3.luukku: Menneitä jouluja
0Blogijoulukalenterin kolmannessa luukussa palataan hetkeksi menneisiin jouluihin. Ja tässä tapauksessa erityisesti niihin jouluihin, jotka olen taltioinut blogiin.
Ensimmäinen joulu perheenä 2015
Olen kirjoittanut blogia seitsemän vuotta ja tämä onkahdeksas joulu, jonka tänne taltioin. Itsestäni se tuntuu aika uskomattomalta. Ensimmäinen blogiin taltioitu joulu oli hyvin erilainen, kuin muut. Silloin nimittäin kotiuduin sairaalasta vastasyntyneen esikoiseni kanssa. Kyseisestä joulusta on melko hatarat muistikuvat, kiitos hormoneiden ja kipulääkityksen. Esikoinen on syntynyt kiireellisellä sektiolla, eikä alku hänen kanssaan ollut helpoin mahdollinen imetysongelmineen kaikkineen.
”Pitkään sitä jännitettiin, mutta tänään se sitten toteutui; Me pääsimmekin kuin pääsimmekin jouluksi kotiin koko perhe. Koko perheellä tarkoitan, että tänään kynnyksen ylitse kulki ensimmäistä kertaa myös perheemme uusin jäsen, pieni tyttövauva. Täytyy sanoa, että tämä joulu tosiaankin on aivan jotain muuta kuin mihin olen tottunut. Pää on edelleen pyörällä viime viikon tapahtumista, mutta kaikesta huolimatta olen autuaan onnellinen. Toivon tätä samaa hölmöä onnea, joka saa itkemään ja nauramaan ihan vain puhtaasta ilosta, myös teidän kaikkien jouluihinne.”
Katkelma blogista 24.12.2015.
Kirjoitin siitä, miten viimeisiä joululahjaostoksia hoidettiin joulun välipäivinä ja ruokaostokset tehtiin sairaalasta käsin, koska synnytys oli päässyt yllättämään. Mutta isoksi osaksi siitä syystä kyseinen joulu oli ainutlaatuinen.
Vuoden 2015 joulusta on vain muutamia kuvia. Osa niistä on vieläpä korkea kontrastisia, mustavalkoisia ”taidekuvia”. Loput pimeitä tai muuten huonosti käsiteltyjä. Olin blogannut vain muutamia kuukausia ja harjoittelin kaikkea siihen liittyvää. Silloin blogi oli oikeasti enemmän päiväkirja, kuin lifestyleblogi.
Vauvan toinen joulu 2016
Vuoden 2016 joulun vietimme Limingassa toisessa kodissani. Liminka on siis pieni kunta Oulun vieressä, josta olen kotoisin ja jossa osa perheestäni asuu edelleen. Silloin tuntui tärkeältä viedä yksivuotias tyttäreni tutustumaan juuriinsa Pohjois Pohjanmaalla. Joulu oli hyvin erilainen kuin monet muut ennen ja jälkeen.
Tänä vuonna laitoin joulua ihan omalla vimmalla, koska se oli lapseni ensimmäinen. Esikoinenhan ei muista tästä vuodesta mitään. Minulle se kaikki oli siitä huolimatta tärkeää. Mietin perinteitä ja joulujuttuja paljon tänä vuonna. Yksivuotiaalla oli muun muassa oma ensimmäinen kirjajoulukalenterinsa. Kirjat ovat edelleen kyllä tallella, mutta ei vaapero niistä silloin ymmärtänyt hirveästi.
Olin tänä vuonna innostunut sisustamisesta ihan uudella tavalla, joten laitoin kotia myös jouluna ihan uudella vimmalla. Olin hankkinut pienen oikean kuusen ja ostin ensimmäisiä kertoja joulukukkia leikkokukkina.
Joulu kahden lapsen kanssa
Vuonna 2017 kuopukseni oli kuukauden ikäinen vastasyntynyt. Tämä taisi olla vuosi kun esimerkiksi pikkujoulun vietto unohtui, koska keskityin niin paljon vauvaan. Mikä on toki ymmärrettävää silloisessa vauvakuplassa. Pyöritin silloin arkea jo hyvin pitkälti yksin. Vaikka asuin lasten isän kanssa yhdessä, olin kolmisin lasten kanssa. Se ei haitannut, koska uppouduin täysin vauvakuplaan kuopukseni kanssa. Joulu sujui vauvan tuhinaa kuunnellen.
