Jos eilen oli lomahehku, niin tänään on kyllä lomadarra. Heh heh. Tuollainen retkielämä pitkästä aikaa ottaa aika koville. Onnistuin siis hankkimaan itselleni suhteellisen tukevan nestehukan, vaikka kuvittelin juoneeni ihan hyvin. Sen lisäksi, aurinkorasvasta huolimatta onnistuin polttamaan selkäni auringossa. Vieläpä pahasti. Olen siis tänään tankannut nestettä ja varonut ettei selkä koskisi mihinkään. Voin kertoa, että t-paitakin sattuu tällä hetkellä.

Ajattelin lähteä purkamaan viikonloppureissuani kertomalla, mitä pakkasin mukaan. Minulla meinasi lyödä aivan tyhjää pakatessa. Ensinnäkin, veneily on minulle täysin uutta puuhaa ja toisekseen, siitä kun olen ollut viimeksi retkellä tai vaeltamassa, on tullut kuluneeksi ainakin viisitoista vuotta. Toki, tässä tilanteessa positiivista oli se, että veneilyyn liittyi tiettyjä mukavuuksia, jotka uupuvat esimerkiksi täysin telttailusta. Lisäksi säätiedotus oli luvannut meille erinomaisia ilmoja.

Lopulta päätin pakata samaan tapaan, kuin mökkireissulle.

• Valkoinen tunika
• Farkkusortsit
• Mekko
• Toppi
• Neule
• Legginssit
• Uimapuku
• Alusvaatteet
• Aurinkohattu
• Aurinkolasit
• Sandaalit
• Lenkkarit
• Pyyhe
• Aurinkovoide
• Aftersunvoide
• Ihonhoitotuotteet
• Hiusharja
• Pähköinöitä
• Välipalakeksejä
• Kirja
• Marjoja

Valkoinen tunika ja farkkusortsit minulla oli päällä jo lähtiessä, mikä oli ihan paras valinta. Vaikka nekin päällä meinasi tulla kuuma lämpimässä ilmassa. Saarella vaihdoin päälle uikkarit ja mekon, mikä oli yksinkertaisesti super helppo yhdistelmä. Illan viiletessä vaihdoin sitten legginsseihin. Onnsituin kerrankin pakkaamaan niin, että kaikki oli tarpeellista, eikä ylimääräistä ollut.

Ehkä tästä postauksesta on apua jollekin toiselle ummikkovenelijälle. Seuraavaksi palaan kuvapläjäyksen kanssa meidän retkitunnelmiin.

Kotona taas, koko kööri. Minä olen siis kotiutunut veneretkeltäni ja tytöt isänsä luota. Saaresta tuli nestehukan lisäksi mukaan hyvä, onnellinen ja levännyt mieli. Luonto ja meri tekee kyllä ihmeitä ihmiselle. Kerron veneretkestä teille omassa postauksessaan, kunhan saan käsiteltyä kaikki reissussa otetut kuvat.

Tytöt nukkuvat jo sängyissään ja minä kirjoitan tässä päällimmäisiä fiiliksiä kuluneesta viikonlopusta. Kaikkein päällimmäisin fiilis on hyvä ja äärimmäisen onnellinen. Niin moni asia on juuri nyt kohdallaan. Vaikka elänkin parhaillaan epätietoisuuden kanssa, enkä voi oikeastaan tietää mitä huominen tuo tullessaan. Tämä on itse asiassa minulle erinomaista harjoitusta. Ja siitä huolimatta, kun istuin eilen kiven päällä saaren rannassa kuuntelemassa aaltojen ääntä, sekä katselemassa auringonlaskua, koko universumi tuntui olevan kohdillaan.

Kun tulin tänään kotiin, kävin suihkussa ja lähdin melkein heti keskustaan imemään itseeni kaupungin tuntua. Vähän niin kuin vastapainoksi luonnolle. Myönnän olevani henkeen ja vereen kaupunki-ihminen. Minun on vaikea kuvitella asuvani muualla kuin kaupungissa. Nautin niin monesta asiasta täällä. Kuitenkin, toinen osa minusta kaipaa luontoon. Tähän asti se on ollut vain lähimetsän tarjoamat lenkkipolut. Mutta huomaan myös kaipaavani valetamaan ja eräilemään. Tämä pieni puoli minua oli siis enemmän, kuin innoissaan tästä kaikesta. Mutta kotiin päästyäni, kaipasin vastapainoksi annoksen kaupunkia ja keskustaa.

Kotona tyttöjä odotellessa nappasin nämä muutamat kuvat kotoa, juuri siinä hetkessä. Sohvapöydällä lojuu lehti ja kaukosäädin. Taulu on hieman vinossa. Sohvatyynyt ovat vinksallaan. Koti näyttää siltä, kuin lähtiessä. Rakastan sitä, miten ilta-aurinko valaisee meidän kodin näin kesäisin. Ja ihmettelen sitä, miten paljon avarammalta, koko olohuone tuntuu ilman verhoja. Hämmentävää. Odotan, että tilaamani verhot tulisivat pian ja saisin ne paikoilleen. Onhan tämä elo tällä hetkellä vähän, kuin akvaariossa olisi. Tuntui kuitenkin hyvältä olla kotona reissun jälkeen.

Tästä tuli nyt tällainen vapaata tajunnan virtaa oleva postaus, mutta välillä näinkin. Nyt minä alan katsoa Netflixistä Cursedia ja rentoudun hetken, ennen nukkumaanmenoa. On muuten älyttömän hyvä sarja. Olin kerralla koukussa.