Arki on mennyt nyt niin hurjalla vauhdilla eteenpäin, että en ole aivan ehtinyt sen mukaan. Erityisesti blogi uhkaa jäädä jalkoihin ruuhkavuosien keskellä. Ideoita kirjoittamiseen löytyisi kyllä, mutta aikaa ei. Uskon, että tämä ongelma helpottaa, kunhan vain totun uuteen arkeen. Olen vielä kankeana joutilaan mammaloman jäljiltä ja tämä uusi suunnitelmallinen arki tuli vähän puskista. Kyllä se tästä, ajallaan. Kunhan vielä oppisi taas hyödyntämään ne harvat valoisat hetket kuvaamiseen, niin hyvä tulisi. 

Tämä kevyt arjen kaaos tarkoittaa sitä, että minulla on muutama juttu, joista olisin halunnut kirjoittaa, mutta ne ovat yksinkertaisesti vain jääneet. Siksi kokosin nyt yhteen postaukseen kuulumisia kuluneelta kuukaudelta. 

✗ Meidän isänpäivä oli rauhallinen. Vietimme sen kotona ja leivoimme taaperon kanssa kauden ensimmäiset piparit isän omalle aamiaiselle. Taapero oli innoissaan päästessään painelemaan muotilla pipareita taikinaan. Vain taikinan maistelu vei voiton tästä aktiviteetista. Vaarassa oli, että piparit olisivat huvenneet jo ennen paistamistaan. 

✗ Tytöt olivat askarrelleet perhepäivähoitajan kanssa ihanat tipu-heijastimet lahjaksi isälle. Tipujen vartalo muodostui kummankin tytön omasta jalanjäljestä ja sen päälle oli liimattu silmät, sekä nokka ja heijastavia palasia. Kohta kolmevuotiaan silmät ja nokka olivat kutakuinkin oikeilla kohdillaan, mutta yksivuotiaan tipu oli aikamoinen kubistinen kokonaisuus. 

✗ Olin jo ihan varma, että tämä oppisopimushomma ei etenisi mihinkään vielä tämän vuoden puolella. Siksi minulle tulikin täytenä yllätyksenä, että pääsin allekirjoittamaan työsopimuksen nyt tämän kuun puolella. Töitä uudessa paikassa on viikko takana ja olen niin innoissani. Paljon asioita pitää palautella takaisin mieleen, mutta on ollut mukavaa huomata, miten jotkut asiat ovat jääneet jo ihan selkärankaan. Pikkuhiljaa kaikki alkaa mennä yhä luonnollisemmin ja löydän sen oman sisäisen hoitajani. Nyt yritän vain miettiä, miten saan tuotua sitä omaa persoonallisuuttani esiin hoitajan univormussa. Täytynee käydä ponnari ja avainnauhaostoksilla. 

✗ Mieheni on alkanut vasta nyt uuden työpaikkani myötä hahmottamaan, mitä ruuhkavuodet todella tarkoittavat. Vasta nyt sen vuoksi, että minun aikatauluni muuttuivat niin rajusti, että hän on ottanut enemmän vastuuta meidän tytöistä. On ollut mahtavaa, että tämä on mahdollistanut isälle ja tytöille enemmän yhteistä aikaa arjessa. Tähän asti minä olen ollut se meidän arjen pyörittäjä, nyt vastuu jakautuu edes hieman. Mikä on minusta vain ihanaa. 

✗ Tässä marraskuussa on ollut mahtavaa seurata, miten innoissaan meidän kohta kolmevuotias on lähestyvästä joulusta. Hän bongaa hiljalleen lisääntyviä jouluvaloja hoitomatkalta, sekä ostoskeskuksista ja huutaa kovaan ääneen; ”Äiti tuolla on taas jouluvaloja.” Hän puhuu vuoron perään niin joulusta, kuin syntymäpäivistään. Hän tietää nimittäin hyvin sen, että on syntynyt joulun alla. Stockmannin jouluikkuna oli varsinainen elämys tälle pienelle jouluttajalle ja sitä muistellaan hartaasti. Täytyy käydä kyseisellä ikkunalla vielä toisenkin kerran. 