Toinen joulu, jota en muista 2018
Vuosi 2018 oli vuosi, jolloin tunsin yhä selvemmin sen etten ole onnellinen. Mikä on varmasti iso syy sille, miksi en muista kyseistä joulua juuri ollenkaan. Puitteet ovat olleet kunnossa. Meillä oli oikea kuusi, lahjoja, olen jakanut blogissa jouluisia reseptejä, joten olen tosiaan ainakin onnistunut pitämään kulisseja kasassa, vaikka olin onneton.
Ennen eroa 2019
Tämän joulun minä muistan. Edellinen vuosi oli ollut aivan hirveä. Olin aivan loppu jo tässä vaiheessa. Olin jo pari kuukautta aavistellut, että elämme tietynlaista lopun aikaa. Mutta tämä joulu oli täydellinen. Minun oli vaikeaa uskoa sitä todeksi. Niin täydellisen se oli. Joulusta viikon päästä, uutena vuotena, olin lasten kanssa turvakodissa. Tämän vuoksi kyseinen joulu on muuttunut muistoissani kitkeräksi.
Eron jälkeen 2020
Ensimmäinen joulu eron jälkeen ja lisäksi myös uudessa kodissa. Me muutimme tähän kotiin marraskuun loppu puolella, joten joulutunnelma oli välillä hukassa muuttokaaoksen keskellä. Laitoin joulua kuitenkin hieman, omien voimavarojen mukaan. Tässä vaiheessa menin vielä sillä tietyllä taistelutahdolla, jolla painoin menemään 1,5 vuotta eron jälkeen.
Lopultahan tämä joulu meni niin, että sairastuin aattona äitini luona. Päätimme silloin, että bonusisäni tuo minut kotiin ja lapset jäävät mummilaan nauttimaan joulusta. Minulla ei ollut koronaa silloin, mutta olin todella kipeä. Joulupäivä ja tapaninpäivä menivät nukkuessa, ennen kuin aloin toipua. Ehkä olisi tässä vaiheessa pitänyt tajuta pysähtyä hetkeksi.
Viime joulu 2021
Tämän joulun piti olla sinkkujoulu. Lapset olivat toisessa kodissa ja minä vietin joulun itsekseni. Paitsi että aattona, tämä nykyinen puolisoni tuli luokseni. Mistä alkoi kolmen päivän mittaiset treffit. <3 Joululahjaksi sain häneltä koronan, joten loppu vuosi menikin sitten sitä sairastaessa. Pyysin tänä vuonna joululahjaksi jotain muuta, kuin kulkutaudin.
Mutta tämän joulun muistan varmasti ikuisesti. Sillä tiellä ollaan edelleen. Tulevan joulun vietän saman ihmisen kanssa, mutta uusperheenä.
Elämä on muuttunut valtavasti viimeisessä seitsemässä vuodessa. Ja ainoastaan parempaan suuntaan. <3
Terkuin,
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
2. luukku: Jouluinen ystäväkirja
Nyt vuorossa blogijoulukalenterin toinen luukku! Tein vastaavanlaisen postauksen myös viime vuonna, mutta viime vuonna tilanne oli aivan toisenlainen kuin nykyään. Viime vuonna vietin sinkkujoulua itsekseni kotona. Tänä vuonna elän ihanassa parisuhteessa ja lapset ovat meidän kanssamme joulun.
Miten vietämme joulua?
Rakastan kotijoulua, jolloin voi käpertyä omaan kotiin oman perheen kanssa ihan rauhassa. Mutta ihan yhtälailla viihdyn myös perheeni kanssa. Tänä vuonna on perhejoulun vuoro. Meidät on kutsuttu joulunviettoon niin puolison suvun luokse, kuin myös minun koti kotiini. Oma perheeni on niin harvoin jouluisin täällä pääkaupunkiseudulla, että haluan nauttia heidän seurastaan, kun se on mahdollista.
