Tässä alkuvuodesta joissain blogeissa on näkynyt näitä Hei, hei mitä kuuluu?-postauksia. Minäkin olen kirjoittanut vastaavanlaisen aikaisemmin, mutta siitä on jo useampi kuukausi. Tämä postausmalli on kuitenkin todella hyvä tällaiseen kuulumisten kertomiseen. Näin blogimuuton myötä on kiva päästä kertomaan, mitä minulle kuuluu juuri nyt. Mahdolliset uudetkin lukijat pääsevät heti kärryille tämän hetkisestä tilanteesta.

LUE MYÖS: Mitä minulle kuuluu oikeasti?

Mitä kuuluu?

Juuri nyt todella hyvää. Joulunajan ja uuden vuoden pysähtyminen teki todella hyvää omalle uupumukselleni. Luulen, että sairastamani flunssa tuossa jouluna oli kroppani tapa sanoa, että nyt täytyy rauhoittua ja levätä, sillä olin ennen joulua todella loppu ja väsynyt. Meidän elimistö on kuitenkin hämmästyttävän herkkä tällaisissa asioissa. Nyt tuntuu siltä, että jaksan taas. Ja toivon todella, että saan kevennettyä tätä vuotta kuten olin alunperin suunnitellutkin.

Mitä tapahtuu työrintamalla?

Tällä hetkellä, ei mitään. Tai tapahtuu vähän. Mutta jättäydyin vuoden alusta opiskelemaan koulun penkille. Kyseinen päätös ei ollut helppo, mutta se oli ehdottoman oikea. Vuosi 2020 oli äärimmäisen rankka ja omalla henkilökohtaisella paletilla tuntui olevan enemmän tavaraa, kuin mitä pystyin hallitsemaan. Tuntui, että jostain on pakko luopua. Koska haluan saada opinnot viimein loppuun, tuntui tärkeältä keskittyä nyt pääsääntöisesti niihin. Teen tässä samalla keikkaa sen verran, mikä tuntuu hyvältä, mutta juuri nyt olen virallisesti täyspäiväinen opiskelija.

Parisuhde/Perhe/Ystävät?

Parisuhteeseen en kommentoi mitään. Olen edelleen sinkku ja thats it. Eron myötä sain huomata, ketkä ovat minun todellisia ystäviäni. Voin kertoa, että oma ystäväporukkani supistui melkoisesti. Mutta niiden kanssa, jotka jäivät, suhteet tuntuivat vain tiivistyneen. Minulla on aivan uskomattoman upeita ihmisiä ympärilläni ja olen kiitollinen heistä jokaisesta. Erovuonna oman perheeni merkitys on kasvanut entisestään. Olen niin kiitollinen perheestäni ja siitä, että he ovat voineet auttaa minua tänä haastavana vuonna.

LUE MYÖS: Koronakaranteenissa

Harrastukset/Hyvinvointi?

Minulla on aivan järkyttävä ikävä uimista. Harmittaa hiukan, että olin juuri löytänyt liikuntaharrastuksen, josta nautin suunnattomasti, kun uimahallit menivät kiinni. Mutta tässä asiassa turvallisuus ennen kaikkea. Olen valmis odottamaan siihen, että tämä aalto helpottaa. Muuten jatkan samalla linjalla, jonka aloitin vuosi sitten. Yritän hiljalleen opetella uusia, parempia ja ennen kaikkea terveellisempiä rutiineita. Tavoitteena on antaa mahdollisimman paljon lisä aikaa reistailevalle polvelleni. Tiedostan sen, että jonkinlainen polvileikkaus on hyvin todennäköinen jossain vaiheessa elämää. Mutta jos onnistuisin siirtämään sitä omilla valinnoillani vielä jonkin aikaa.

Inspiroi eniten/vähiten?

Tällä hetkellä eniten inspiroi mahdollisuus keskittyä täysillä opintoihini. Valmistuttuani voin sitten hakea työpaikkaa jostain sairaalasta. Ne, jotka minut tuntevat, tietävät, että haluan jonain päivänä työskennellä sairaalassa. Sen lisäksi inspirois uusi koti ja sisustamine. Saa toki nähdä, kuinka sisustaminen lopulta onnistuu opiskelijabudjetilla, mutta katsotaan nyt. Asia kerrallaan. Vähiten inspiroi juuri nyt, treffailu. Uskokaa tai älkää. Mietin, pitäisikö minun pitää taukoa siitä. Koska kuten sanottu, taipailu ei tarkoita sitä, että suhde etenisi parisuhteeksi asti. Havaittavissa ehkä pientä deittiähkyä.

