Viime päivinä – Podcast äänityksiä ja perhearkea
2Hei ihanat! Heinäkuun kirjoitusputkeni koko valitettavan kolauksen, kun tässä on ollut yhtä ja toista viime päivinä. Olen käynyt kuvaamassa kamppiskuvia Järvenpäässä, olen äänittänyt podcastia, tehnyt töitä ja ollut perheeni kanssa. Sen lisäksi tähän väliin on mahtunut myös yksi vapaapäivä, kun hetkellisesti tuntui, että olen tehnyt aavistuksen liikaa kaikkea. Silloin olin ja lepäsin, touhusin lapsen kanssa ja pelasin X Boxilla. Oli ihanaa.
Me vietetään parhaillaan yhden lapsen jaksoa vauvan kanssa. Ollaan Toten kanssa ihasteltu, kun tyyppi tallustaa pitkin poikin kämppää dublot käsissään. Meno on melko huteraa, mutta koko ajan varmempaa. Nyt hän jo kävelee enemmän, kuin konttaa. Tuntuu uskomattomalta, miten nopeasti tämäkin kehitys tapahtuu. Siitä ei ole kuin alle kuukausi, kun kävely oli aivan alkutekijöissään ja nyt tyyppi kävelee jo ulkona ilman tukea. Ihmeellistä.
Podcast
Mutta kuten sanottu, viime aikoina paletilla on ollut todella paljon kaikkea. Mikä on samaan aikaan tosi ihanaa ja vähän raskasta. Tuntuu kuitenkin tosi hyvältä, että kalenteri täyttyy kivoista uusista jutuista. Kuten podcastista. Ollaan Hannan kanssa puhuttu vuosia siitä, että alettaisiin pitämään podia yhdessä. Nyt se haave on toteutumassa. 🩷
Sain jo jonkin verran kyselyitä siitä, missä tätä podia voi kuunnella. Ei vielä missään, mutta pidetään teidät ehdottomasti ajan tasalla! Meillä on toiveena myydä podi kaupalliselle alustalle, jolloin sitä ei tarvitsisi tehdä ilmaiseksi ja meidän työ olisi muutenkin helpompaa. Mutta ollaan valmis tekemään töitä tämän eteen ja julkaistaan podcast joka tapauksessa, vaikka ei siitä palkkaa heti saataisikaan.
Sunnuntaina tein tosiaan pyrähdyksen Järvenpäähän kamppiskuvia ottamaan. Minun piti ottaa ne aluksi Katrin kanssa, mutta tähän suunnitelmaan tuli mutka. Niinpä, ahdistuksen kautta, päädyin lähtemään Järvenpäähän ja siitä Kellokoskelle kamppanjakuvien perässä. Ja olin lopulta yhdentoista aikaan illalla kotona ja vasta kahdeltatoista pää tyynyssä. Seuraavana aamuna vaapero herätti puoli kuusi. Mutta olen todella iloinen ja tyytyväinen kuviin, jota saimme. Te pääsette näkemään aikaansaannokset ihan vähän myöhemmin.
Yritän saada kirjoittamisesta taas kiinni parin päivän tauon jälkeen. Minulta löytyy jemmasta aika kiva setti asukuvia, jotka odottavat julkaisuaan. Sen lisäksi olen kuvannut vauvan kirppislöytöjä ja makuuhuoneen uutta järjestystä. Joten juttuja on varastossa.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Vauvan 10 ja 11 kk kehitys ja kuulumiset
Tässähän kävi niin, että vauvan 10 kk postaus unohtui ihan kokonaan kaiken kiireen keskellä. Hupsis. Vauva on täyttänyt jo 11 kuukautta ja pian meillä juhlitaan 1-vuotis synttäreitä. (Ihan uskomatonta!) Totelle on nyt kirkastunut se, kuinka nopeasti nämä pienet oikeasti kasvavat. Hänestäkin on ihan uskomatonta, että meidän vauvavuosi on ihan pian ohi.
Koska se 10 kk jäi välistä, niin nyt on luvassa tällainen kahden kuukauden katsaus. Palasin lukemaan vauvan 9 kk kuulumiset, jotta olen edes vähän perillä siitä mitä silloin on vauvan elämässä tapahtunut.
Vauva 10 & 11 KK
- Pituuden ja painon kehityksestä ei tietoa. Todennäköisesti on tasaantunut ensimmäisiin kuukausiin nähden.
- Käytetään edelleen 74-80 cm vaatteita.
- On kasvattanut kovalla työllä kuusi, upeaa hammasta. Neljä ylös ja kaksi alas. Niillä on hyvä purra kaikkea, mihin yltää.
- Hän kävelee ja seisoo ilman tukea! Kävelyä menee useampi askel kerralla ja ajoittaan hän yrittää jopa juosta, kun on niin kiire siskojen perään.