Aattona reissaamme ensimmäiseksi puolisoni perheen luokse viettämään aattoa. Heillä on tiivis suku ja kaikkia juhlapyhiä vietetään yhdessä. Niin myös joulu. Silloin myös minun lapseni pääsevät viettämään sukujoulua bonusperheensä kanssa. Sieltä siirrymme vielä samana päivänä minun perheeni luokse. Siellä vietämme yön ja joulupäivän. Viimeistään sitten tapaninpäivänä siirrytään kotiin ja rauhoitutaan vielä hetki ihan vain meidän porukan kesken. Nautitaan lomasta ja yritetään levätä. Tehdään mahdollisesti jotain kivaa yhdessä. Ensi jouluna tulee olemaan vähän eri meininki kun mukana on vauva.
Tänä vuonna on siis hyvin erilainen joulu verrattuna viime vuoteen. Mikä on toki vain ihanaa. Puolisoni sukulaiset ovat mukavia ja on myös kiva päästä osaksi tällaista tiivistä perheyhteisöä. Uskon myös, vaikka jouluun liittyy nyt reissaamista ja siirymistä, se on mukavaa vaihtelua. Ja jos se reissaaminen tuntuu liian raskaalta, tulevina vuosina voidaan keksiä muita vaihtoehtoja, jotka sopivat meille. Me ollaan kuitenkin niin tuore perhe, että ne omat tavat odottavat vielä löytymistään.
Mikä minulle on joulussa tärkeää?
Minulle tärkeitä asioita tätä nykyään on yhdessä vietetty aika ja rauhoittuminen, sekä kiireettömyys. Koko perheeni on minulle äärimmäisen tärkeä. Niin tämä perhe, jonka kanssa asun saman katon alla, kuin myös se kauempana asuva. Vaikka rakastan kiireetöntä ja rauhallista kotijoulua, niin tänä jouluna ei kyllä haittaa reissata pitkin Uuttamaata. Rauhoittumiselle jää silti varmasti riittävästi aikaa. Saadaan aattona auto lainaan, mikä helpottaa tätä paikasta toiseen siirtymistä.
Minkä värinen meidän joulumme on?
Iloitsin tässä hetki sitten siitä, että voin laittaa sänkyihin viimein joululakanat. Puolisoni oli katsonut minua silloin pitkään. Hän katsoi minua myös silloin pitkään, kun kävi ilmi että minun joululakanani olivat harmaa ruudulliset flanellilakanat. Kumppanini oli odottanut jonkinlaisia joulunpunaisia tonttulakanoita.
Tapaus oli hauska ja kertoo siitä, että meidän jouluun ei kuulu mikään väri-iloittelu. Vihreää meillä näkyy näin jouluna, mutta sen lisäksi lähinnä valkoista, harmaata, hopeaa ja kultaa. Eli aika samanlainen väripaletti, kuin ympäri vuoden sitä vihreää lukuunottamatta. Kukat ovat kuitenkin niitä, missä voi olla enemmän värejä. Löysin tänä vuonna esimerkiksi mielettömän kauniita syvän punaisia ritarinkukkia, jotka lopulta myös ostin maljakkoon kotiin.
Millaisista joulukukista pidän?
Kaikista. Ritarinkukka ja ihanasti tuoksuva hyasintti ovat selkeitä suosikkejani. Niitä meillä on joka vuosi. Mieluiten valkoisissa väreissä, joskus myös punaisena. Ja havuja lisäämällä mikä tahansa kukka-asetelma muuttuu jouluiseksi. Kukat on minulle tärkeitä tunnelmanluojia vuodesta toiseen, myös jouluna. Joulu ei tunnu joululta ilman hyasintin tuoksua. Uudeksi suosikiksi on nousemassa myös joulutähti. Perinteisen ja valkoisen tilalle on tullut todella kauniita uusia värejä, kuten hyvin kaunis hempeä oranssi.
Miten pukeudut joulukautena?
Paljetteihin! Toki myös hyvin saman tapaan, kuin vuoden ympäri muutenkin. Mukaviin neuleisiin, farkkuihin, hameisiin ja mekkoihin. Minulla ei ole jouluneuleita, ei rumia, eikä kauniita, joten sillä samalla vaatekaapilla mennään, kuin muutenkin ympäri vuoden. Ja näiden lisäksi ne paljetit! Minulla on loppuvuodeksi paljettihame, jota käytän ahkerasti.
