Olen kertonut, että me yritämme kahden intensiivisen vauvavuoden jälkeen herätellä parisuhdetta uudelleen eloon. Meille kun kävi juuri niin, kuin ei pitänyt. Keskityttiin vauvoihin ja omaan selvitytymiseen niin, että unohdettiin toisemme ja se parisuhde. Kumpikin piti huolta omasta jaksamisesta ja vapaa-ajasta, eikä mennyt kauaakaan, kun huomattiin ettei kipinä kestänyt tätä. Nyt katsotaan, onko meissä mitään pelastettavaa. 

Sovittiin, että lähdetään liikkeelle pienestä ja aloitettiin treffailu uudelleen, kuten silloin alkuaikoina. Eipä me silloin ihan hirveästi treffeillä käyty, mutta nyt jos koskaan ollaan yritetty etsiä kalenterista yhteistä aikaa. 

Seurattiin viimeisimmällä kerralla Lauran esimerkkiä ja varattiin treffit iltapäiväteelle. How british, kuten työkaverini totesi. 

Minä varasin meille pöydän Salutorgetin iltapäiväteelle, joka oli minulle entuudestaan tuttu, mutta miehelleni ei. Kysäisin häneltä metrossa ohimennen; ”Kai sinä tajusit, että iltapäiväteellä ei saa kahvia.” Vastaus oli; ”Eikö? No, voi v***u.” Eristäjä oli ajatellut, että hän voi jättää teen hörppimisen minulle. Lopputulema oli kuitenkin se, että hän kehui teetä parhaaksi, mitä on koskaan juonut. Toki me emme tilanneet hänelle vihreää teetä, vaan mustaa teetä, joka sopii aavistuksen paremmin kahvinjuojan makunystyröille. Itse valitsin kultaista Earl Greytä. 

Niille, joille iltapäivätee ei ole entuudestaan tuttu, tarjoiluun kuuluu myös kerrostarjottimen verran erilaisia suupaloja. Kuten kurkkuvoileipiä, skageineita, skonsseja, hedelmäkakkua ja muuta. Skonssien kanssa on hilloja ja mascarponevaahtoa. Erityisesti omena-calvadoshillo oli t a i v a a l l i s t a. Olisin ollut valmis varastamaan sitä. Ja jopa Eristäjä, jonka sisus on kuin pohjaton kuilu, tuli tästä satsista täyteen. Hän ihmetteli kovasti, miten niin pienistä suupaloista saattoi tulla täyteen. 

Salutorgetin iltapäivätee on todella klassinenja ihana. Jopa niin kiva, että voisin harrastaa tätä useammin, kuin kerran kahdessa vuodessa. Ehkä kokeilen ensi kerralla Kämpin iltapäiväteetä, joka on kuulemma myös todella hyvä. 

Meidän treffimme olivat oikein hyvät ja ihanat. Oli mukava huomata, että viihdymme edelleen toistemme seurassa. Meidän pitää vain järjestää aikaa parisuhteen uudelleen rakentamiselle tämän sekavan arjen keskellä. 

Seuraavalla kerralla, muutaman vuoden päästä, haluan viedä myös tyttäreni nauttimaan iltapäiväteestä kanssani. Toistaiseksi heidän kanssaan kaakaollakin käyminen on melkoinen sotatanner. Onni on, että kännykästä saa alle puolessa minuutissa esiin Pipsa Possua. Mutta ehkä kahden tai kolmen vuoden päästä.

Ihanaa lauantaita. Meillä on ollut tyttöjen kanssa ihan super kiva päivä. Ihanaa, kun ollaan kaikki terveitä ja voidaan touhuta. Nää minit tuntuu koko ajan mahtavammilta tyypeiltä, uhmineen kaikkineen. 

Palaan meidän puuhiin kuitenkin, toisella kertaa. Nyt haluan nimittäin puhua jostain ihan muusta. Nimittäin meidän Terapian tarpeessa podin uusimmasta jaksosta. 

Puhutaan Erikan kanssa tällä kertaa ystävyydestä. Tämän vuoksi kaivoin tietokoneen uumenista esiin nämä vanhat selfiet. Nämä on otettu noin kolme vuotta sitten. Silloin meillä on ollut vain yksi lapsi, minkä mahdollisesti huomaa olemattomista silmäpusseista. Toisen lapsen ja vuorotyön aloittamisen jälkeen, silmäpussit never same. 

Puhun podissa siitä, miten äidiksi tuleminen vaikutti ystävyyssuhteisiini. Tunnustan, että moni villi sinkkuystäväni jäi viettämään villiä sinkkuelämää ja jätti minut itsekseen. Mikä on täysin ymmärrettävää. Vauvan kanssa ei lähdetä noin vain baariin. Mutta enhän minä täysin yksin jäänyt. Erikasta en esimerkiksi päässyt eroon lapsista huolimatta. Me itseasiassa lähennyimme minun lisääntymiseni myötä. Kerron myös miten olen tavannut parikin äitikaveriani, joista toisen kasnsa olin pitämässä eilen Perjantain parhaiden kisakatsomoa. (Katsottiin me vähän jalkapalloakin, whata?) 

Mutta ilman sen pidempiä mainospuheita, menkää kuuntelemaan uusi jakso ja kertokaa mitä tykkäsitte. Pusuja.