- On varsinainen vekkuli ja kujeilija. Omaa melkoisen huumorintajun. Kun hän tietää tekevänsä tuhmuuksia, hänen silmiinsä ilmestyy pilke ja suu kaareutuu hymyyn. Tämä tapahtuu muun muassa silloin, kun hän puree minua tissistä.
- Hän on todella kiinnostunut dubloista. Niillä hän rakentelee päivät pitkät ja osaa hienosti yhdistellä palikoita.
- Sormiruokailu sujuu koko ajan paremmin. Nykyään sormiruoka ateriat ovat täyttäviä, kun 90 % ruuasta ei mene lattialle.
- Kun isompien huoneen ovi on auki, vauva ampaisee huonett kohti kuin ohjus.
- Ensimmäinen sana on ollut ”äiti” ja ”namnam”.
Hei meillä kävellään!
Todettiin juuri tänään Toten kanssa, että voidaan sanoa nykyään, että meidän lapsi kävelee. Hän liikkuu paikkojen välillä hyvin pitkälti kävellen ja monta askelta kerrallaan. Silloin kun pitää päästä nopeasti pisteestä A pisteeseen B, niin hän liikkuu konttaamalla. Kävely on muuttunut kuitenkin koko ajan varmemmaksi.
Yhdeksän kuisena hän viipotti menemään tuen kanssa. Siitä pikku hiljaa hän alkoi ensin seisokelemaan huojuen ilman tukea ja sitä seurasi ensimmäiset askeleet. Isommat lapset todistivat ensiaskelia ja kannustivat häntä kovaan ääneen. Pikku hiljaa kävely on muuttunut niistä haparoivista kahdesta askeleesta eteiskäytävän mittaan. Se muuttuu koko ajan varmemmaksi ja veikkaan, että pian meillä oikeasti juostaan.
Olen tosi ylpeä tästä pikku murusta. Hän on kävellyt aikaisemmin, kuin kumpikaan sisaruksistaan. Mitä kyllä povasin jo alusta alkaen. Sen verran kiire hänellä on ollut isompien sisarusten perään.
Vauva harjoittelee kovasti myös puhumista. Hänellä on tullut useita tavupareja. Yksi tavupari on aivan selkeä ”äiti”, toinen on ”kali”. Mutta vaikka hän selkeästi osaa sanoa ”äiti”, en ole ihan varma ymmärtääkö hän sanomaansa. Hän nimittäin saattaa vain hokea sitä leikkiensä ohessa tai vastata minulle johonkin sanomalla sen.
Mutta onhan se ihanaa kuulla. En voi kieltää sitä. 🩷
Väitän, että olen myös kuullut pari kertaa sanan ”tissi” ja se tulee kyllä asianyhteydessä. Eli kun ollaan selkeästi alkamassa imetyspuuhiin. Ruuasta hän sanoo myös ”namnam”. Joten selkästi se puheen tuottaminen kehittyy tässä liikkumisen ohella.
Kohta vauva on vuoden, enkä enää näytä hänen kasvojaan somessa
Ensimmäinen syntymäpäivä on tosiaan aivan nurkan takana, mikä tarkoittaa myös sitä, että sen jälkeen hänen kasvonsa eivät näy enää somessa. Sovittiin, että vedetään raja siihen ensimmäiseen vuoteen. Sen jälkeen ne yksilölliset piirteet alkavat todella kehittyä ja vauva alkaa näyttää koko ajan enemmän itseltään. Ja tiedän, että tämä raja on täysin meidän päättämä ja todellisuudessa lapsesta ei pitäisi julkaista someen mitään ennen kuin hän voi itse päättää.
Voisin kirjoittaa tästä kokonaan oman postauksensa, mutta sen aika ei ole juuri nyt. Jos haluatte kuulla aiheesta enemmänkin ajatuksia, niin kertokaa.
Joka tapauksessa, meidän vauva on edelleen aivan ihana tyyppi. Kyllä se vaan hämmästyttää, miten paljon rakkautta tällainen pieni taimi voi tuoda mukanaan koko perheeseen. Jotenkin sen huomaa kaikkein selvimmin noista isosisaruksista ja heidän suhteestaan vauvaan. Se on uskomattoman lämmin ja täynnä rakkautta. Sitä on vaikea kuvailla sanoin. Sen näkee näiden kolmen kasvoista, silloin kun he näkevät toisensa erossa vietetyn ajan jälkeen, oli kyseessä sitten nukuttu yö tai kun isommat ovat olleet viikon toisessa kodissa. Sen näkee leikeissä, joita heidän välillään on ja miten isommat saavat pienen nauramaan. Ollaan monella tavalla onnekkaita, kun ollaan saatu tämä kaikki. 🩷
Seuraava postaus onkin sitten 1-vee postaus. Sen jälkeen hänen kasvonsa jäävät tosiaan pois täältä, mutta ajoittaisia kuulumisia voin silti jakaa.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Vauva 9 kk – Unikoulua ja seisomaharjoituksia
Vauva 8 kk – Ihana konttaaja ja kiipeilijä