Nyt vihdoin, pitkien lupailuiden jälkeen kirjoitan teille viimein opiskeluistani. Puhuin oppisopimuksesta ensimmäistä kertaa vuosi sitten, kun rattaat lähtivät rullaamaan ja vasta tänään minulla oli ensimmäinen palaveri opettajan kanssa. Hieman yllätti tämä asian haastavuus, mutta tässä on ollut niin paljon kaikkea, uupuvia papereita ja kadonneita opintopisteitä. Nyt kaikki on viimein ajan tasalla, joten uskaltaudun teille tästä kirjoittamaan. 

Minulla on siis lähihoitajan opinnot kesken. Ne keskeytyivät ihan viime metreillä, tullessani raskaaksi ja oksentaessani ensimmäiset neljä kuukautta, jonka jälkeen alkoivat ennenaikaiset supistukset. Ajattelin, että viimeistelen opinnot äitiysloman jälkeen, mutta silloin aloimme haaveilla toisesta lapsesta ja ajatus opinnoista jäi taka-alalle. 

Kun olin palaamassa toisen kerran äitiyslomalta työelämään, minulle tarjottiin täysin yllättäen mahdollisuutta viimeistellä opinnot oppisopimuksella. Työpaikka on todella lähellä, mikä helpottaa tätä muuten hektistä lapsiperhearkea. Ryhdyin ottamaan selvää, miten pääsisin oppisopimukseen. Aloitin googlaamalla ’oppisopimus Helsinki’. Löysin yhteystiedot Stadin ammattiopistoon ja laitoin sinne sähköpostia. Koska minulla oli jo oppisopimuspaikka tiedossa, sekä perusopinnot suoritettuina, hommat laitettiin rullaamaan nopeasti. (Jos haluaa oppisopumuksella lähihoitajaksi, moni paikka vaatti sitä, että perusopinnot eli 2/3 osaa, opinnoista on tehty koulun penkillä.) 

Tässä välissä menikin sitten hetki, kun metsästin vanhoja todistuksia seltä sun täältä ja ihmettelin kadonneita opintoviikkoja. Mutta järjestelmällisellä ihmisellä tämä vaihe on taatusti nopeampi. 

Kun esitiedot oli täytetty, sovittiin tapaaminen koulutustarkastajan kanssa ja samalla sovittiin osaamisalue. Koska työskentelen parhaillaan vammaisten kanssa, vammastyön osaamisala olisi ollut luonteva suorittaa. Mutta minä olen tehnyt jo paljon sairaanhoitotyön kursse ja olen sillä osaamisalalla loppusuoralla, joten halusin itse sen. Tässä vaiheessa meidän täytyi vähän perustella sitä, riittävätkö vanhat suoritukseni ja nykyinen työni tähän osaamisalaan. Ja kyllä ne riittivät! 

Tänään meillä oli palaveri opettajan kanssa, jossa käytiin hieman läpi opintojani. Sain vihreä valoa sen suhteen, että pääsen pian suorittamaan ensimmäistä näyttöäni ja sen jälkeen tutustumaan niihin kursseihin, jotka minulta vielä uupuu. Lisäksi opettaja piti täysin todennäköisenä sitä, että valmistun kevään aikana. Ihan mahtavaa. Olen niin innoissani, että en osaa sanoin kuivailla. 

Julkaisin Instagram stooreissa @bigmamashomeblog kysymyslaatikon, jos haluat kysyä jotain oppisopimukseen liittyen. Kysymysten pohjalta kirjoitan postauksen, jossa vastailen niihin. Kysymyksiä saa toki jättää myös blogin kommentteihin. Ja eiköhän me höpötellä tästä aiheesta myös yhden podijakson verran.

Olen kertonut, että me yritämme kahden intensiivisen vauvavuoden jälkeen herätellä parisuhdetta uudelleen eloon. Meille kun kävi juuri niin, kuin ei pitänyt. Keskityttiin vauvoihin ja omaan selvitytymiseen niin, että unohdettiin toisemme ja se parisuhde. Kumpikin piti huolta omasta jaksamisesta ja vapaa-ajasta, eikä mennyt kauaakaan, kun huomattiin ettei kipinä kestänyt tätä. Nyt katsotaan, onko meissä mitään pelastettavaa. 

Sovittiin, että lähdetään liikkeelle pienestä ja aloitettiin treffailu uudelleen, kuten silloin alkuaikoina. Eipä me silloin ihan hirveästi treffeillä käyty, mutta nyt jos koskaan ollaan yritetty etsiä kalenterista yhteistä aikaa. 

Seurattiin viimeisimmällä kerralla Lauran esimerkkiä ja varattiin treffit iltapäiväteelle. How british, kuten työkaverini totesi. 

Minä varasin meille pöydän Salutorgetin iltapäiväteelle, joka oli minulle entuudestaan tuttu, mutta miehelleni ei. Kysäisin häneltä metrossa ohimennen; ”Kai sinä tajusit, että iltapäiväteellä ei saa kahvia.” Vastaus oli; ”Eikö? No, voi v***u.” Eristäjä oli ajatellut, että hän voi jättää teen hörppimisen minulle. Lopputulema oli kuitenkin se, että hän kehui teetä parhaaksi, mitä on koskaan juonut. Toki me emme tilanneet hänelle vihreää teetä, vaan mustaa teetä, joka sopii aavistuksen paremmin kahvinjuojan makunystyröille. Itse valitsin kultaista Earl Greytä. 

Niille, joille iltapäivätee ei ole entuudestaan tuttu, tarjoiluun kuuluu myös kerrostarjottimen verran erilaisia suupaloja. Kuten kurkkuvoileipiä, skageineita, skonsseja, hedelmäkakkua ja muuta. Skonssien kanssa on hilloja ja mascarponevaahtoa. Erityisesti omena-calvadoshillo oli t a i v a a l l i s t a. Olisin ollut valmis varastamaan sitä. Ja jopa Eristäjä, jonka sisus on kuin pohjaton kuilu, tuli tästä satsista täyteen. Hän ihmetteli kovasti, miten niin pienistä suupaloista saattoi tulla täyteen. 

Salutorgetin iltapäivätee on todella klassinenja ihana. Jopa niin kiva, että voisin harrastaa tätä useammin, kuin kerran kahdessa vuodessa. Ehkä kokeilen ensi kerralla Kämpin iltapäiväteetä, joka on kuulemma myös todella hyvä. 

Meidän treffimme olivat oikein hyvät ja ihanat. Oli mukava huomata, että viihdymme edelleen toistemme seurassa. Meidän pitää vain järjestää aikaa parisuhteen uudelleen rakentamiselle tämän sekavan arjen keskellä. 

Seuraavalla kerralla, muutaman vuoden päästä, haluan viedä myös tyttäreni nauttimaan iltapäiväteestä kanssani. Toistaiseksi heidän kanssaan kaakaollakin käyminen on melkoinen sotatanner. Onni on, että kännykästä saa alle puolessa minuutissa esiin Pipsa Possua. Mutta ehkä kahden tai kolmen vuoden päästä.