Koin seksuaalista haluttomuutta aivan suhteen alussa
2Kirjoitin siitä, että me ollaan käyty mun kumppanin kanssa läpi yhdenlainen kolmen kuukauden kriisi. Itse kuvailisin sitä yhdenlaiseksi sitoutumispaniikiksi siinä vaiheessa, kun tunteet alkavatkin hiljalleen syventyä. Tänä aikana omat tunteet heittivät härän pyllyä. En tiennyt mitä ajatella ja mitkä ovat omat tunteeni. Oli myös hetkiä, joilloin en tuntenut yhtään mitään omaa kumppaniani kohtaan. Aiemmin tämä oli ollut se kriittinen vaihe, jolloin minä pötkin pakoon.
Koin seksuaalista haluttomuutta
Koin tänä aikana myös seksuaalista haluttomuutta. Siitä ehdin nopeasti jo ajatella, että tuskin kumppanini on minulle oikea, kun en halua häntä. Nyt voin sanoa, että kyse ei ole ollut todellakaan kumppanistani vaan omista ristiriitaisista tunteistani. Minulla on äärimmäisen ihana poikaystävä, jota haluan taas, kun ensimmäinen kriisi ja sen mukanaan tuoma tunnemyrsky on tasaantunut.
Seksi vallankäytön välineenä
Sen verran olen oppinut, että seksuaalinen haluttomuus ei ole täysin yksiselitteistä. Puhe haluttomuudesta on edelleen hyvin yksisuuntaista. Yhä edelleen haluttomuuskeskusteluissa syytetään naista. Ihan kuin naisella olisi vastuu parisuhteen seksielämän aktiivisuudesta. Minua tällainen keskustelu risoo.
Olen elänyt parisuhteessa, jossa seksi on ollut yksi vallankäytön keino. Minä olen ollut aina seksuaalisesti aktiivinen ja halukas. Niin raskaana, kuin hyvin pian synnytyksen jälkeen. Olen kuitenkin elänyt parisuhteessa, jossa seksiä käytettiin minua vastaan. Jos ilmaisin haluni seksiin, minua huoriteltiin ja haukuttiin nymfomaaniksi. Kun seksiä oli, se oli hyvin suoraviivaista ja toisti samaa kaavaa. Kaikki kokeileva oli epänormaalia ja sairasta. Jouduin myös odottamaan seksiä, koska sitä ei todellakaan tullut minun aikataulullani. Sain kuulla usein siitä, kuka minua haluaisi, kun olen ruma ja lihava ja nalkutankin vielä jatkuvasti. Oli minun syyni ettei seksiä ollut.
En siis ole aiemmin kokenut haluttomuutta, koska seksielämäni ei ole ollut sellaista että sille olisi ollut oikeastaan mahdollisuutta. Joten kieltämättä hieman huolestuin, kun minua ei yhtäkkiä haluttanutkaan. En uskaltanut ottaa asiaa myöskään puheeksi. Tänä viikonloppuna puhuin asiasta ensimmäisen kerran. Minua nimittäin pelotti, vaikka pelko kumpusi enemmän vanhoista kokemuksista, kuin nykyisestä suhteestani. Kumppanini sanoi, että kyllä hän oli huomannut etten ollut hänessä kiinni kuin ennen.
Halujen palaaminen
Nyt haluni ovat palautuneet niin, että tunnistan itseni taas. Ja luulen, että tässä kyseisessä tilanteessa, juuri aika ja suhteen eteneminen oli se ratkaiseva tekijä. Toki keskustelu olisi saattanut auttaa entisestään. Onneksi pystyimme sentään puhumaan muista ongelmista, sillä muutoin olisimme tuskin enää yhdessä. Ja pystyimme puhumaan asiasta nyt, kun seksuaaliset haluni olivat jo palautuneet. Nyt minusta tuntuu, että ollaan kumpikin saatu ihan uutta virtaa ja ollaan taas samanlaisia lääppijöitä, kuin ensimmäisinä viikkoina. Ja se on aivan ihanaa.
Itselleni tämä oli myös äärimmäisen eheyttävä kokemus. Seksuaalinen haluttomuus on inhimillistä ja nyt näin, että minua rakastetaan vaikka tialnteet (ja haluni) hetkellisesti muuttuisivatkin. Lisäksi olen saanut kokea sen ettei seksi ole se vallankäytön väline, vaan luonnollinen osa parisuhdetta. Se on yksi tapa näyttää rakkautta ja kiintymystä, mutta se ei ole ainut tapa. Toki, minulle seksi on parisuhteessa tärkeää ja yksi toive kumppania etsiessä oli se, että meidän seksuaaliset halut, tarpeet ja toiveet osuisivat edes jotenkin yhteen. Siitäkin huolimatta, että elämä ei ole aina niin yksiselitteistä.