✗ Ollaan mietitty, millaiset joulukalenterit hankitaan tytöille. Ei olla vielä ostettu mitään, mutta ollaan kyllä tutkittu tarjontaa. Olemme sopineet, että esikoinen on riittävän vanha yhteen suklaakalenteriin, mutta sen lisäksi ajattelimme hankkia toisen. Se toinen vain aiheuttaa päänvaivaa. Vaihtoehtoina on kirjakalenteri tai joku muu yllätyskalenteri. Hirveän vaikeaa yhden kalenterin ostaminen. Ajateltiin, että tehdään kalenterin ostamisesta vielä sellainen yhteinen tapahtuma ja käydään ostamassa ne yhdessä. Toki tässä aikaa olla jo vähän kiire, kun joulukuu kolkuttelee aivan nurkan takana. 

✗ Katsoin Yösyöttö-elokuvan, kun se tuli Elisan Aitioon. Elokuva oli kirjaa hauskempi ja innostuin, kun huomasin, että se oli kuvattu aivan meidän hoodeilta. Esimerkiksi Antin ja Paavon puisto on meidän lähileikkipuistomme. 

Seuraavaksi on tiedossa viimeiset 1-vuotispostaukset, kun olen viimein saanut otettua kuvia niihin liittyen. Tyttöjen sairastelut ja aurinkoiset säät osuivat sopivasti yhteen ja olen yrittänyt hyödyntää kaikki valoisat tunnit kuvaamalla.

Black friday/-weekend tuli ja meni tänäkin vuonna. Näyttää siltä, että tämä alun perin Amerikasta rantautunut kampanja on tullut Suomeen pysyvästi. Jo pari viikkoa ennen h-hetkeä some ja ainakin oma sähköpostini ovat täyttyneet tarjouksista. Tänä vuonna olen törmännyt entistä vahvemmin myös Black fridayn vastustajiin. Moni yrittäjä on ilmoittanut boikotoivansa päivää ympäristön tilan vuoksi tai lahjoittavansa osan tuotosta hyväntekeväisyyteen. Mikä on tietysti hienoa, mutta hieman ristiriidassa siihen, että lähes kaikki heistä mainostavat erilaisia messu- ja kausialennuksia omissa kanavissaan kun on se aika vuodesta. 

Minusta vastuulliseen kulutukseen pitäisi kannustaa ihan joka päivä, eikä vain kerran vuodessa. Kun ottaa huomioon, missä jamassa planeettamme on, niin kulutushysterian kritisointi on enemmän, kuin paikallaan. On hienoa, että on olemassa valveutuneita ihmisiä. Mutta onko kaikki todellakin niin mustavalkoista? 

Minulle Black friday on hetki, jolloin tarkastan listan lasten talvikamppeista ja päivitän ne hyvillä tarjouksilla. Tuskin olen ainoa pienten lasten äiti, joka tietää tarkalleen kuinka paljon lasten vaatteisiin ja varusteisiin saa kulumaan rahaa. Meidän tytöt suorastaan venyvät pituutta tällä hetkellä. Ei ole puhettakaan, että Little E mahtuisi viimevuotisiin haalareihin tai takkiin. Baby B kasvaa niin omalla käyrällään, että siskon vanhat talvivarusteet ovat kaikki auttamatta aivan liian isoja tälle neidille vaikka tytöt ovatkin syntyneet samaan aikaan vuodesta. Tällaisissa alennusmyynneissä on mahdollista säästää todella kivasti silkkaa rahaa, jota ainakaan meillä ei ole liikaa. Mutta kuten sanoin, teen tätä päivittämistä listan avulla ja pyrin välttämään heräteostoksia. 

