautta koululle, jossa minua odotti tukihenkilöni. Saimme minulle viimein kulkuluvan koulun tiloihin ja suunnittelimme hieman tulevaa. Tukihenkilöni, joka on koulun työohjaaja oli maailman ihanin tyyppi. Kerroin hänelle käytännössä koko elämäntarinani ja hän kyseli minulta ahdistuneisuushäiriöstäni. Katsottiin tärkeimpiä juttuja valmiiksi ja sovittiin, että tavattaisiin viikon päästä uudestaan. Olin ahdistuksen vuoksi kahden tunnin jälkeen aivan totaallisen poikki. Ehdin onneksi päiväunille kotiin. Toki niistä päiväunista taisi olla enemmän haittaa kuin hyötyä, sillä olin loppuillan aivan töttöröö.
Meidän tomaatintaimi, josta toivon mukaan kasvaa tänä kesänä tomaatti.
Kukkamekossa matkalla kouluun.
Torstai
Kuopus nukkui yöllä huonosti ja herätti minutkin pariin kertaan, joten unet jäivät katkonaisiksi, mikä tuntui taas aamulla. Vein lapset aamulla päiväkotiin ja eskariin ja tulin kotiin tankkaamaan kahvia. Minulla oli tapaaminen sovittuna koululla vasta iltapäivällä, joten aamu meni enemmän tai vähemmän toipuessa väsymyksestä. Iltapäivällä saavuin koululle sen verran reilusti etuajassa, että menin istuskelemaan kirjastoon. Tapaaminen oli nopeasti ohi. Ahdistus oli taas tapissa tapaamisen jälkeen. Menin tämän jälkeen moikkaamaan poikaystävääni hänen työpaikalleen ennen kuin hain lapset. Illalla poikkis tuli vielä meidän luokse ja luki lapsille iltasadun. Me saimme istuskella hetken aikaa yhdessä sovalla katsomassa telkkaria ennen kuin menimme nukkumaan.
Viikon isoin hitti oli myöhästynyt lahja kummitädiltä, eli keijupurkki. Yllättävän paljon täällä meidänkin nurkissa pyörii erilaisia keijuja.
Mietin, että löytyisikö sängynalta myös maahinen kultapatoineen?
Minut yllätettiin ihanalla lahjalla.
Meillä saippuakuplat ovat varmaakin varmempi kevään merkki.
Perjantai
Perjantai oli lapsimessupäivä. Kuten kirjoitinkin, se alkoi varhain, kun lähdin Erikan luokse meikkaamaan ja juoruamaan. Bestikseni on muuttanut juuri kumppaninsa kanssa uuteen, isompaan ja aika viihtyisään kotiin. Vitsailimme jo siitä, että meidän pitäisi poikaystäväni kanssa muuttaa yhdessä heidän naapuriinsa. Siinä sitä vasta olisi ryhmä rämä naapurustossa. 😀 Olisihan se tavallaan tosi siistiä, mutta katsotaan nyt mihin elämä vie. Lapsimessuja ennen käytiin moikkaamassa taas mun poikkista työpaikalla. Messuilla oli kivaa ja oli ihanaa nähdä tuttuja siellä. Messujen päätteeksi käytiin vielä kahvilla kahdestaan ennen kuin lähdettiin eri suuntiin. Minä ehdin pyörähtää pikaisesti kotona ennen kuin hain lapset päiväkodista. Poikkis tuli taas illaksi meille ja luki tänäkin iltana lapsille iltasadun. Olen ihan järjettömän kiitollinen siitä, kuinka osallistuva hän on tässä meidän arjessa ja millainen halu hänellä on tutustua mun lapsiin. Esikoinen käy antamassa hyvänyön halit jo molemmille meistä. ♥
Leivoin lauantaiaamuna tuoreita muumimukisämpylöitä. Resepti on niin helppo ja nopea, että tällainen aamuleipominen ei tunnu edes työltä.
Viikonloppu
Lauantaiaamu oli varsinainen uusperheaamu. Minä leipasin aamulla reippaana muumimukisämpylöitä, pelattiin yhdessä lautapeliä ja lopulta minä sain ottaa pikku tirsat, kun poikkis vei lapset pihalle ulkoilemaan. Lopulta lauantai meni ohi enemmän tai vähemmän sumussa, kiitos kovan päänsärkyni. Havahduin jossain vaiheessa siihen, että oli aika hoputtaa lapsia iltatoimiin. Sunnuntai meni huomattavasti paremmin. Sain siivottua, kuvattua kuvat erääseen kamppanjaan, laitoin ruokaa ja käytiin kaupassa. Kahden aikaan tuli stoppi touhuamiselle. Tämä ei toki koskenut lapsia vaan he suostuttelivat minut kanssaan pelaamaan Koralliriuttaa. Iltapäivä otettiin kuitenkin huomattavasti rennommin. Lapset leikkivät myös hyvän tovin ulkona pihan kavereiden kanssa. Edellisessä kerrostalossamme ei asunut muita lapsia, eikä siellä ollut myöskään kunon pihaa, joten sieltä ei myöskään löytynyt kavereita. Nyt meidän taloyhtiössä lapsia riittää ja lapset ovat ystävystyneet muiden lasten kanssa. On kivaa, kun leikkikavereita on niin lähellä.
Siinä oli tämä viikko pähkinän kuoressa. Aivan ihanaa alkavaa viikkoa teille!
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Viikkokatsaus 15/22: Pääsiäisviikko
Viikkokatsaus 14/22: Äidin lohta ja synttärit part 2.
Viikkokatsaus 13/22: Koko viikon kestänyt noidannuoli