Erilaiset ongelmanratkojat parisuhteessa
0En ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään parisuhteesta, joten nyt voisi olla hyvä hetki. Olen nimittäin tehnyt havainnon meistä ja meidän suhteessa. Puolisoni on tietyissä asioissa sellainen, että hän haluaa tehdä asiat heti ja keskustella ne heti läpi. Minä olen taas sellainen, ei niin justiinsa tyyppi ja teen asiat monesti viimetingassa. Jos viimeistä hetkeä ei olisi, niin en tiedä miten saisin asioita aikaiseksi. Tämä näkyy meissä myös ristiriitatilanteissa.
Vetäytyjä ja nopeasti ratkaisua kaipaava
En koe, että meillä on ollut mitään isompia riitoja. Meillä on erimielisyyksiä kyllä ja niistä keskustellaan. Mutta ei olla juurikaan riidelty. Mikä on itselleni aika helpottavaa, kun aiemmassa elämäntilanteessa riitoja on ollut joka päivä. Mutta siitä huolimatta olen huomannut, että me selvitämme ristiriitatilanteita eri tavalla. Tässäkin kumppanini on sellainen, että hän haluaa selvittää asiat heti. Minä puolestani kaipaisin sitä, että saisin antaa tunteideni tasoittua ja keskustella asioista vähän myöhemmin, kun pystyn taas ajattelemaan ennen sanomisiani. En halua tilanteiden venyvän päiväkausia, mutta en aina ole valmis ratkomaan asioita juuri siinä hetkessä.
Lisäksi minä olen ihminen joka hermostuu ja tulistuu välillä pienistä asioista. Siis sen verran pienistä, että niiden läpi käyminen ei kannata. Varsinkin kun tiedän omien tunteideni lauhtuvan yhtä nopeasti, kuin ne syttyvät.
Yleensä, kun eteen tulee jokin ristiriitatilanne, kumppanini haluaa alkaa selvittää sitä heti. Meillä on hyvä puheyhteys ja aika usein keskustellaan asioista jo ennen, kuin tilanne eskaloituu. Mutta toki, kun kaksi aikuista, erilaista ihmistä lyöttäytyy yksiin, niin se tarkoittaa myös ristiriitatilanteita. Mekin kuitenkin olemme aika erilaisia, vaikkakin meillä on samat arvot.
Aina etukäteen puhuminen ei kuitenkaan auta. Me ollaan ihmisiä. Välillä ollaan väsyneitä ja välillä tämä uusperhe arki vie mehut. Siihen päälle omat mielenterveysongelmani, jotka ovat oireilleet koko ajan pahemmin ja pahemmin. Ristiriitatilanteissa minä sitten alan vetäytyä. Tai vaihtoehtoisesti räjähdän ensin ja vetäydyn sitten. Alan jäsennellä pääni sisällä omia ajatuksiani. Koen, että minun on helpompaa käsitellä ristiriitatilanteet sen jälkeen kun olen käsitellyt ne itse.
Puolisoni puolestaan haluaa käsitellä kaiken heti. Hän haluaa tilanteeseen ratkaisun mahdollisimman pian. Hänellä asia jää painamaan ja stressaamaan ja hän pystyy rentoutumaan vasta, kun asia on loppuun käsitelty. Minua puolestani saattaa ärsyttää entisestään se, että asiaa yritetään käsitellä väkisin.
Vanhat traumat
En tiedä kuinka paljon vanhat traumat vaikuttavat käytökseeni. Olen tässä parisuhteessa huomannut vältteleväni tiettyjä keskustelu, koska pelkään lopputulosta. Minun on esimerkiksi hyvin vaikeaa aloittaa keskustelua taloudesta ja rahasta puolisoni kanssa, sillä joku perimmäinen vaisto muistaa sen, että tästä aiheesta tulee paha riita. Pystyn keskustelemaan aiheesta paremmin mikäli puolisoni ottaa asian puheeksi. Tässä kohtaa siitä on hyötyä, että puolisoni haluaa käsitellä asiat mahdollisimman pian.
Voi olla, että käytökseni tulee vielä muuttumaan, mikäli pääsen psykoterapiaan käsittelemään kaikkea kokemaani ja siitä seuranneita traumoja.
Mutta tämä meidän erilaisuus tarkoittaa käytännössä sitä, että meidän kummankin on välillä joustettava mukavuusalueestamme. Kummankin on tultava vähän vastaan. Minä en voi välttämättä vetäytyä täysin, mutta kumppanini on myös kuunneltava minua, jos olen liian kiihdyksissä käsittelemään asiaa heti. Meidän etu on se, että kumpikin haluaa kuitenkin puhua ja käsitellä asiat ennemmin kuin jättää ne kytemään. Vaikka se ei tapahtuisi heti, se tapahtuu kyllä. Ja tästä asiasta haluan ainakin itse pitää kiinni.
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Seksielämä uusperheessä keskellä ruuhkavuosia
Miltä masentunut ihminen näyttää?
Puhuin Instagramissa (@bmhjenni) hieman mielenterveysongelmista ja ulkonäöstä. Sain kimmokkeen ihanan Sinin (@ketunpoikia) stooreista. Sain kyseisessä kanavassa jo aivan ihanaa palautetta, mutta halusin ottaa asian täälläkin esille vähän perusteellisemmin jo senkin vuoksi, että blogin seuraajat eroavat hieman Instagramista.