Tänä vuonna päädyin ostamaan Stockmannin Black weekendistä jotain, josta olen haaveillut jo kolme vuotta. Olen siirtänyt ostamista koko ajan mammalomien ja osa-aikatyövuoden yli odottaen sopivaa hetkeä. Nyt, kun Stockmann tarjosi 20% alennusta kaikista kodin tuotteista, ostin neljä Hobstarin lasia. Voin kertoa, että kyse ei ollut rahallisesti mistään kovin isosta satsauksesta. Mutta se perikäytännöllinen ihminen, joka on minussa sen esteetikon lisäksi, on toppuutellut ostovimmaani. Meillä ei ole ollut varsinaisesti pulaa juomalaseista ja sen saman perikäytännöllisen ihmisen silmissä 7,50€ lasista on sellainen kohtuu kova hinta, kun Ikeasta niitä saa eurolla. Nyt päätin viimein kolmen vuoden jälkeen ostaa unelmalasini ja esteetikko sisälläni hymyilee. 

Ja Sanna sanoi, että olin ansainnut ne, kun olin viettänyt sunnuntaiaamun revityttämässä hammastani irti. Terveisin yksi, joka on nyt yhtä viisaudenhammasta köyhempi. 

Yritän vain sanoa, että ehkä tähän aikaan vuodesta olisi hyvä pysähtyä miettimään kokonaisuutta. Näitä kulutustottumuksia pitää oikeasti miettiä ihan joka päivä, eikä paheksua niitä kerran vuodessa. Minä en näe mitään pahaa siinä, että keskittää oman kulutuksensa alennusmyynteihin. Esimerkiksi ajattelin aloittaa säästämään näihin meidän roikkuviin sisustusprojekteihin nyt, kun pääsin hieman parempipalkkaiseen työhön ja ehkä minä vuoden päästä Black fridayna toteutan jonkun desinghaaveeni. Listalla olisi pari valaisinta ja jokunen tuoli. 

Toki todellinen ympäristöteko olisi jättää kokonaan ostamatta. Ja tässä asiassa mieheni on minua ekologisempi. Siinä missä hän toteaa ettei meidän perheen kasvissyönti pelasta maailmaa tuholta (meteorit tai auringon laajeneminen, kun eivät katso lihansyöntiä), hän käyttää kaiken loppuun. Sukat hän heittää pois vasta, kun niistä on jäljellä nilkat ja sohva vaihdetaan vasta, kun se on keskeltä poikki (true story). Minä joudun perustelemaan ihan jokaisen hankinnan hänelle todella perusteellisesti, jos haluan saada kantani läpi. Tämä tekee toki hyvää niin minulle, kuin meidän taloudellemme, kuin myös ympäristölle. Nyt kun hänet saisi vielä näkemään ne kasvissyönnin hyvät puolet. 

Lopuksi haluaisin vinkata teille jutun Homevialaura-blogista. Lauralle tuli Black fridayn vastareaktion vastareaktio. Käykää lukemassa. Lauralla on hyvin samankaltaisia ajatuksia, kuin itselläni. 

Sen lisäksi voisitte kertoa kommenteissa, mihin te satsasitte tänä Black weekendinä ja olitteko haaveilleet siitä pitkään? Minä juon tänään iltateeni uudesta blogiklisee lasistani. Onnellisena, hymyillen ja miettien mihin kaikkeen kyseiset lasit taipuvat. Teenä minulla on muuten todella hyvää Teekannen Earl Grey Jasmine teetä, jota olen saanut pr-näytteenä, mutta jota aion niin kantaa kotiin lisää. Olen vannoutunut mustan teen ystävä, sillä vihreä maistuu minusta liikaa ruoholta ja tämä on tosi hyvää mustaa teetä. Lämpimät suositukset. 

Ihanaa alkavaa viikkoa.