Tällä hetkellä syön/katson/luen?

Yhä enemmän kasvispainotteisesti. Tämä on yksi niitä viime vuoden tavoitteita, joiden onnistumisesta olen äärimmäisen innoissani. Olen löytänyt todella hyviä kasvisruokareseptejä meidän perheen käyttöön, joita myös tytöt syövät mielellään. Jatkamme siis tällä linjalla. Tällä hetkellä katson vanhoja tuttuja sarjoja, kuten Bonesia ja Supernaturalia. Rehellisesti kaipaisin uutta katsottavaa, mutta en jaksa perehtyä uusiin sarjoihin. Joten, jos jollakin on sarjasuosituksia, otan niitä mielelläni vastaan. Loppuvuodesta olen ehtinyt lukea hyvin vähän, mutta ehkä minulla nyt olisi taas aikaa, kun olen saanut vähennettyä arjen kuormittavuutta.

LUE MYÖS: Murtunut käsi

Mitä odotan?

Tulevaa vuotta. Sitä, millainen siitä muodostuu ja sitä meidän ihan tavallista arkea. Olen saanut monet asiat rullaamaan ja nyt tämä arki yksin kahden lapsen kanssa alkaa oikeasti luistamaan. Odotan myös opintojen viimeistelyä ja sitä, että saisin laitettua tätä asuntoa edes aavistuksen valmiimmaksi. Odotan myös sitä, että ihmisiä alettaisiin viimein rokottamaan koronaan ja tämä pandemia saataisiin ajan kanssa rauhoittumaan.

Mutta, mitä teille kuuluu?

-Jenni

TAGIT: Arkielämää

SEURAA MINUA MYÖS:

Instagram/Facebook/Tiktok

Vuosi on vaihtunut ja nyt olisi aika tehdä tilinpäätös vuodesta 2020. Kirjoittaessani tätä, istun uuden kotini olohuoneessa. Esikoiseni taistelee sitkeästi nukkumaan menoa vastaan, siinä missä pikkusisko taisi nukahtaa noin kymmenessä sekunnissa. Edessä häämöttää uusi vuosi, joka on lasten syntymän jälkeen ensimmäinen, jonka vietä ilman heitä. Voi olla, että huomenna on hieman haikeat fiilikset, mutta tällä hetkellä olen vain onnellinen. Meillä jokaisella on niitä vuosia, jotka jättäisi kaikkein mieluiten taakse ja unohtaisi. Monelle tämä vuosi koronapandemioineen on juuri sellainen. Minulle tämä ei kuitenkaan ole täysin sellainen, jonka haluaisin unohtaa. Tässä vuodessa on ollut myös äärimmäisen paljon hyvää.

Ihan varmasti, sanomattakin selvää on, että merkittävin tänä vuonna tapahtunut asia on eroni, joka tapahtui heti vuoden alussa. Se oli tehnyt tuloaan pitkään ja jo ennen itse eroa, olin jo pari kuukautta aavistellut ettei se ole kovin kaukana. Se käänsi hetkellisesti koko maailmani ylösalaisin, mutta hyvin nopeasti alkoi jälleenrakentaminen. Uskon edelleen siihen, kun olin tiennyt niin pitkään eron tulevan, kun se lopulta tuli, se ei ollut maailmanloppu. Se oli väistämätöntä ja kun se oli tapahtunut, alkoi toipuminen. Itse erosta toivuin nopeasti, mutta sain kuluneen vuoden aikana huomata, että monesta muusta asiasta toipuminen on vasta alkanut. Tästä päästäänkin vuoden seuraavaan merkittävään asiaan.

Olen ollut tänä vuonna todella vahvasti kääntyneenä itseeni. En ole varmaan koskaan harrastanut itsetutkiskelua yhtä antaumuksella kuin tänä vuonna. Osallistuin jopa Tunnelukkokäsittelyn verkkokurssille, joka on ollut varmaan yksi vuoden parhaimpia juttuja. Itsensä tutkiskelu, tunnelukkokurssi ja terapiassa käyminen on nostanut esiin hyvin vahvoja pelkoja, joiden käsittely on tuntunut välillä todella tuskaiselta. Välillä olen miettinyt tulenko koskaan olemaan valmis uuteen suhteeseen, kun olen lähtökohtaisesti näin rikki. Pikku hiljaa, trauma traumalta, oloni on alkanut helpottaa. Minusta on tullut varmempi, eheämpi ja vahvempi, sekä ennen kaikkea onnellisempi.

Vuosi on ollut myös äärimmäisen raskas, minkä ehkä saattaa arvata. Olen käynyt läpi isoja asioita kuten ero ja vainoaminen, jota olen kokenut. Sen lisäksi olen opetellut ensimmäistä kertaa elämässäni elämään yksinäni. Mikä tarkoittaa tässä elämäntilanteessa käytännössä yksinhuoltaja-arjen pyörittämistä, vaikka en virallisesti yh olekaan. Siihen vielä kolmivuorotyö ja opiskelut, sekä tämä blogi. Olen ollut pariin kertaan tänä vuonna ihan äärimmäisen uupunut. Ensimmäiseen kertaan auttoi kesäloma, joka ei lopulta tullut yhtään liian aikaisin. Toisella kerralla totesin tulleeni umpikujaan. Lopulta, koska opintoni eivät edenneet toivotulla tavalla oppisopimuksella, päädyin ratkaisuun, että ensi vuoden alusta jatkan opintojani koulun penkillä. Tällä hetkellä on nimittäin tärkeintä, että saan opintoni suoritettua ja valmistun.

Ensi vuodelta toivon, että osaan olla itselleni armollisempi ja osaan kuunnella itseäni paremmin. Haluan saada itseni taas pois uupumisen partaalta ja jatkaa ensi vuoteen hyvinvoivana ja onnellisena. Odotan sitä, että uimahallit aukenevat taas jossain vaiheessa ja pääsen uimaan. Minulla on niin ikävä uimista. Mikä tuntuu hassulta, sillä minulla ei ole ollut koskaan pakottavaa tarvetta liikkua, mutta meinaan tulla hulluksi kun en pääse altaaseen. Tämä ei tiki ole mitenkään päin huono asia. On ihanaa, että olen viimein löytänyt oman lajini. Olisi tosin positiivista, että saisin harrastaa sitä pandemiasta huolimatta. Ihan vielä minua ei kuitenkaan saa luonnonvesiin polskimaan.

Vuoden seuraava suuri asia on ehdottomasti meidän uusi koti. Muutto tuntui viimeiseltä pisteeltä erolle. Minulla on nyt oma (vuokra)koti, jossa voin rakentaa omannäköiseni elämän yhdessä lasten kanssa. Loppujen lopuksi uusi koti ja uusi alku oli parasta, mitä tähän vuoden loppuun olisi voinut tapahtua. Täällä tavarat ovat jo omilla paikoillaan, joten seuraavaksi mietitään niitä uusia hankintoja. Teen hankintoja pikku hiljaa, oman varallisuuden mukaan. Voi olla, että nyt kun opiskelen täysi päiväisesti, sisustus etenee odotettua hitaammin, mutta meillä ei ole onneksi mikään kiire. Ehdin rakentaa kotiamme pikku hiljaa. Kaikki olennainen meillä kuitenkin on jo. Ja sisustuslöytöjen tekeminen on ehkä parasta tässä hommassa.

Sinkkuuttani en käsittele sen enempää tässä postauksessa, sillä kirjoitin marraskuussa oman postauksen ensimmäisestä sinkkuvuodestani. Jos se kiinnostaa, käykää lukemassa aiempi postaus. Toinen, mihin en tällä kertaa aio puuttua on pandemia. Te tiedätte, miten se on meidän osaltamme mennyt. Töissä ja päiväkodissa, sekä karanteenissa syksyllä.

Mutta kuten sanoin, tämä vuosi ei ollut täysin kamala. Siinä oli todella paljon hyvääkin. En siis, kaikesta huolimatta vaihtaisi tätä vuotta pois, vaikka pystyisinkin. Nyt jatkan uuteen vuoteen odottavin, levollisin mielin.

-Jenni

Follow my blog with Bloglovin