Pitsiä, pitsiä, pitsiä
2Siitä on joitain viikkoja, kun julkaisin joukon stooreja paidan alle laitettavista pitsikauluksista, Instagramini viestilaatikko räjähti. Ja saan edelleen viestiä siitä, mistä olen pitsihepenet hankkinut. Tuli hetkellisesti todellinen muotivaikuttaja olo. Heh. Ilmeisesti siellä ruutujen takana on muitakin, joiden mielestä pitsiä ei voi olla liikaa. En oikein tiedä miksi näitä pitäisi kutsua, pitsikaulus tai pitsitoppi on varmaan lähimpänä totuutta.
Jokainen teistä seuraajista tietää varmasti jo, että rakastan pitsiä ja pitsitoppeja. Minulta löytyy niitä useampi eri väreissä. Nyt hankin nämä kaksi pitsikaulusta/pitsialuspaitaa, jotta voin käyttää niiden vaatteiden alla, jossa ei itsessään ole pitsiä. Koen, että erityisen hyvin nämä sopivat neuleideni kaveriksi. Mutta keksin varmasti lisäkäyttöä sitä mukaan kun kevät etenee ja voi pukeutua kevyemmin.
Ostin nämä Sheinin verkkokaupasta. Ne olivat osa kaksiosaista alusvaatesettiä. Eli kummankin mukana tuli myös pitsipöksyt. Mikä ei itseä haitannut, koska kyllä pitsisille alushousuille käyttöä löytyy näin sinkkuihmisenä.
Pidän Sheinistä, koska siellä on niin laaja Curve, eli pluskokoisten mallisto, josta löytyy toinen toistaan ihanampia muotivaatteita isompikokoisille. Löysin Sheiniltä myös todella kivan uimapuvun, joka ei ollut pelkästään musta ja yksinkertainen, kuten niin monet muut pluskokoisten uimapuvut.
Luulen, että oma pitsivillitykseni on vasta alussa. Joten saa nähdä mitä kaikkea vielä keksin sen suhteen.
Onko siellä muita pitsivaatteista innostuneita? Miten te yhdistelette pitsiä pukeutumisessanne? Kannattaa muuten ottaa seurantaan Instagram tilini, sillä jaan etenkin storyissa pukeutumisinspiraatiota. Hankin itselleni kokovartalopeilin, joten lupasin vilautella siellä enemmän arkiasujani peiliselfieiden muodossa.
-Jenni.
Lue myös
Seuraa myös
Mitä on olla sinkkuäiti
Olen viime aikoina yrittänyt miettiä, mistä kaikesta teille kirjoittaisin. Viime vuoden tapahtumien myötä blogini sisältö on muuttunut todella paljon. Olen selkeästi paljon avoimempi ja siitä olen saanut paljon palautetta, sekä kiitosta. Mutta sitä tulee herkästi sokeaksi omille jutuilleen ja joskus ulkopuolinen saattaa nähdä paremmin niitä kirjoittamisen aiheita, kuin itse. Niin kävi tällä kertaa. Eräs nimittäin muistutti minua siitä, että on aihealue, jota en ole avannut juuri ollenkaan täällä blogissa. Ja se aihe on sinkkuäitiys. Se, että olen sinkkuäiti, on asia, joka määrittää tällä hetkellä koko elämääni. Toki olen paljon muutakin, kuin sinkku tai äiti tai sinkkuäiti, mutta tällä hetkellä se on melko määrittävä tekijä.
Rankka ja voimaannuttava sinkkuäitiys
Vastasin tähän kysymykseen lyhyesti jo Instagramissa. Voisin kiteyttää sinkkuäitiyden kolmeen sanaan; ihanaa, rankkaa ja yksinäistä. On äärimmäisen ihanaa olla lapsilleen käytännössä kaikki kaikessa. Samaan aikaan välillä on todella vaikeaa olla heille samaan aikaan, sekä äiti, että isä. Minun ei ole mahdollista pyytää lapselta, että menisikö hän pyytämään apua toiselta vanhemmalta.
Hyvänä esimerkkinä arki-illat. Kun sitä on itsekin fyysisesti väsynyt pitkästä päivästä ja sitä haluaisi vain rojahtaa sohvalle. Samaan aikaan lapset ovat todella tarvitsevia ja kaipaavat huomiota, iltapalaa ja apua iltatoimiin. Eikä kotona ole ketään muuta, jonka kanssa illan toimet voisi jakaa. Siinä hetkessä on ihan tahtomattaankin kireänä.
Ja nykyisellä järjestelyllä, kun lapset asuvat minun luonani, niitä hengähdystaukoja on äärimmäisen vähän.
Minulle sinkkuäitiys on kuitenkin tehnyt mahdolliseksi sen, että olen voinut tehdä meidän arjesta todella omannäköistäni ja tehdä asiat juuri niin, kuin itsestä tuntuu hyvältä ja mitkä koen itse lapsille parhaaksi. Me ollaan käyty lasten kanssa huomattavasti enemmän retkillä, verrattuna aikaisempaan. Toki korona tuo omat rajoituksensa tähän. Mutta tällä hetkellä, kun ollaan vain me kolme, voimme mennä täysin meidän aikataulujen ja mieltymysten mukaan. Se on ihanaa ja vapauttavaa.
Toki vastuu on myös yksin minulla. Minä vien lapset aamulla hoitoon ja kiiruhdan kouluun tai tällä hetkellä työharjoitteluun. Joka ilta juoksen hakemaan lapsia hoidosta ja yritän siinä välissä hoitaa kaiken muun. Kaupat, ruuanlaitot, pyykit, kotitehtävät, kaiken. Kun teloin muutamia viikkoja sitten nilkkani, mietin moneen kertaan onko vamma niin vakava, että se tarvitsee välttämättä lääkäriä. Sillä minun mukanani sunnuntai-iltana päivystykseen lähtee myös lapset. Ja pakko myöntää, kun nilkka ei selkästi ole irti ja kipulääke puree, niin sitä mieluummin pärjää, kuin lähtee päivystykseen lasten kanssa. Muut sinkkuäidit tietää tämän.
Mutta vaikka arjen hallinta yksin, on välillä äärimmäisen rankkaa, samaan aikaan voin tuntea itseni todelliseksi supernaiseksi. Kun minä handlaan tämän kaiken, voin hallita myös kaikkea muuta. Tunne on todella voimaannuttava. Varsinkin sen jälkeen, kun on vuosia kuullut siitä, ettei pysty mihinkään, eikä pärjäisi yksin. Olen pystynyt todistamaan nämä väitteet jo moneen kertaan vääriksi. Minä pystyn ihan mihin vain.
Eikä tämä koske pelkästään sinkkuäitejä, vaan kaikkia sinkkuvanhempia. Mutta henkilökohtaisesti pystyn kirjoittamaan vain siitä sinkkuäitiydestä, kun siitä minulla henkilökohtaisesti kokemusta.
Tsemppiä kaikille sinkkuvanhemmille.
-Jenni
Lue myös
Sukupuuttoon ja ajatuksia sinkkuna olemisesta
Ensimmäisen arkiviikon tunnelmia