Viisi vuotta sitten
0Big mamas home täytti viikko sitten viisi vuotta. Voitteko kuvitella? Viisi vuotta! Tuntuu, kuin siitä olisi ikuisuus, eikä vain viisi vuotta. Odotin silloin esikoista, joka on nyt oman elämänsä disneyprinsessa. Neiti laulaa nykyään omia lauluja, kuin disneyprinsessa. Blogikin on kasvanut ja muuttunut valtavasti alkuajoista, jolloin se oli yhdenlainen nuoren äidin päiväkirja.
Viisivuotiaan kunniaksi, kaivoin teille blogin ensimmäisen postauksen tähän. Luin muutaman jutun sieltä ihan alkuajoilta ja selkeää edistystä on tapahtunut vuosien aikana. Onneksi.
Postaus on nimeltään Elämänmuutoksia ja se on kirjoitettu 20.8.2015.
”Hieman reilu vuosi sitten aloitin blogin Nörttitytön päiväkirjat, jossa käsittelin sisustamistamisen ohella vähän kaikkea muutakin minulle tärkeää. Kesällä sitä tulikin kirjoiteltua tiheällä tahdilla, mutta syksyn tullessa homma hieman jäi. Minä nimittäin aloin viimeistellä lähihoitajantutkintoani kokopäivätyön ohella. Opinnot ja työ olivat yhdessä melkoisen raskas rupeama ja se uuvutti minut täysin. Koulujaksot vielä menettelivät, mutta työharjoittelut oman työn ohella tuntuivat melkoisen raskailta. Minulla ei vain yksinkertaisesti riittänyt energiaa kaikkeen. Blogi siis jäi, monen muun asian ohella.
Tiesin kuitenkin, että raskas rupeama ei kestäisi kovinkaan kauaa ja elämä jatkuisi myös sen jälkeen. Keskellä kevättä sainkin sitten tiedon asiasta, joka sai minut miettimään uudelleen koko elämääni ja myöhemmin myös blogiani.
Sain kuulla olevani raskaana. Se tuntui sekä ihanalta, että tavattoman hämmentävältä. Kun aloin miettimään hieman myöhemmin uudelleen blogin kirjoittamista, Nörttitytön päiväkirjat alkoivat kaipaamaan kunnon remonttia. Jostain syystä vauvajutut eivät tuntuneet sopivan ollenkaan kyseiseen blogiin.
Kun sitten kerroin raskaudestani ystävilleni, monet kyselivät, jos eivät heti, niin melko pian onko minulta tulossa mammablogia. Jo alussa totesin etten halua pitää pelkästään äitiys- tai raskausblogia. Haluan edelleen höpötellä sisustus-, meikki-, vaate- ja muita juttuja, jotka ovat osa elämässäni. Enkä halua jakaa kaikkea useampaan blogiin. Halusin kuitekin mahduttaa vauvailut mukaan, koska tämä muuttaa elämääni melkoisesti ja tuo siihen aivan kokonaan uutta sisältöä. Minusta on myös ihanaa olla raskaana ja katsella vauvanvaatteita ja -tarvikkeita, jonka vuoksi haluan myös kertoa niistä muille. Tämä tuntui kaikin puolin parhaalta hetkeltä uudistaa blogi kokonaan, nimeä ja sisältöä myöten.
Tämän blogin kohdalla nimi oli kaikkein ongelmallisin. Olisin halunnut aloittaa vauvajutuistakin kertomisen aikaisemmin, mutta en millään meinannut keksiä sopivaa nimeä. En edelleenkään halua tästä mitään mamma- tai raskausblogia, joten en myöskään halunnut mitään hempeää vauva-aiheista nimeä. Lopulta, kun se kolahti, sitä piti vielä makustellan noin kuukauden verran. Keksin sinä aikana myös muutaman muun vaihtoehdon, mutta juuri nyt tämä tuntui minulle kaikkein omimmalta.
Sitten ei tarvinnutkaan muuta kuin kyhätä ulkoasu kokoon ja ryhtyä kirjoittamaan.
Jonkin verran olen miettinyt tässä tulevia postauksia blogiin ja tarkoituksena olisi kertoa hieman itsestäni, sekä ihan erikseen raskaudestani. Muuten tulen kirjoittamaan sisustamisesta, ruuanlaitosta, kosmetiikasta, vaatteista, hyvinvoinnista ja muusta sellaisesta, mikä liittyy minun omaan elämääni.
Tervetuloa mukaan!
Kun löysin uudestaan naiseuteni
Miten pitkään, kirjoittaisinko tästä vai annanko aiheen olla. Monet, vähänkään intiimit aiheet ovat vaikeita. Jos ihmiset arvostelevat minua jo ulkonäön vuoksi, niin entä sitten kun tarjoan heille hyvin henkilökohtaisen palan itseäni? Siksi henkilökohtaisista aiheista on aina vaikeaa kirjoittaa. Mutta yritän silti.