Juuri nyt aion kuitenkin nauttia tästä uudesta ja äärimmäisen ihanasta drivesta, joka meillä on. Ja yritän opetella myös itse puhumaan näistä vaikeista aiheista kumppanilleni. Onneksi meillä on aikaa. ♥ Ja onneksi olen löytänyt itselleni tuon uskomattoman ihanan, ymmärtäväisen ja huomioon ottavan poikaystäväni.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Onko orgasmi edellytys hyvälle seksille?
Vappuviikonloppu
*Sisältää mainoslinkkejä
Ei mennyt tämä vappuviikonloppu niin kuin Strömsössä. Vappu on tänä vuonna minun juhlapyhäni, joten tytöt tulivat toisesta kodista minun luokseni yhdeksi yöksi. Olin suunnitellut vähän pientä kivaa, rennolla otteella lapsille. Nyt olen valvonut tämän yhden yön oksentavan lapsen kanssa. Muistutan tällä hetkellä hyvin vahvasti sitä emojia, jolla on silmät ristissä, eikä kahvikaan tunnu herättävän. Toistaiseksi vatsatautisten saldo on 1/3. Kauhunsekaisin tuntein odotan, missä vaiheessa luku alkaa nousta.
Vappuvalmistelut
Vappupallot ehdittiin kuitenkin hakea eilen. Kuopus oli toivonut kovasti pikachu-palloa, utta ikävä kyllä ei löydetty sellaista. Onneksi hän löysi kuitenkin mieluisvan vaihtoehdon. Esikoinen valitsi My little ponyjen Twilight Sparclen ja kuopus valitsi pallokseen jonkinlaisen yksisarviskissan.
Kaipasin vapuksi muutakin kimppua kuin, mitä lähimarketilla oli tarjolla. Niinpä otin yhteyttä luottokukkakauppaani Kukkatehtaalle ja pyysin vaaleanpunaista vappukimppua, aavistuksella sinistä. Ja sain mitä tilasin. Annoin myös hintahaitarin, jonka sisällä kimpun hinnan tulisi pysyä. Suosittelen muutoin tätä tapaa lämpimästi, jos käytte kukkakimppuostoksilla. Monesti riittää, että kertoo väreistä ja hintaluokan, jota toivoo. Kimppu tehdään sitten näiden toiveiden mukaan.
Ostin My dream dayn* verkkokaupasta muutamia vappuun sopivia juttuja ilahduttamaan lapsia. Pidän erityisesti näistä kukkakonfettia sisältävistä ilmapalloista*. Vaikka odottelen kauhunsekaisin tuntein sitä hetkeä, kun ne lopulta poksahtavat. Mietin mistä kaikkialta tuota konfettia lopulta löytyy. Sen lisäksi ripustin sisustushyllyyn tupsuviirin*. Viirin pistän vapun jälkeen säilöön ja hyödynnän sitä syksyllä kuopuksen syntymäpäivillä. Suurin osa koristeista on onneksi sellaisia, että ne voi kierrättää monissa juhlissa, kun ne vain säilyttää oikein.
Elämä ei katso juhlapyhiä
Katsotaan nyt miten meidän tilanne tästä etenee ja mitä kaikkea tässä jaksaa vielä tehdä. Poikkiksen piti tulla meidän luokse käymään. Mutta sovimme, että nyt on ehkä parempi ettei hän tule, jotta hän ei vaan sairastuisi. Hän lupautui kuitenkin käymään meille kaupassa ja ajattelin tilata vatsataudin uhallakin parit munkit ja simat kotiovelle hänen kauttaan. Jos ei muuta, niin niistä saa sitten energiaa sen jälkeen, kun on halaillut vessanpönttöä useamman kerran.
En jaksa tilannetta kuitenkaan sen enempää harmitella. Tämä on elämää. Siihen kuuluu sairastumiset, työt, odottamattomat sattumukset, Suomen ailahteleva sää ja kaikki muut. Välillä juhlitaan isolla porukalla ja välillä sitten pötkötellään sohvalla kasassa ja toivotaan, että taudin pahin osuus helpottaa.
Näin eronneena juhlapyhiin liittyy myös tietty stabiili vaihtelevuus. Meillä juhlapyhät on jaettu tasan ja käytännössä saan pitää lapset luonani vain joka toinen juhlapyhä. Eli puolet näistä vietän tällä hetkellä itse parhaaksi katsomallani tavalla ja puolet taas lasten kanssa. Eli suomeksi, puolet pyhistä menee kalsareissa sohvalla ”rentoutuen” ja puolet pyhistä lasten kanssa ja heille panostaen.
En usko, että lasten vappumuistot tästä menevät pilalle. He tuskin muistavat sitä yksittäistä vappua, jolloin oltiin kipeinä. Minä muistan lapsuudestani Oulun vapputorin ja ne muutamat hienot pallot, jotka sain. Sekä äidin vappumunkit. Todennäköisesti tyttöjen vappumuistot liittyvät myös näihin juttuihin.
Hyvää vappua! Toivottavasti teidän vappuviikonloppu sujuu paremmin ja jos siellä on samanlainen tilanne, niin tsemppiä. Tulee se vappu ensi vuonnakin.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals