Helmikuun ihonhoito ja kauneus-teema jatkuu uudella postauksella. Mietin kymmenen kysymystä teemaan liittyen ja vastasin niihin. En ole aiemmin avannut näitä juttuja täällä blogissa, joten jatkakaa ihmeessä postauksen lukemista. 

Kysymykset ovat vapaata riistaa, joten jos joku muukin tuntee palavaa halua vastata näihin, niin kopioikaa ihmeessä kysymykset. 

Olen jo vuosia yrittänyt käyttää voiteita, joissa on mahdollisimman vähän vettä. Vesi ei imeydy meidän ihoomme, joten vesipohjaisilla voiteilla on lähes mahdotonta saada vaikuttavia aineita oikeasti syvälle ihoon. Minulla on useampaa voidetta, joiden pohjana on aloe vera. Näiden lisäksi suosin myös Lumenen tuotteita. Lumene on brändi, jonka tuotteiden pariin olen palannut aina uudestaan ja uudestaan. Jos kaipaan uutta tuotetta kokeiluun, tarkastan ensimmäiseksi heidän tarjontansa. Monet suosikkituotteeni ovat tältä brändiltä. 

Tunnustan avoimesti, että perusjuttuja ostan suoraan meidän lähikaupasta. Esimerkiksi Lumenen Klassikko-tuotteita siellä on tarjolla hyvin. Sen lisäksi ostan tuotteita Stockmannilta, Kicksistä ja verkosta Eleveniltä. 

Tämä riippuu todella paljon tuotteesta ja tilanteesta. Olen aika pihi (sekä pienituloinen), joten en ole valmis käyttämään kymmeniä euroja kasvovoiteeseen. Mutta, jos tiedän tuotteen olevan oikeasti hyvä ja oikeasti tarvitsen sitä, olen valmis satsaamaan siihen. Tällaiset tuotteet voi kuitenkin laskea yhden käden sormilla. Minusta 20 € voiteesta on paljon rahaa. Samoin se on paljon huulipunasta. Haluaisin esimerkiksi suosia enemmän luonnonkosmetiikka, mutta sen suhteen kukkaron nyörit tulevat vastaan. 

En osaa sanoa, kuinka paljon rahaa kuluu kuukaudessa, mutta se vaihtelee todella paljon. Joskus se voi olla ei mitään ja joskus useampi kymppi. 

Huulirasva ja käsivoide. 

Tämä on myös talouspoliittinen kysymys, koska minulla ei ole juurikaan ylimääräistä vain kokeilla erilaisia tuotteita. Kun kaipaan jotain uutta, googlaan paljon vaihtoehtoja, luen blogeja ja tuotearvosteluja. Nyt tein määräaikaisen Bette Box tilauksen, koska ajattelin sen olevan näppärä tapa kokeilla erilaisia tuotteita laaja-alaisesti. 

Olin alle kouluikäinen, kun satuin löytämään ripsivärin äitini takin taskusta. Pakkohan sitä oli kokeilla ja ajattelin ettei kukaan huomaisi. Jäin kuitenkin heti kiinni ripsivärin luvattomasta käytöstä. Ilmeisesti olen muistuttanut erehdyttävästi pandaa. Heh heh. 

Aika vähän, mutta vain sen takia, että olen niin varovainen kokeilija. Kysyn myös usein neuvoa myyjiltä. 

Ihovoiteita. Ihoni on luonnostaan sen verran kuiva, että olisin parissa päivässä kärsimässä hätää, ilman rasvausta. Huulirasva on toinen, jota ilman en tulisi toimeen. 

Olen aika avoimin mielin. Jokainen tehköön omalle kropalleen mitä haluaa, kunhan ei sillä tavoin vahingoita itseään (tai muita). Välillä minäkin näen ratkaisuja, jotka saavat minutkin ihmettelemään, mutta lopulta, minun mielipiteelläni ei ole väliä. Jokainen, esimerkiksi täyteaineita, suosiva tekee valinnan itse, ei muiden mielipiteiden perusteella. (Ainakin toivon, että näin on.) Olen itsekin miettinyt joitain toimenpiteitä, mutta toistaiseksi en ole tehnyt mitään kampaajakäyntiä kummempaa. 

Kokeilin sellaista lehden mukana tullutta näytettä Lumenen Valo Nordi-c heleyttävää pikakaunistajaa ja näytteen perusteella haluaisin testata tuotetta päivittäisessä käytössä.

Toteutan nyt lukijan toivepostauksen, joka on roikkunut listallani hyvän tovin. Ihana lukijani nimittäin toivoi minulta postausta meidän tavallisesta päivästä. Niinpä kuvasin meidän maanantain, jolloin olin itse vapaalla ja pidin tytöt kotona. 