Joulunajan tärkein asusteeni on aikanaan Gauharilta saatu punainen panta, jota tulee käytettyä yleensä vain joulunaikaan. Mutta silloin se onkin päässä harvase päivä. Gauharin pannat ovat oikeasti ihan pathaat, koska ne eivät paina päätä ollenkaan ja pysyvät parhaiten päässä.
Jouluna aion pukeutua astetta paremmin joulunviettoon. Joko siihen edellä mainittuun paljettihameeseen tai sitten mustaan mekkooni.
Millaisista joukoristeista pidän?
Tärkein joulukoristeemme on tietysti joulukuusi. Meillä on tekokuusi, joka pystytettiin olohuoneen nurkkaan jo marraskuun alussa. Koristelimme kuusen yhdessä lasten kanssa ja he olivat aivan innoissaan siitä. Vaikka olenkin alkanut ottaa kuusen esille jo marraskuussa, sen koristelu on nykyään meidän yhteinen rituaali. Lapset kaivoivat innolla koristeita esiin esiin kaivamastani laatikosta ja etsivät sieltä suosikkejaan.
Tällä hetkellä suosikkijoulukoristeeni ovat pahviset kuuset, joita löysin viime vuonna Sostrene Grenestä. Niitä meillä on kahdessa koossa kodin tasoilla.
Mitkä ovat lempi perinteeni?
Meille on muodostunut lasten kanssa omia jouluperinteitä tässä vuosien varrella. Kuten Stockmannin jouluikkuna ja kaakaot, sekä lasten itsensä valitsemat joulukoristeet. Rakkain jouluperinne on kuitenkin pikkujoulu, mikä todennäköisesti johtuu siitä, että se juontaa juurensa omasta lapsuudestani. Silloin joulun odotus alkoi nimenomaan pikkujoulusta. Vietimme sitä myös tänä vuonna. Lapset eivät sitä muista tai osaa odottaa vielä, mutta minä muistan ja haluan muistaa sen.
Miten hankin lahjat?
Lasten joulahjat hankin yleensä täsmäiskuna kerralla. Lapsilta kuulee pitkin vuotta toiveita sitä mukaan, kun he näkevät mainoksessa tai jossain muualla jonkin uuden lelun. Yritän kuulostella toiveita pitkin vuotta ja kuunnella, josko siellä jokin toive toistuisi. Sitten olen miettinyt onko kyseinen lelu vain hetken mielijohde, vai riittäisikö sen parissa mielenkiintoa useampaan leikkiin. Muutama vuosi sitten lapset saivat yhteiseksi lahjaksi Sylvanian Families sarjan talon ja pupuperheen glitterkakkaa kakkaavan yksisarvisen sijaan. Ja tällä ”puputalolla” leikitään edelleen tänäkin päivänä.
Sukulaisille olen yrittänyt vinkata tarpeista. Oma äitini ilmoitti ostavansa tänä vuonna lapsille hyvät talvikengät lahjaksi, mistä olen itse äärimmäisen kiitollinen. Uusille bonusisovanhemmille vinkkasin siitä, että lastenhuoneessa saattaa olla nykyisin nukenvaunujen mentävä kolo.
Puoliso saa minulta tänä vuonna lahjaksi elämyksen, jota ei toivon mukaan hevillä unohda. Aion viedä hänet erääseen itselleni rakkaaseen paikkaan. Enempää en kuitenkaan uskalla täällä kertoa, koska puolisoni lukee jokaisen blogipostauksen, enkä halua pilata yllätystä. Haluan antaa merkityksellisiä lahjoja, jotka tuottavat oikeasti iloa. Mietin lahjoja monesti pitkään ja monelta kantilta. En halua antaa mitään turhaa tai ihan kivaa. Mieluummin sellaista joka tulee tarpeeseen ja ilahduttaa oikeasti.
Millainen joulumusiikki meillä soi?
Lasten ollessa kotona, meillä soi jonkin verran perinteiset, suomenkieliset joululaulut. Kuopukseni on laulanut joululauluja itseasiassa kesäkuusta lähtien. Suosin niitä modernempeja sovituksia näistäkin. Sen lisäksi kulutan Spotifysta myös Homevialauran tekemää joululistaa, joka sisältää jazzahtavaa joulumusiikkia.
Tällainen jouluinen ystäväkirja tässä luukussa. Huomenna luvassa jotain muuta.
Terkuin,
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit