Vaikka maisemasta huomaa, että näiden kuvien ottamisesta on hetki, haluan ehdottomasti esitellä teille lempihousuni. Kun päädyin kyseiset pökät tilaamaan, en olisi ihan heti arvannut, kuinka ihanat ne lopulta ovat. Mietin hieman, miten ne sopivat vartalolleni. Mutta huoli oli turha. NE ovat täydelliset. 

Housut ovat olleet päälläni jo töissä, ulkona ystävän kanssa, treffeillä ja muutamassa muussakin paikassa. Erityisesti treffiasuni sai kehuja. Housut sopivat toppien, paitojen ja neuleiden kanssa todella hyvin. Ne ovat ihan täydellinen perusvaate vaatekaappiini. 

Ja mitä ne oikeastaan ovat. H&M:n plus malliston paperipussihousut. Tosiaan tämä paperipussimalli mietitytti aluksi, mutta se sopii ihan kivasti vartalolleni. Housujen lahkeet ovat lyhyet, joten näin talvella täydennän lookia mustilla sukkahousuilla. Materiaali tuntuu hyvältä päällä. Suren jo vähän valmiiksi sitä hetkeä, kun merenneitoreiteni tekevät tehtävänsä ja housut kuluvat puhki. Jos jollakin on vinkki, miten kankaan saa kestämään paremmin kitkaa, niin otan niitä mielelläni vastaan. 

Tyylini on muuttunut vuosien varrella koko ajan neutraalimmaksi ja aavistuksen klassiseksi. Vaikka ajattelen, että siinä on edelleen persoonallinen tvisti, joka erottaa tyylini muusta massasta. Takana päin ovat paljettipaidat ja niittirannekkeet. Tyylini on muuttunut tyttömäisestä nuoren, aikuisen naisen tyyliksi ja osittain tässä on auttanut omien tyyli-idolien löytäminen. Ne, joiden tyyliä seuraan ja ihailen, ovat myös ihan tavallisia naisia Helsingistä, eivätkä Hollywood tähtiä. Mainitsen heistä tällä kertaa vain yhden, joka on Noora K. (@norppaliina). Rakastan Nooran arkista, mutta kuitenkin tyylikästä tyyliä. Saan hänen Instagramistaan paljon inpiraatiota. 

Neule LINDEX 

Toppi CUBUS 

Housut H&M 

Kengät ELLOS

Minun piti kierjoittaa teille joulusta, mutta koska tänään on huonompi päivä, niin kirjoitankin teille uupumuksesta. Kirjoitan tästä silläkin uhalla, että joku neropatti kommentoi johonkin somekanavaani; ”Sitä se ylipaino teettää.” 

Mainitsin muutama viikko sitten Instagramissa @bigmamashomeblog, että koen olevani uupunut. En jaksa samalla tavalla tehdä asioita, edes niitä minulle mieluisia. (Kamerani on ehtinyt pölyttyä pariinkiin kertaan.) Olen äkäinen ja tavallista herkempi. Olen huono äiti ja huono avovaimo. Ja se ärsyttää entisestään. En ole masentunut. Saan edelleen iloa monesta asiasta, innostun, eikä minulla ole itsetuhoisia ajatuksia. Saan itseni ylös sängystä ja töihin meneminen ei tee tiukkaa. 

Meillä on ollut super rankka kevät, kesä ja nyt vielä syksykin. Olen lakannut jo ajattelemasta, että kohta helpottaa, koska todennäköisesti ei helpota. En osaa sanoa milloin tunnelin päässä on nähtävillä valoa, mutta juuri nyt sitä ei ole. On hyviä hetkiä ja päiviä, mutta niin on huonojakin. Aina ei jaksa hymyillä ja välillä yksinkertaisesti itkettää. Nyt hyviä päiviä on ollut useampi putkeen, mutta viime viikolla itkin kokonaisen päivän. Juuri nyt joulukaan ei ole tuntunut juuri miltään, mikä vähän harmittaa. Ollaan tehty tyttöjen kanssa vähän joulujuttuja, mutta en ole päässyt oikein kunnolla vauhtiin. Ehkä se tästä. Viimeistään joulukuussa. 

Joku ehdotti, että hakisin sairaslomaa, mutta juuri nyt ei tunnu siltä. Työni ei ole kärsinyt ja päin vastoin saan siitä voimaa. On helpottavaa selvittää kahdeksan tunnin ajan muiden ongelmia, kuin omia. Siinä on jotain terapeuttista. Lisäksi, pelkään edelleen masennuksen uusimista. Pelkään, että jos jättäydyn pois töistä, alamäki alkaa oikeasti. Viimeksi kuntoutumiseni lähti kunnolla käyntiin, kun sain vakituisen työpaikan ja hyvän rytmin päiviini. Lisäksi opintoni etenevät viimein. En haluaisi ottaa niistä taukoa heti kättelyssä. 

Kuitenkin se, että tunnustin aiemmin niin itselleni, kuin muillekin sen, että olen uupunut, on helpottanut jo itsessään paljon. Se tuntui samalta, kuin olisin antanut itselleni luvan olla taas vajavainen ja rikki. Olen voinut jo useampana päivänä hieman paremmin sen ansiosta. Niinä päivinä, kun en jaksa, niin en jaksa. Silloin otan päiväunet, mikäli siihen on mahdollisuus. Olen aikaansaava niinä päivinä, kun minulla on siihen energiaa. Ja tähän asti tämä taktiikka on toiminut. 

Taktiikkani tästä kaikesta selviytymiseen, terapian lisäksi, on siis elää päivä kerrallaan, hyödyntää ystävien tarjoamaa teetä ja sympatiaa, käydä aamulenkeillä ja ottamalla rennosti. Nyt jos koskaan ei kannata suorittaa yhtään sen enempää, kuin on oikeasti tarvis. Minulla on sovittuna yhteinen viikonloppu Erikan kanssa, mikä tekee varmasti ihmeitä. Odotan innolla laatuaikaa parhaan ystäväni kanssa.