Herään siihen, että Little B lähti ryömimään pois kainalostani, johon oli tullut nukkumaan jossain vaiheessa yötä. Esikoinen havahtuu tähän liikehdintään heti ja nousee pystyyn omassa sängyssään. Minulla ei ole enää mitään mahdollisuutta yrittää suostutella itselleni viittätoista minuuttia lisää unta, vaan nousen ylös tyttöjen kanssa. Olohuoneessa laitan lastenohjelmat pyörimään ja keitin kahvia. 

Kun sain kahvin, menin halailemaan tyttöjä sohvalle. Tämä on parasta meidän yhteisissä aamuissa, kun ei ole kiire mihinkään. Samalla me yleensä mietitään, keksitäänkö me jotain kivaa tekemistä sille päivälle. To do-listalla on pyörinyt muutama juttu, joten ehdotin, että lähdetään käymään kaupungilla. Metroajelu kelpaa meidän esikoiselle aina. 

Aamupala on syöty ja lastenohjelmat on katsottu, joten alan keräilemään tavaroita kasaan. Pakkaan meidän hoitolaukun ja kerään ulkovaatteet kokoon. Little E osaa jo hienosti pukea itse niin sisä-, kuin ulkovaatteensa, mikä on helpottanut lähtöjä huomattavasti. Kuopus on vielä täysin autettava. 

Me matkustetaan metrolla keskustaan. Tässä vaiheessa Little E osaa jo kysyä, jos voitaisiin mennä käymään kahvilla. Tyttö tietää jo, että äidillä on krooninen kahvihammas, johon on helppo vedota. Joten ennen kauppoja, me kävimme Espresso Housessa kahvilla (tytöt luomu pillimehulla). Sen jälkeen kävimme ruokaostoksilla Lidlissä, tiskiharjanhaku reissulla K-kaupassa, ostamassa multaa Plantagenissa ja Kaivokukassa hakemassa kukkia. Siitä suuntasimme lopulta kotiin. 

Hämmästelin Little E:lle, kuinka hän jaksoi kävellä hienosti koko matkan. 

Saavutaan kotiin. Little B on nukahtanut rattaisiin, joten työnnän ne parvekkeelle. Ohjaan myös Little E:n päiväunille ja ryhdyn sitten vaihtamaan meidän kukille multia. Minulla on kaksi viherkasvia, jotka ovat selvinneet riittävän pitkään, jotta niiden mullat on vaihdettava. Mieheni jaksaa pilkata viherpeukalon taitojani, mutta olen tullut pikku hiljaa paremmaksi. Kyllä minä vielä saan muutkin, kuin tekokukat menestymään. Multien vaihdon ohessa puunasin myös meidän hyllyt ja pyyhin lattiat.

Menen ottamaan vaunuistaan päiväuniltaan heränneen Little B:n ja riisun hänet. Tässä välissä alan laittaa ruokaa, joka on yksinkertaisuudessaan Ikean lihapullia ja spagettia. Vaapero touhuaa jaloissani ja tuo minulle kaikenlaista tavaraa dubloista, vauvanukkeen ja muuhun vastaavaan. Välillä hän käy sylissä vilkaisemassa pannuun ja jatkaa sitten omia touhujaan. Ruuan kaveriksi teen salaatin ja käyn herättämässä esikoisen syömään. 

Tämä väli sisältää lähinnä ”äiti, tylsää”-ilmoituksia, kärhämöintiä, itkua, kikattelua ja lopulta ihan leikkiä. On ollut mielenkiintoista huomata, että myös yksivuotias osaa ärsyttää isosiskoaan. Yritin tässä ohessa juoda rauhassa kupin kahvia ja lukea sisustuslehteä, mutta lopulta lehti jäi lukematta ja kahvin join kylmänä. 

Voin laittaa hyvällä omallatunnolla Pikku Kakkosen päälle ja kiinnittää lasten huomion hetkeksi töllöön. 

Alan valmistella tytöille iltapalaa. Meillä tehdään iltatoimet yleensä kaikessa rauhassa. Little E on jo todella omatoiminen, mutta tarvitsee hieman aikaa esimerkiksi vaatteiden vaihdossa. Olen huomannut, että meidän kummankin hermot säästyvät, jos hän saa tehdä kaiken omalla tahdillaan. Välillä hän tuo minulle nurin päin olevia vaatteita oiottavaksi, mutta muuten hän hoitaa homman itse. Ja lopulta pieni on niin ylpeä, kun on suoriutunut pukeutumisesta aivan itse. Iltapalan jälkeen mennään tunnetusti hammaspesulle ja sänkyyn. 

Little E haluaa lukea itsekseen kirjoja sängyssä, kun minä nukutan nuorempaa tyttöä syliin. Juuri nyt tämä systeemi luonnistuu meillä kaikkein parhaiten. 

Tästä alkaa yleensä ilta ja minun oma aikani. Mieheni oli kyseisenä päivänä myöhään töissä, joten minä lähinnä kirjoitin ja vilkuilin sivusilmällä televisiota.