Pieni sisustuspostaus tähän väliin. Olen joskus kirjoittanut siitä, että olen lamppunaisia henkeen ja vereen. Designin puolelta puhuttelee yleensä nimenomaan kauniit valaisimet. Kuten esimerkiksi Flosin kattokruunu. Siitä huolimatta en omista vielä yhtään designvalaisinta. Vielä.

Lamppunaisena tosin uskon, että jokaiseen tilaan on oma valaisimensa, eikä kaiken tarvitse olla designia. Sisustan harkiten ja osittain myös löydöillä, joten sisustuksen eteneminen on aina aavistuksen hidasta. Haluan aina löytää täydellisesti meidän tarpeita vastaavan esineen.

Pakko myöntää, että tällä hetkellä kotona on tasan kaksi valaisinta, jotka miellyttävät minua täysin. Edelliselle asuinkumppanilleni lamppu oli vain lamppu, mikä tuo valoa ja siihen tarkoitukseen käy melkein mikä vain. Näin ollen emme olisi voineet olla enempää eri mieltä tästä asiasta. Mutta enköhän minä ajan kanssa löydä oikeat valaisimet meidän kotiin.

Nyt haluaisin näyttää teille yhden valaisinlöydön. Tämä ei ollut heräteostos. Voin kertoa harkinneeni ostosta yli kuukauden päivät, vaikka hintaa valaisimella ei ollut montaa kymppiä. Törmäsin tähän kuitenkin sattumalta käydessäni kerran Søstrene Grenessä. Pidän enemmän epäsuorasta valosta ja sivuvalaisimista. Meillä on aika harvoin kattolamput päällä ollenkaan. Ja olen etsinyt olohuoneeseen pientä sivupöydän valaisinta, joka sopisi kokonsa puolesta juuri tälle pienelle pöydälle ja siihen jäisi vielä tilaakin. Tämä pikku valaisin täytti kaikki kriteerit.

Silti mietin ostopäätöstä yli kuukauden, koska sellainen minä nyt vain olen. Jahkailen ostopäätösten kanssa monesti vähän liiankin pitkään. Mutta sen ansiosta teen kodin suhteen aika harvoin hutiostoksia. Tälläkin kertaa, voin vain todeta rakastavani kyseistä valaisinta. Se on ihan täydellinen omalle paikalleen.

Huh huh. Olipahan syyskauden aloitus. Anteeksi s-sana. En vain keksinyt nyt parempaa, vaikka onhan tässä vielä kesää jäljellä. #elokuuonkesäkuukausi

Meillä alkoi tänään arki. Tytöt palasivat päiväkotiin ja minä töihin. Kuten olin sanonut, loma oli ihana ja tuli tarpeeseen. Siinä oli myös useampi pätkä, kun oikeasti tuntui siltä, että oltiin todella lomalla. Osa lomasta oli sellaista tiettyä kaaoksen hallintaa, mitä elämä on kahden pienen, energisen lapsen kanssa. Kaikki meidän lomatekemiset olivat sellaisia, että ne tapahtuivat noin puolen tunnin ja kahden päivän välillä päätöksestä. Tällainen ennalta suunnittelematon ja aikatauluton kesä sopi meille paremmin, kuin hyvin. Nyt tuntui ihanalta palata töihin. Ihan rehellisesti, minulla oli jo ikävä töitä.

Mutta kyllä tämä töihin paluu tuntuu jaloissa. Muistatteko, kun kirjoitin, että yritän saada päivässä 10 000 askelta täyteen? No tänään niitä tuli päälle 17 000. Jalkahieronta tekisi nyt hyvää.

Mutta niin tämä arjen aloitus tuntuu lapsillakin. Ajattelin viedä lapset syömään päiväkotipäivän jälkeen. Mutta minit olivat niin väsyneitä, että meidän syöminen meni siihen, että haettiin ensi hätään kaupasta tonnikalaleivät ja pillimehut ja lähdettiin takaisin kotiin. Matkalla kiroilin hiljaa mielessäni, että tottahan minun olisi pitänyt tajuta lasten olevan väsyneitä aikaisen herätyksen ja ensimmäisen päiväkotipäivän jälkeen. Olen mielestäni ansainnut mitalin siitä, että en lopulta sortunut myymään lapsiani eläintarhaan apina-aitaukseen. Tämä kaikella rakkaudella lapsiani kohtaan. Mutta kyllä siinä on hermo pinnassa, kun itse on väsynyt ja lapset ovat väsyneitä. Uusi toimintasuunnitelma tuleville viikoille on se, että me mennään siitä, missä aitaa ei ole ollenkaan. Annan lasten sopeutua rauhassa taas tähän normaaliin arkeen ja katsotaan sitten niitä iltamenoja.

Tulevassa syksyssä jännittää se, saadaanko me se uusi korona-aalto tänne Suomeen ja kuinka se vaikuttaa meidän arkeen. Olen todella kiitollinen siitä, että ollaan saatu viettää lähes normaali kesä. Mutta pakko sanoa, että ei minua ole ainakaan houkutellut yksikään normaali kesälomakohde, kuten Linnanmäki tai Korkeasaari, ihan tartuntauhan vuoksi. En kuitenkaan ole sitä tyyppiä, joka murehtisi hirveästi etukäteen. Odotan rauhassa mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja menen sen mukaan.

Miten teidän arkenne on lähtenyt sujumaan. Olisi todella kiva kuulla, miten teillä on lähtenyt arki luistamaan, vai odotellaanko siellä vielä lomia? Tai onko sulla joku vinkki, miten tähän arkeen voisi laskeutua vähän pehmeämmin.

Kommentoida voit:

Alla olevaan kommenttikenttään.

Big mamas home Facebook-sivujen kautta.

Instagramissa @bmhjenni-tilille