Viikon paras keskustelu

Tämä löytyi Irene Naakan Instagram stooreista. Siellä on nimittäin puhuttu kuukautisista ja PMS:stä ja siitä, miten miehet ovat kokeneet nämä asiat. Jotkut miehet ovat esimerkiksi kieltäytyneet ostamasta kumppanilleen kauppareissulla siteitä ja tamppooneja, koska se on noloa tai ällöttävää. Tämä on aihe, josta voisin itsekin jauhaa loputtomiin. Oma mielipiteeni siihen, miksi nykypäivän miehet eivät osaa suhtautua kuukautisiin luonnollisesti, on se, että aihe on ollut tabu. Onhan se sitä edelleen, mutta tässä on menty jo isoja askelia eteenpäin omista nuoruusvuosista. Iso kiitos omalle äidilleni, jonka muistan puhuneen meille kuukautisista avoimesti. Meillä on myös näkynyt siteitä kylpyhuoneessa, eikä niitä ole piilotettu mihinkään kaappiin. Siis kiitos.

Viikon paras vinkki

Tämä tuli Lauralta, kun hän vinkkasi Pure Wasten kivoista, neutraaleista kasvomaskeista. Itse aion suositusten mukaan käyttää kasvomaskeja ainakin silloin, kun kuljen julkisilla ja muissa tilanteissa, kun turvavälien pitäminen ei onnistu. Käytän maskia jo töissä, joten olen tottunut niihin. Toivon vain, että muutkin käyttäisivät. Istuin tänään metrovaunussa, jossa oli ihmisiä sen verran ettei turvavälien pitäminen enää onnistunut ja tasan kolmella ihmisellä oli maski itseni lisäksi. Toivon todella, että ihmiset toimisivat tässä asiassa vastuullisesti.

Viikon paras resepti

Soijalla ja hunajalla maustettu uunilohi. Tämä oli niin hyvää. Uunilohi on helppo ja kiva ruoka, kun sitä on niin helppo varioida. Itse suosin yleensä suolalla ja pippurilla maustettua lohta, mutta tämä uusi mausteyhdistelmä oli todella hyvä. Kokosin lohesta, salaatista, tomaatista, granaattiomenan siemenistä ja leipäjuustosta bowlin, joka toimi todella hyvin. Yhdistänkin tähän vinkkiin toisen vinkin, joka on @kulhoomo Instagramtili. Kulhoomolla on tosi kivoja, arkiruokavinkkejä ja kaikki sellaisia, jotka saa bowliin.

Viikon paras kirja

Tämä on Susanna Venton ja Rikka Kantinkoskin Green home book. Sain tämän työkaveriltani, jolta löytyi näitä jostain syystä kaksi. Kirja on suosikkini Cozy Publishingin kustantama. Kirjasta löytyy hoito-ohjeita viherkasvien kasvattamiseen, inspiraatiota ja mielettömän kauniita kuvia vihreistä kodeista. Cozy Publishing on tunntettu tämän tyyppisistä kauniista kirjoista. Voin kertoa, että tämä ei todella ole ainoa kyseisen kustantamon kirja, joka minulla on.

Viikon paras kukkakauppa

Vinkkaan toistamiseen Kukkatehtaasta, joka oli jo viime viikon parhaissa. Kävin nimittäin heidän liikkeessään, joka avasi ovensa viime perjantaina. Ja kukkakauppa on todella kaunis. Suosittelen käymään. Ostin mielettömän kauniin kimpun, johon valitsin tällä kertaa itse kukat. Minulla ei ole kukkatehtaasta muuta kuin hyvää sanottavaa.

Sain aiemmin palautetta siitä, että ihannoin eroa. En mene kyseiseen palautteeseen sen enempää, mutta halusin kuitenkin hieman purkaa ajatuksiani tästä. Itse en koe varsinaisesti ihannoivani eroa. Mutta eroaminen pitäisi ehdottomasti normalisoida. Minusta nykypäivänäkin eletään vielä liiaksi siinä “kunnes kuolema meidät erottaa”-kuplassa, koska henkilökohtaisesti en ymmärrä sitä miksi pitää pysyä väkisin yhdessä, jos homma ei vain yksinkertaisesti toimi. Siinä kärsivät syyttä suotta kaikki, vanhemmista lapsiin ja muuhun lähipiiriin. Henkilökohtaisesti muistan sellaisenkin ajan, kun ystävät miettivät haluavatko he kutsua minua ja kumppaniani illanviettoihinsa riitelemään. Huono suhde peilaa helposti ulkopuolellekin.

Erolla on edelleen todella negatiivinen leima, vaikka me eletään 2020-lukua. Parisuhteet alkavat moninaistua ja enää yksiavioinen heterosuhde ole se ainoa vaihtoehto. Suhteita on juuri niin monenlaisia, kun on pariskuntia. Ja tänä aikana ero ja parisuhteen päättyminen on edelleen epäonnistumisen ja häpeän aihe. Miksi ihmeessä? Kukaan ei päädy eroon kevyin perustein. Se on yleensä se ikävän tilanteen viimeinen vaihtoehto. Näin ollen ero on aina hyvä asia. Toki suhteen päättyminen on aina surullista. Se muuttaa aina vähintään kahden ihmisen elämän pysyvästi.

Omaan ajattelumalliini vaikuttaa varmasti se, että omat vanhempani ovat eronneet ja myös osa isovanhemmistani erosivat. Ja nyt minä olen myös eronnut. Meidän perheessä ero on ollut siis täysin normaali asia. Ja sekä vanhempieni, että isovanhempieni eroista seurasi ainoastaan hyviä asioita. Uskon, että myös omasta erostani seuraa lopulta hyviä asioita.

Ero päättää parhaimmillaan vuosia kestäneen väkivallan kierteen tai antaa kahdelle erilleen kasvaneelle ihmiselle mahdollisuuden etsiä itsensä uudelleen. Vaikka siihen monesti liittyy myös surua. Ero ei kuitenkaan ole pelkästään loppu. Se on myös uuden alku.

Siksi, henkilökohtaisesti, tunnen tärkeäksi puhua erosta. Jotta se normalisoituisi, eikä sitä pidettäisi enää häpeänä.