Pitkään mukana olleet lukijat tietävät, että tytöt aloittivat varhaiskasvatus taipaleensa perhepäivähoidossa. Eron myötä perhepäivähoitoa ja vuorotyötä oli mahdoton sovittaa yhteen, joten vuorohoito on tässä tilanteessa ainoa mahdollinen vaihtoehto. Vuoropäiväkodit on siis tarkoitettu nimenomaan vuorotyötä tekevien vanhempien lapsille. Lapset ovat oikeutettuja tähän hoitomuotoon silloin, kun vähintään toinen vanhemmista tekee vuorotyötä. Silloin hakemukseen täytyy liittää todistus vuorotyöstä.

Te esititte minulle kysymyksiä vuorohoitoon liittyen ja vastaan niihin liittyen.

LUE MYÖS: Vinkkejä päivähoidon ensikertalaisille

Millainen hakuprosessi on?

Meidän tapauksessamme, kun lapsille oli jo myönnetty kaupungin hoitopaikka, otimme siirtoa hakeaksemme suoraan yhteyttä päiväkodin johtajaan, jonka kautta pääsimme tekemään hakemuksen. Sen yhteyteen liitettiin todistus vuorotyöstä, jonka minä sain pyytämällä työnantajaltani.

Onko vuorohoitoon pitkät jonot?

Tähän minä en oikeasti osaa vastata. Tytöt saivat paikan vajaassa kuukaudessa ensisijaisesta päiväkodista, mutta meillä kävi myös ihan mieletön tuuri paikan kanssa. Sanoisin, että kannattaa yrittää hakea niihin lähimpiin paikkoihin.

LUE MYÖS: Vauvakuumetta, erehdyksiä & loppukesän tunnelmaa

Kuinka paljon aikaisemmin vuorot pitää tietää?

Ilmoitan yleensä yhden viikon hoitovuorot viikkoa aikaisemmin. Kesäloma-aikaan ilmoitin parin kuukauden hoitovuorot kerralla.

Onko vaikeaa jättää lapset yöksi hoitoon?

Ei oikeastaan. Päiväkodissa on ihania, sydämellisiä työntekijöitä, jotka pitävät varmasti hyvää huolta tytöistä. Tytöt myös viihtyvät päiväkodissa hyvin ja heille yövuoro on yhtä hauska ja jännä juttu kuin yökyläily kaverin luona. Ero ja yökyläilyt sukulaisilla on helpottanut omaa eroahdistusta lapsista, joten yövuorot menevät siinä, kuin mikä tahansa työvuoro. Tämä on meidän elämää.

Mitä jos vuoroihin tulee yllättäen muutoksia?

Omiin työvuoroihini ei tule muutoksia, ilman omaa hyväksyntääni. Mutta jos joudun jostain syystä muuttamaan vuorojani ja sitä myten myös tyttöjen hoitoaikoja, otan välittömästi yhteyttä päiväkotiin. Hoitopaikka ei voi taata sitä, että hoitoaikojen muutokset onnistuvat, mutta tähän mennessä ne muutmat kerrat kun olen jounut aikoja muuttamaan, ovat onnistuneet.

LUE MYÖS: Kokemuksia perhepäivähoidosta

Vastasin nyt niihin kysymyksiin, jotka sain blogin ja Instagramin kautta. Kysykää kommenteissa ihmeessä lisää, jos mieleen tulee jotain, jota en käsitellyt jo.

”Meille tilanne on uusi, sillä kuten sanoin, etätyöt eivät minun työssäni onnistu. Joten emme ole olleet keväällä yhtä eristyksissä, kuin moni muu.

Ensimmäinen korona-aalto meni niin, että henkilökohtaisesti en juuri huomannut sitä. Olen töissä hoitoalalla, joten etätyöt eivät tulleet kuuloonkaan. Sain töissä aikuisia ihmiskontakteja, vaikka välttelinkin ystäviäni. Se teki välttelystä siedettävää. Ja tällaiselle kotihiirelle, kotona pysyttely ei varsinaisesti ole ollut mikään ongelma. Kun lähipiirissäkään ei keväällä ilmennyt koronatapauksia, sitä ehti tuudittautua sellaiseen turvallisuuden kuplaan. Vaikka suhtauduin koronaan tietyllä vakvuudella ja kunnioituksella, se pieni ääni takaraivossa yritti kovasti vakuutella ettei tämä meitä koske. Järki onneksi muistuttaa siitä, että tämä voi tarttua kehen vaan.

