Siis apua! Tämä talvi tuntuu tuhoavan allekirjoittaneen ihon. Olen kärsinyt nyt useamman viikon ajan iho-ongelmista ja se johtuu ehdottomasti pakkasesta. Tämä vuodenaika on ollut aina vaikea ihoni kannalta. Ihoni on luonnostaan kuiva, todennäköisesti atooppinen. Minulla ei ole tähän päivään mennessä ollut atooppista ihottumaa, toisin kuin esikoisellamme ja äidilläni. Minä kärsin yleensä vain kuivuudesta. 

Nyt ongelmia eivät aiheuta jalat, vaan kasvojeni iho. Kesäisin ihonhoidoksi riittää pelkkä kevyt kerros aloe geeliä kasvoille. Nyt mitkään tuntemani hoitotuotteet eivät tunnu riittävän ja ulkona ei ole edes paljoa pakkasta. Huudan hoosiannaa, kun pakkanen nousee tuosta vähääkään. 

Juuri nyt kasvojeni iho tuntuu paikoitelleen kuivalta ja paikoitelleen vähän vahamaiselta. Olen saanut finnejä ja elämäni ensimmäiset mustapäät. Tämä on jopa ahdistavaa, koska kuivuutta lukuun ottamatta, ihoni on voinut aina hyvin ja aiempiin iho-oireisiin on riittänyt pelkkä rasvaus. Liittyvätköhän nämä uudet iho-ongelmat tähän täyteen tulevaan kolmeenkymppiin? 

Oli miten oli, aion nyt tehdä parannuksia ja muutoksia hoitorutiineihini. Tämä ei voi jatkua näin. 

Ensimmäisenä listallani kohti parempaa ihoa, on lisätä veden juontia. Hyvinvointi lähtee aina sisältä päin ja tiedän, että juon aivan liian vähän vettä. Sen lisäksi alan puhdistamaan kasvojani entistä paremmin. Olen aina ollut tarkka siitä, että meikit pestään pois ennen nukkumaan menoa. Nyt etsin kuitenkin aineet, jotka hoitavat ihoani samalla. Yritän olla iltaisin myös aloe geelit naamalla kasvonaamion tavoin, sillä se tekee iholle todella hyvää. 

Eli tuotetestauksia tulossa blogiin tulevina kuukausina. Toivottavasti saan kasvot parempaan jamaan jo ennen, kuin nämä pakkaset loppuvat. 

Viikkokatsaus nyt, koska mennyt viikonloppu ja tämä alkuviikko on ollut sen verran täynnä kirjahyllyprojektia etten ole ehtinyt edes avata konetta. 

Mennyt viikko sujahti ohitse hetkessä. Minulla oli pitkästä aikaa sellainen normaali, viisi päiväinen työviikko, johon kuului, sekä aamu-, että iltavuoroja. Tällaisella vaihtelulla viisi päivää on aika rankka rupeama, mutta selvisin siitä hengissä. Vaikkakin perjantaina olin aivan valmis lähtemään aamusta suoraan vapaille. 

Viikon paras terapiaistunto: Autossa, Erikan kanssa, matkalla Ikeaan. Siinä tuli puhuttua, huudettua, naurettua, vähän itkettyäkin, suojassa suljetussa tilassa. Mahdoimme olla koomisen näköisiä. Mutta taisimme kumpikin olla juttutuokion tarpeessa. Terapiaistuntoon liittyi myös vahvasti Mäkkärin Drive-in. 

Viikon paras kahvi: McDonaldsin latte yllätti minut ja Erikan aivan täysin. Toistelimme monta kertaa lyhyessä ajassa; ”Onpas hyvää kahvia.” 

Bebellä meni koko viikonloppu toipua kolmesta päiväkotipäivästä. Maanantaina hoitoon, tutulle hoitajalle meni tyytyväinen taapero. Hän oli pari päivää viihtynyt hyvin tiiviisti sylissä, mutta ei ollut erityisen itkuinen. Vaikka minulla ei ole mitään päiväkoteja vastaan, niin kyllä tälle meidän nuorimmalle sopii niin paljon paremmin perhepäivähoito. 

Eniten äitipisteitä tällä viikolla: Kun opettelin tekemään uudenlaisen letin esikoiselleni. Se oli kuulemma todella hieno ja muistutti Elsan lettiä. 

Viikon paras lapsijuttu: Kun kaivettiin isosiskon vanhoista vaatteista myös pikkusiskolle hame. Täällä on vaan tyllit hulmunneet, kun neidit ovat heilutelleet niitä musiikin tahdissa. 

Kaikilla meidän alueen yli kolmevuotiailla perhepäivähoitolaisilla on kerran kahdessa viikossa jumppapäivä. Yksi alueen hoitajista vetää isommille lapsille aamupäivällä jumppaa. Tämä on muuten yksi asia, jota arvostan perhepäivähoidossa. Että vaikka hoitajat hoitavat lapsia pääsääntöisesti omilla tahoillaan, niin kaikkea järjestetään myös yhdessä. 

Tällä viikolla jumpassa oli lajina jooga. Meidän pieni esitteli illalla aivan innoissaan oppimiaan uusia liikkeitä. 

Viikon paras ruokatoimitus: Kun mieheni työkaveri kantoi pienen pakkasemme täyteen hirvenlihaa ja kuhaa. Olen tästä todella onnellinen. Vähän vain huolestuttaa, osataanko me kokata ne arvonsa mukaisesti. 

Viikon paras sääilmiö: Lumi, jota on tullut paljon. Välillä on tuntunut siltä, kuin asuisi ihan toisessa päässä Suomea. 

Kun viikko on mennyt enemmän tai vähemmän töissä, viikonloppuna halusin antaa erityishuomiota tytöille. Lauantaina me käytiin ulkona ja kirjastossa. Little E oli innoissaan, kun pääsi ensimmäistä kertaa ikinä vähän pelaamaan kirjaston padilla. Satuin löytämään kirjastosta myös yhden lempikirjani filmatisoinnin. Elokuvan nimi on Ensemble, c’est tout – Kimpassa. Niin kirja, kuin elokuvakin ovat sympaattisia ja saavat aikaan hyvän mielen. Suosittelen, jos satutte löytämään. Minä ainakin aion lukea kirjan taas uudestaan.