Seksuaalisuus on niitä asioita, jotka kiinnostavat minua ja joista pitäisi puhua enemmän. Toki aiheesta puhuttaessa, pitää muistaa, että seksuaalisuus on paljon laajempi käsitys, eikä liity pelkkään seksiin. Seksissä ja seksuaalisuudessa on neljä ensimmäistä kirjainta samoja. Seksi on kuitenkin vain yksi osa seksuaalisuutta, joka on paljon, paljon laajempi käsite. Väestöliitto listaa seksuaalisuuteen kuuluviksi asioiksi miehenä ja naisena olemisen, hellyyden, yhteenkuuluvaisuuden, lasten saamisen, itsetunnon, läheisyyden, aistinautinnot, fyysisen halun ja tyydytyksen.
Tämä postaus käsittelee yhtä puolta seksuaalisuudesta, oman naiseuteni ja samalla myös rohkeuden löytymisestä.
Sitten, ennen kuin luet juttua yhtään pidemmälle, niin pakollinen disclaimer tähän kohtaan. En ole tämän alan ammattilainen, vaikka aihe kiinnostaa ja tämä postaus on puuhtaasti omia pohdintojani, sekä kokemuksia.
Viimeisien vuosien ajan roolini on ollut enemmän tai vähemmän äiti. Olen ollut täysin pienten tyttärieni käytössä ja heidän tarpeitaan varten. Alkaen ensimmäisestä raskaudesta, päättyen eroon. Elin tyttöjäni varten ja suunnitelin koko elämäni hyvin pitkälti heidän mukaansa. En juuri käynyt missään, koska olin aina lasten kanssa, eikä minulla ollut kotona muuta funktiota. Kotona kukaan muu ei tarvinnut minulta muuta, kuin sitä äitiyttä ja kumppanuutta vanhemmuudessa. Olen kertonut ennenkin siitä, miten meillä toimi arki hyvin. Mutta siinä se sitten olikin. Olimme kumppaneita vanhempina ja sekä huonetovereita. Siinä ne minun roolini olivat viimeiset viisi vuotta, vanhemmuus- ja asuinkumppani, sekä äiti. Ja niihin minä myös tyydyin.
Nyt olen sinkku ja elämässäni on tilaa muullekin kuin äitiydelle. Ei siinä, äitinä olo on parasta mitä olen elämässäni saanut. Olen niitä, jotka ovat haaveilleet äitiydestä jo ihan lapsesta asti. On todella suuri siunaus, että saan olla äiti kahdelle upealle tytölle. Mutta juuri nyt, minusta tuntuu siltä, että olen muutakin kuin äiti. Viimeiset vuodet olen yrittänyt vakuuttaa kaikille, että näin on. Nyt ensimmäistä kertaa minusta oikeasti myös tuntuu siltä.
Olen löytänyt itsestäni taas sellaisia puolia, jotka olivat hautautuneet aiemman pitkään jatkuneen tilanteen alle. Nyt minusta tuntuu, että olen löytänyt itsestäni taas naisen. Oikean, ehjän, tunteikkaan, itsevarman, intohimoisen, rakastavan, ihanan naisen. Ihmisen, joka viihtyy omassa kropassaan ja pitää itseään kauniina. Esimerkiksi, olen alkanut kiinnittää huomiota eri tavalla pukeutumiseeni. Olen ostanut pitsitoppeja, hameita, mekkoja ja sopivan kokoiset tekonahkalegginssit. Suomeksi, olen vähentänyt farkkujen ja t-paitojen käyttöä ja tuonut asuihini hieman lisää naisellisuutta. Sen lisäksi olen ottanut someen aiempaa rohkeampia kuvia. En suoranaisesti mitään selkeästi paljastavia kuvia, vaan ennemminkin vihjailevia. Voin kertoa, että aiemmin tämä ei olisi tullut kuuloonkaan.
Olen jo useamman vuoden ajatellut, että minulla on ihan hyvä, terve itsetunto. Minua ei hetkauta muiden arvostelut. En osaa enää hävetä edes ärrävikaani, joka oli minulle vuosi kausia vaikea paikka. Siitä huolimatta en kiellä etteikö minua naisena imartelisi kehut tai positiivinen huomio. On ihanaa, kun toinen sanoo minulle, että olen kaunis tai olen seksikäs. On ihanaa olla haluttu. Mutta se ei ole kaikki kaikessa.
Tämä kaikki tuntuu minusta todella hyvältä. Minusta tuntuu naiselliselta ja seksikkäältä. Ekä siihen ole edes tarvittu kovin paljoa. Olen saanut rohkeutta olla minä. Ja ennen kaikkea, musta on tullut itsenäinen. Oon selvinnyt hajulukon avaamisesta ja puhdistamisesta noin viidestäkymmenestä hiuspinnistä. Osasin ostaa oikein lampun ja mulla on vihdoin omat työkalut.
Tästä on hyvä jatkaa.