LUE MYÖS: Eniten vituttaa just nyt

Koronakaranteeni

No, nyt se korona osui lopulta lähelle. Sain nimittäin torstaina puhelun kotiin, että lasten päiväkodissa on ollut tautitapaus ja tytöt ovat altistuneet. Tiedossa olisi siis karanteeni. Koska lapsilla on hengitystieinfektion oireita, niin minun täytyi pyytää myös testejä.

Pakko sanoa, että en ihan odottanut samalle viikolle murtuneen käden kanssa myös koronakaranteenia. Rehellisyyden nimissä toisen vastoinkäymisen olisi voinut hyvin jättää pois.

Ensimmäiseksi piti perua lasten lähtö isänsä luokse, mikä oli kaikille kova pala. Lapset ottivat tämän kuitenkin yllättävän hyvin. Esikoinen selitti isälleen puhelimessa, että me olemme kotiarestissa. Hienosti hän on hahmottanut sen, mitä karanteeni tarkoittaa.

Meille tilanne on uusi, sillä kuten sanoin, etätyöt eivät minun työssäni onnistu. Joten emme ole olleet keväällä yhtä eristyksissä, kuin moni muu. Tässä on siis melkoista tottuleua. Toki, meidän karanteenillamme on selkeä viimeinen päivämäärä, johon takertua. (Juuri nyt en edes aio miettiä karanteenin laajenemista, vaan elän päivä kerrallaan.) Mikäli selviämme ilman tatuntaa, niin pääsemme tällä erää paljon helpommalla kuin moni muu keväällä.

LUE MYÖS: Miten elämä poikkeustilanteessa sujuu

Nykyaika helpottaa

Luojan kiitos tämä kaikki kuitenkin tapahtuu tänä aikana kun on kännykät, netti, kauppojen kotiinkuljetukset ja suoratoispalvelut. Ensinnäkin, minä en ole mikään pahimpaan mahdolliseen varautuja. Ruokaa oli ennen karanteenilmoitusta varattuna tasan sille päivälle. Kaupassakäynti olisi ollut seuraavana päivänä ajankohtainen. Lisäksi vessapaperia taitaa olla kaksi rullaa jäljellä. Kuten sanoin, en ole varautuja. Onneksi kauppapalvelut ovat hyvin helposti saatavilla. Lisäksi veikkaan, että tässä tulee katsottua useampi lasten elokuva vielä moneen kertaan läpi. Onneksi vaihtoehtoja on. Ja löysin Viaplaysta lempisarjani Bonesin, joten vähäiselle vapaa-ajallekin on virikkeitä.

Myönnän, että tämä kaikki on pelottavaa. Olen huolissani niin lasten, kuin omastakin terveydestä. Kun esikoisen kuume nousi korkealle koronapuhelun jälkeen, eikä ottanut oikein lääkkeilläkään kunnolla laskeakseen, heräsin monta kertaa yössä tarkastamaan hänen vointiaan. Vasta kun kuume laski, minäkin sain nukuttua. Vaikka olen suojellut itseäni uutisvirralta, en minäkään ole täysin välttynyt siltä. Pysyn kartalla, vaikka se pelottaakin. En osaa varautua pahimpaan, mutta pelkään pahinta. Vaikka suurin osa sairastaa koronasta lievemmän version, kauhukuvat pyörivät mielessäni. Entä sitten, jos sairastun vakavasti, enkä kykene huolehtimaan lapsista… Toki eronneena asemani on siinä mielessä hyvä, että lapsilla on toinen koti mihin mennä, jos olen sairauden vuoksi kyvytön huolehtimaan heistä.

Nyt eletään päivä kerrallaan ja katsotaan mitä lähitulevaisuus tuo tullessaan. Toivon todella, että säästyisimme ilman tartuntaa…

 

LUE MYÖS:

Mitä minulle kuuluu oikeasti

Yksinäinen pääsiäinen

Töissä epidemiasta huolimatta

Oman onnen seppä