Oma tilanteeni on tällä hetkellä se, että mielenterveysongelmieni vuoksi olen työkyvytön. Minun diagnoosini ovat ainakin tällä hetkellä ahdistuneisuus ja uupumus. Minulla on viimein hyvä hoitosuhde lääkäriin, joka oikeasti edistää asioitani. Teemme tällä hetkellä yhdessä asioita sen eteen, että pääsisin mahdollisimman pian psykoterapiaan.
Tällä hetkellä ahdistun valtavasti pienistäkin asioista. Minun ei tarvitse kuin ottaa puheeksi esimerkiksi opintojeni edistäminen, niin ahdistun ja alan itkeä. Kaikissa viimeisimmissä tapaamisissa koulussa olen itkenyt niin etten ole saanut sanaa suustani tai kunnolla henkeä. Tämä oli yksi syy, miksi opintojen väliaikainen keskeyttäminen tuntui järkevältä. Jos en pysty edes puhumaan opinnoista saamatta paniikkihäiriötä, miten voin opiskella?
Masentunut ihminen ei näytä masentuneelta
Suurin kysymys kuuluu kuitenkin, että pitääkö ongelmien näkyä ihmisestä myös ulospäin? En ole ainoa, joka saa kuulla siitä, että miten voin kamppailla mielenterveysongelmien kanssa, kun jaksan kuitenkin meikata? Moni tuntuu odottavas oikeasti sitä, että mielenterveysongelmista kärsivä ihminen on automaattisesti epäsiistin ja rähjäisen näköinen. Tai että tämän otsassa lukee selkeästi erottuvin kirjaimin: ”Olen masentunut!”
Minukin viimeisimmässä lääkärinlausunnossani luki ”ulkonäkö siisti”. Ja itse hoitoalalla olleena tiedän, miksi hotohenkilökunta silmäilee ihmisen ulkonäön. Joku voi väittää kirkkain silmin, että kaikki on hyvin, hän pystyy huolehtimaan itsestään ja siitä huolimatta tämän ihmisen vaatteet ovat likaiset ja olemus merkittävän epäsiisti. Silloin ulkonäkö kertoo jotain muuta, kuin ihmisen sanat. Mutta tämä ei ole asia, mihin pitäisi takertua tai minkä pitäisi vaikuttaa avun saantiin. Silti, esimerkiksi minä, en todellakaan meikkaa, jos olen menossa lääkäriin, etten vahingossakaan näytä liian hyvinvoivalta. Joku seuraajistani kertoi poistavansa myös kynsilakat ennen lääkäriin menoa samaisesta syystä.
Minulle meikkaaminen on meditatiivista. Pukeutuminen on minulle ilo. Ja epäjärjestyksessä oleva koti ahditaa minua vain entisestään. Jos olen kotona jatkuvasti ahdistunut epäjärjestyksestä, niin se ei varsinaisesti auta tilannettani. Samoin meidän kuvausreissut Katrin kanssa on sellaisia, että saan siinä kuvaamisen ohella purkaa monen tunnin ajan tuntojani läheisen ystävän kanssa. Toki olen väsynyt kuvausten jälkeen, mutta yleensä minulla ei ole sitten muita suunnitelmia sille päivälle ja voin levätä.
Kaiken lisäksi, yleisin neuvo, jonka vaikeassa tilanteessa oleva saa muun muassa siltä hoitohenkilökunnalta, on: ”Tee kaikkea kivaa ja sellaista, joka tuottaa iloa.” Minulle nämä asiat ovat some, kuvaaminen, meikkaaminen ja pukeutuminen. Sekä siivoaminen siinä mielessä, että epäsiistissä kodissa olisin vain entistä ahdistuneempi. Minulle myös se, että saan keskittyä esimerkiksi juuri siihen meikkaamisen hetken ajan ja saan ajatukset pois niistä ahdistavista ajatuksista, tuovat minulle sen kaivatun lepohetken siitä kaikesta vaikeasta.
Ei tuomita
Joten olisiko mahdollista, että lopetetaan ihmisten syyllistäminen. Vaikea elämäntilanne ei näy aina ulos päin. Ihmiset ovat erilaisia ja vaikeudet ovat erilaisia. Vieläkään, kukaan ei tiedä sitä, millaisten asioiden kanssa jotkut kamppailevat. Esimerkiksi, omalla kohdallani väkivaltaista parisuhdetta oli mahdotonta nähdä ulospäin, koska siihen kuului kulissien ylläpito. Itsemurha saattaa yllättää täysin, koska ei sen tehneestä ihmisestä välttämättä ole nähnyt ulospäin sitä, mitä hän on mielessään hautonut.
Parasta mitä voit tehdä, kommentoinnin sijaan, on kuunnella ja ymmärtää. Ja tärkeintä on muistaa se, että mielenterveyden sairaudet ovat oikeita sairauksia, siinä missä vaikka korona. Suhtaudutaan niihin sairauksina.
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Myös kiva tekeminen voi olla kuormittavaa