Meidän viikonloppu ja lapsen kaverisynttärit
0Ihanaa alkanutta viikkoa! Meillä oli super kiva viikonloppu perheenä. Kumppanini oli taas lauantaina toki töissä, kuten noin yleensäkin baarialalla ollaan, mutta muun ajan hän on ollut sitten läsnä meille. Juhlittiin viikonloppuna esikoisen ensimmäisiä kaverisynttäreitä, jossa on ollut oma tekemisensä. Muuten me rentouduttiin.
Meidän viikonloppu alkoi oikeastaan jo perjantain puolella, sillä kuopus oli kanssani kotona. Tuntuu, että hän on edelleen vahvasti kiinni minussa ja aamuiset lähdöt päiväkotiin vaihdon jälkeen ovat vaikeita, koska hän haluaa selkeästi olla kanssani. Ollaan mietitty, koska se olisi tässä tämänhetkisessä tilanteessa mahdollista, että kuopus olisi ainakin perjantait kotona. Jos se vaikka helpottaisi ikävää. Hän saisi tässä keväällä vähän ekstra-aikaa minun kanssani ennen esiopetuksen alkua ja ennen vauvan syntymää.
Perjantaina me leivottiin esikoisen kaverisynttäreitä varten muffinsseja ja täytettiin kakkupohja, jotta se saisi kostua rauhassa yön yli. Lapset ovat todella innokkaita leipojia nykyään. Mikä on tietysti aivan ihanaa. Se toki vaatii sen, että minun täytyy muuttaa omia tapojani ja miettiä, miten lapset saadaan leipomiseen mukaan. Mikä tekee minulle suoraan sanottuna hyvää.
Minun perjantaipäiväni meni enemmän ja vähemmän keittiön puolella, kun leipomisen lomassa tein ruuaksi vielä kalapuikkotacoja. Tiedättekö, kun joinain päivinä tuntuu siltä, että sitä asuu keittiössä? Perjantai oli juuri sellainen päivä. Välillä piti käydä ottamassa sohvalla lepoa, kun liitoskivut meinasivat käydä liian koviksi.
Iltapäivällä saatiin kotiin taas aika väsynyt, mutta iloinen koululainen. Ilta sitten köllöteltiin ja halailtiin hänen kanssaan. Syksyn kiukuttelut alkavat selvästi jäädä taakseen. Selvästi lapsi alkaa hitaasti, mutta varmasti sopeutumaan tähän kouluarkeen ja siihen tiedon määrään, mikä päivän aika tulee.
Kaverisynttärit
Lauantai alkoi hyvissä ajoi aamulla, kun aloin tekemään viimeisiä valmisteluja lapsen kaverisynttäreille. Minulla on ollut politiikkana se, että ennen koulun alkua meillä ei ole vietetty kaverisynttäreitä. Sitä ennen juhlat sukulaisten ja muiden rakkaiden kesken on riittänyt vallan mainiosti. Varsinkin kun näissä juhlissa on ollut myös läheisiä lapsia. Nyt kun esikoinen on aloittanut koulun, olen luvannut alkaa järjestää myös juhlia lapsen omille kavereille.
Niin se elämä on muuttunut melkoisesti. Yhtäkkiä lapsella on oma kokonainen elämä, jossa en ole enää samalla tavalla mukana kuin ennen. On kavereita, on juhlia, on discoja ja vaikka mitä. Vaikka pyrin pysymään perillä siitä, mitä lapsi tekee ja kenen kanssa, silti hänellä on myös sitä omaa elämää. Ja niin sen kuuluukin olla. Synttäreillä pystyin toteamaan, että ekaluokkalaiseni on löytänyt oikeasti useamman kivan tyttökaverin koulusta. Ja synttäreiden ohessa sain useamman vanhemman numeron itselleni, mikä on aina helpotus.
Juhlat olivat todella onnistuneet. Meille tuli viisi ekaluokkalaista omien lasteni lisäksi. Ihan aluksi sankari avasi lahjat, jonka jälkeen lapset istuivat pöytään. Me tarjottiin aluksi Mäkkärin hampurilaisia lapsille, että vatsanpohjalla olisi jotain suolaista kaiken makean lisäksi. Tarjoilut olivat suht maltilliset. Hamppareiden lisäksi oli sipsiä ja popcornia, sekä irtokarkkeja. Olin esikoisen toiveesta leiponut juhliin mustikka muffinsseja ja täytekakun. Ensi kerralla mennään kyllä jätskillä, koska täytekakku ei oikein tehnyt kauppaansa. Minä olin alunperin halunnut tarjota jäätelöä, mutta olin heltynyt lapsen toiveisiin täytekakusta.
Juhlat olivat oikeasti tosi kivat. Syömisen lisäksi lapset leikki ja tanssi. Me katsottiin myös porukalla elokuva ja sen jälkeen lapset löysivät Harry Potter paperinuket, jotka olivat hitti. Omat lapseni tietävät jotain Harry Potterista, mutta ihan vielä me ei olla siirrytty kirjojen pariin. Yritän vähän säästellä kirjoja heiltä vielä, vaikka olisi ihanaa jakaa Potterin maailma lasteni kanssa.
