Minun on todella vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka tieten tahtoen haluavat satuttaa toista. Samoin minusta on järkyttävää se, miten jonkun mielestä toiselle ihmiselle voi puhua (tia kommentoida). Jonkun äidin mielestä on ihan ok, nimitellä toista somehuoraksi. Järkyttävää. Anonymiteetin suojissa on tavattoman helppoa sanoa jotain ilkeää. Liian helppoa. Niin helppoa, että sitä saattaa olla vaikeaa ajatella kiusaamisena. Ja seuraavalla hetkellä tämä sama ihminen saattaa hyvinkin opettaa omille lapsilleen ettei ketään saa kiusata. Nurin kurista, vai mitä?

Somekiusaamista on monenlaista. Jo pelkkä yksittäinen kommentti on paha. Sitten on niitä ihmisiä, jotka esimerkiksi estoista välittämättä näkevät vaivaa päästäkseen sanomaan sanottavansa. Jossain vaiheessa oli jo suoranainen trendi tehdä vaikuttajasta riittävän monta valitusta, jotta tämä saa kanaviinsa estot. Tiedän myös useamman vaikuttajan, josta on tehty perättömiä lastensuojeluilmoituksia. Tästä viimeisestä kärsii moni muukin taho, kun viranomaisten työaikaa menee hukkaan turhien ilmoitusten käsittelyyn. Se, mikä minua mietityttää, on se, tajuavatko aikuiset ihmiset todella mitä somekiusaaminen on? Ensinnäkin se on jo rikollinen teko. Minäkin olen joutunut viemään asioita eteenpäin viranomaisille, kun en nähnyt muuta vaihtoehtoa. Kiusaamista kun ei missään nimessä pidä hyväksyä.

Meistä jokaisella tulee vastaan tilanteita, joissa on mahdollista tehdä valinta sen suhteen kiusaako vai ei. Minä haluan ainakin toimia tyttärieni kanssa niin, että elän omien opetusteni mukaan. En ikinä, ikinä, halua joutua siihen tilanteeseen, että joutuisin selittämään lapsilleni tekojani.

Sanna, jota pidän ehdottomasti yhtenä hyväsydämisimmistä ihmisistä, jonka tiedän ja tunnen, sanoi omassa kanavassaan; ”Kun kuvailet toista, kerrot itsestäsi.” Minusta tätä voi käyttää myös tässä tilanteessa.

Minä toivon, että mahdollisimman moni vaikuttaja lähtee mukaan tähän kampanjaan ja somesta saataisiin parempi paikka meidän lapsia varten.

Mitä ajatuksia tämä herättää teissä? Millaista somekiusaamista te olette saaneet kokea?

Lupasin tälle vuodelle enemmän ruokajuttuja ja reseptejä. Tässä tuleekin sitten ensimmäinen resepti. Olen yrittänyt ottaa enemmän salaatteja ruokavaliooni, nyt kun yritän pudottaa painoa. Välillä tuppaa vain loppumaan salaattien suhteen mielikuvitus kesken. Todella monesti tulee tehtyä salaattiin se tomaatti-kurkku-salaatti pohja ja heitettyä kanat päälle, vaikka vaihtoehtoja olisi niin paljon enemmän.

Tässä salaatissa yhdistelin omia suosikkejani (kanaa ja pannulla käytettyjä paprikoita) helppoon pohjaan. Kanan teen uunissa, koska se on super helppoa niin.

400g Broilerin fileeleikettä

1 rkl Valkoviinietikkaa

½ rkl Soijaa

1 rkl Oliiviöljyä

2 Limen mehu

Pippuria

Jauhettua paprikaa

Sekoita kaikki ainekset kulhoon. Laita broilerin fileeleikkeet uunivuokaan ja kaada marinadi päälle. Tämä toimii hyvin ilman pitkää marinointiaikaa. Uuni lämmitetään 225 asteeseen ja fileeleikkeet saavat pötkötellä uunissa 20 min.

1 Makea suippopaprika

Suolaa

Pippuria

Pilkon paprikat yksinkertaisesti rinkuloiksi. Paahdan niitä pannulla oliiviöljyssä, juuri sen verran, että ne lämpenevät ja pinnan rakenne muuttuu. Maustat paprikat suolalla ja pippurilla.

Salaattia

Rucolaa

Kirsikkatomaatteja

Leipäjuustoa

Kokoan salaatin lautaselle ja lisään päälle sekä kanan, että paprikan.

Tämä on aivan loistava lounassalaatti ja sopii hyvin mukaan töihin tai syötäväksi kotona. Tämä on ehkä enemmän sellainen minun oma arkiruokani. Lapset tykkäävät tästä vähän riisutummasta versioista. Sellaisessa, jossa on pelkkää kanaa, paprikoita, tomaatteja ja leipäjuustoa. Rucola ei meidän lapsiin uppoa. Pienempi syöttää ne minulle ja isompi jättää vain lautasen reunalle.