Hei ihana! 🩷 Kirjoitan tätä blogipostausta tänään hieman raskaalla mielellä. Huomasin jo tammikuussa itselläni selkeitä uupumisen oireita. Sen lisäksi olen tuntenut vahvaa riittämättämyyden tunnetta. Tuntuu että teen koko ajan liian vähän tai väärää asiaa tai olen väärässä paikassa. Tuntuu, että arki on ollut jonkin aikaa jatkuvaa kelloa ja kalenteria vastaan taistelua. Tunsin myös valtavaa helpotusta kun taapero aloitti päiväkodin ja minulle tuli tunne, että saan lisää aikaa töiden tekemiselle. Tilanne ei ole onneksi niin paha kuin vuonna 2022 kun pitkään jatkunut burn out eskaloitui siihen pisteeseen, että kotoa poistuminenkin oli haaste.

Hyvinvoinnin vuosi 2026

Jo vuoden vaihteessa ajattelin, että tämä on vuosi jolloin keskityn omaan hyvinvointiini niin, että saan sen sellaiseen balanssiin jossa voin oikeasti hyvin. Jätin taas punaisen lihan kokonaan pois ja lisäsin muita proteiininlähteitä, sekä vihreää. Ruuan ravintoarvoja seuratessani olen ollut koko ajan tyytyväisempi siihen mitä syön. Olen opetellut meal preppaamaan aamupalan lisäksi lounaani, jotta muistan oikeasti syödä riittävästi. Jatkan uintia ja muuta liikuntaa säännöllisesti, menen ajoissa nukkumaan.

Koen voivani jo nyt ihan hyvin, mutta haluan voida ja jaksaa entistä paremmin ja kyllä haluan myös laihtua. Olen ennenkin puhunut siitä, että painoni vaikuttaa selkeästi toiseen polveeni ja kun olen kevyempi polvi ei oireile ollenkaan. Se on piste johon haluan taas päästä.

Yksi haaste on, että toivoisin näiden muutosten tuovan elämääni enemmän hyvää, kuin jatkuvaa ahdistusta. Painoon ja painon pudottamiseen liittyvät asiat triggeröivät edelleen, vaikka olenkin yrittänyt tehdä töitä nimenomaan niiden suhteen. Pahimmillaan ahdistus aiheuttaa muun muassa sen, että elämäni ei pyöri sitten minkään muun kuin kalorien laskemisen ja ruuan ympärillä, mikä johtaa monesti kieltoihin ja ahmimiseen. Se ei ole piste johon haluan joutua. Enkä halua liikkua vain siksi, että se laihduttaa, vaan koska siitä tulee ennen kaikkea hyvä olo.

Balanssi

Haluan päästä eroon tuosta jatkuvasta riittämättömyyden tunteesta ja löytää elämään balanssin. Juuri nyt kaikki tuntuu olevan enemmän tai vähemmän levällään ja haen rutiineja sen jälkeen kun olen yli kaksi vuotta yrittänyt tehdä töitä ja kasvattaa somea lapsen hoidon ohella, aina kun olen vain kerennyt.

Siksi tein äärimmäisen vaikean ratkaisun ja siirsin lukio-opintoja taas vähän eteenpäin ensi syksyyn. Haluan edelleen opiskella ja antaa opiskelulle sen tarvitsemat resurssit. En halua suorittaa sitä juosten kusten. Tämän sanominen pelottaa muuten aivan helvetisti, koska tiedän ilkeiden ihmisten arvostelleen minua tästä. Olen miettinyt monet kerrat, että näytänkö taas jotenkin epäonnistuneelta. Mikä on muuten ihan hölmöä, kun ottaa huomioon missä kaikessa olen onnistunut. On muuten myös ihan naurettavaa, että joudun miettimään mitä joku tuntematon Pirkko-Liisa minusta ajattelee samalla kun omat läheiset ihmiset tukevat minua ja toivovat minulle parasta mahdollista, joka ei ole uusi burn out.

Itselleni kaikkein tärkeintä on se, että itse jaksan. Burn out oli yksi kamalampia asioita käydä läpi. En ollut lainkaan se ihminen tai äiti, joka halusin olla, enkä todella halua päätyä samaan jamaan uudelleen. En halua menettää enää yhtään omista tai lasteni vuosista siihen, että kuljen eteenpäin sumussa ja yritän selviytyä päivästä toiseen.

Tämän postauksen julkaiseminen jännittää muuten aivan älyttömän paljon. 😅 Olen äärettömän kiitollinen siitä yhteisöstä, jonka olen saanut rakennettua omaan someen ja kaikista niistä viesteistä, joita ihmisiltä saan. Otan monesti ihanista viesteistä itselleni kuvankaappauksia talteen, jotta voin palata niihin myöhemmin. Ikävät viestit ja kommentit poistan edelleen heti.

Nyt painan julkaisen ja menen Toten kainaloon rauhoittamaan omaa hermostoa tän blogipostauksen kirjoittamisen jälkeen.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok / YouTube

Podcast: Kaverin kanssa

LUE MYÖS

Oletamme, että lihava ei liiku

Sun ei ole pakko rakastaa itseäsi

Viikon arkikuvaksi valitsin kuvan, jonka nappasin tällä viikolla aamulenkiltä. Se kuvastaa tätä viikkoa erityisen hyvin. Liitoskipujen vuoksi olen yrittänyt kävellä aiempaa enemmän, sillä liikkuminen on auttanut kipuihin. Tämän kuvan otin matkalla päiväkodista kotiin.

Minä olen hyvin vahvasti sääliikkuja. Eli aurinko ja lämpenevät ilmat houkuttelevat minut liikkeelle paremmin, kuin mikään muu. Satunnaisesti maltan lähteä liikkelle myös huonommalla ilmalla. Mutta olen selkeästi aktiivisimmillani keväällä, kesällä ja syksyllä. Talvella pesiydyn herkästi kotiin ja liikkuminen jää vähän vähemmälle. Uimaan lähden kyllä herkemmin myös talvella.

Minulla oli tapana silloin, kun oli juuri muuttanut tänne, kävellä aamulla kotiin kuopuksen päiväkodilta ja ajattelin nyt elvyttää tämän tavan. Saan siinä hyvän aamulenkin, raitista ilmaa ja liikuntaa. Päivä lähtee käyntiin kivalla tavalla ja saan lenkistä energiaa koko loppu päivään. Kun käyn lenkin jälkeen kuumassa suihkussa, myös liitoskivut kiusaavat vähän vähemmän. Ulkona ja luonnossa liikkuminen on minulle kuitenkin ennen kaikkea tärkeä tapa rentoutua ja maadoittua. Syksyllä tarottulkitsijani kehotti minua menemään nimenomaan metsään silloin, kun ahdistus iskee.

Oli aivan ihanaa nähdä auringonnousu samalla matkalla, kun olin vienyt nuorimmaiseni päiväkotiin. Enää matka ei ollut säkkipimeä alusta loppuun, vaan sain nauttia niin auringon noususta, kuin auringosta. Siinä oli todella kevään tuntua. En malta odottaa lähestyvää kesää. Vaikka ihan vähän pelkään viimeisillä raskaana oloa kesähelteillä, kun se on ollut aiemmin marraskuussakin tukalaa hommaa.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Arkikuva 4/52

Arkikuva 3/52

Arkikuva 2/52

Arkikuva 1/52