Illalla minulla oli kotona kaksi aika väsynyttä, vaikkakin onnellista tyttöä. Aloin ohjaamaan heitä nukkumaan hyvissä ajoin, vaikka olikin lauantai. Selkeästi juhliminen oli vaatinut veronsa.
Sunnuntai
Sunnutaiaamusta lähdettiin koko porukalla uimaan. Lapset olivat molemmat toivoneet tätä jo hetken aikaa, joten nyt päästiin toteuttamaan tämä toive. Meillä oli ihan super hauskaa. Molemmat lapset treenasivat uimista ilman kellukkeita. Kuopus on alkanut päästä jyvälle uimisen saloista. Hän on kehittynyt hirveästi. Koululainen halusi asettaa itselleen tavoitteen tälle vuodelle, että oppisi uimaan vuoden loppuun mennessä. Sanoin sen olevan oikein hyvä tavoite vuodelle.
Uinnin jälkeen palattiin kotiin, tehtiin ruokaa ja hengattiin ilta suht rauhassa. Puolisoni leipoi meille sänpylöitä illalla ja maisteltiin niitä vielä. Ollaan yritetty leipoa mahdollisimman paljon leipää itse, koska siinä säästää pitkän pennin.
Meillä oli todella kiva viikonloppu taas. Nautin ihan valtavasti meidän arjesta, vaikka tässä onkin asioita, joiden kanssa täytyy kamppailla. Minulla on parin viikon päästä merkittävä lääkärinkäynti, jossa arvioidaan tämän hetkistä työkykyäni. Mutta voin kirjoittaa näistä asioista toiste.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Epämukavuusalueella löysissä vaatteissa
Nyt trendaa todella vahvasti kaikki löysät asukokonaisuudet. Mikä on meille milleniaaleille vähintäänkin epämukavaa. Itsekin viihdyn kaikkein parhaiten juuri niissä pillifarkuissa, joissa olen viihtynyt nuoruudessani lähtien. Toki käytän nykään silloin tällöin esimerkiksi juuri löysemmän mallin alaosia. Mutta se vaatii melkein sen, että yläosani on enemmän vartalonmyötäinen. Ja löysässä yläosassa suosin nimenomaan tiukkaa alaosaa. Olen puhunut tästä ennenkin.
En tiedä johtuuko se siitä, että löysissä vaatteissa tulee herkästi mielenyhtymä hip hop genreen ja niihin pakaroiden alla roikkuviin lökäpöksyihin. Tämä voi olla tietysti täysin tuulesta temmattu ajatus.
Takki / H&M
Neule / H&M
Housut / H&M
Kengät / zadaa second hand
Korvakorut / Annidiudiy saatu*
Kaulakoru / Cisu Li saatu*
Nämä kuvat ovat siitä super harvinaisia, että minulla on sekä aika löysä yläosa, että myös löysä alaosa päälläni. Ja siihen päälle tuo muhkea toppatakki. Muistan katselleeni kuvia kameran näytöltä hieman epäröiden. Mutta tuli näistä oikeasti kivoja epäilyistäni huolimatta. Toki, joissain kuvissa näyttää siltä, että minulla on päällä maksihame, eikä housut.
Housut eivät ole äitiyshousut vaan tavalliset housut, jotka menee nippanappa kiinni. Nämä ovat malliltaan sen verran löysemmät, että menevät vieläpäälle. Toki, varsinkin istuessa housut kiristävät vatsan kohdalta, joten nämä ovat viimeisiä hetkiä käyttää näitä.
Neule on viime vuonna hankittu, eikä todellakaan purista. Väri on edelleen ihana ja on kiva vaihtoehto esimerkiksi beigelle neuleelleni. Vaikka käytän paljon mustaa, harmaata, valkoista ja beigeä, niin on kiva, että kaapista löytyy myös muutama värillinen vaihtoehto. Ja nyt ei puhuta kukkamekoistani. Ne ovat ihan oma osuutensa vaatekaapissani.
Tajusin juuri yhdistäneeni täysin surutta koruissani kultaa ja hopeaa, mutta selkeästi ristiriita ei ole ollut niin iso, koska olen tajunnust sen vasta nyt. Tajusin, että nämä Annin tekemät korvakorut, ovat kuin tehty tämän kyseisen neuleen kanssa. Ne sopivat täydellisesti yksi yhteen. Olen tehnyt jossain vaiheessa yhteistyön Annin kanssa kyseiseisestä mallista.
Joka tapauksessa, haluaisin rohkaista kaikkia, en vain milleniaaleja, astumaan välillä pois siltä pukeutumisen mukavuusalueelta. Kyllä tämä asu selkeästi toimii minullakin, vaikka muuta kuvittelin. Voin siis toistekin liikkua julkisesti löysissä vaatteissa.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Vaaleanpunaista kevään kunniaksi