Meidän taapero on nyt vuoden ja pari kuukautta. Vauvavuosi on mennyttä elämää ja meillä eletään vahvasti niitä vauhdikkaita taaperovuosia. Ihan hirveän kauaa ei ehditä istua paikoillaan, kun pienen, maailmaan innokkaasti tutustuvan, ihmisen perään pitää jo juosta. Tekemistä kyllä riittää hänen kanssaan, kuten asiaan kuuluukin.

Vauvavuosi koettelee, meillä se oli raskaus

Haluasin nyt referoida meidän vauvavuotta parisuhteen kannalta. Vauvavuosi on monelle parisuhteelle koetus ja monet ovat eronneet vuoden aikana tai heti sen jälkeen. Tämä on täysin ymmärrettävää. Lapsen saaminen on iso mullistus, jossa pariskunnan kummankin osapuolen täytyy kasvaa omalla tahollaan vanhemmaksi ja yhdessä perheeksi. Sen lisäksi vastuu lapsesta, oman ja yhteisen ajan vähyys, sekä väsymys, että epätasaisesti jakautuva hoitovastuu ovat omiaan kiristämään parien välejä.

Meille vauvavuotta isompi koetus oli raskausaika. Käytiin silloin läpi todella kovia kasvukipuja, niin yhdessä, kuin erikseen. Muutimme yhteen niihin aikoihin, kun tulin raskaaksi. Toki sitä ennen olimme asuneet enemmän ja vähemmän saman katon alla. Yhteenmuutosta ja positiivisesta raskaustestistä alkoikin melkoinen myllerrys minun pääni sisällä, johon kukaan ei osannut varautua. Pintaan puskivat kerta heitolla kaikki pelot ja traumat, enkä vain kyennyt käsittelemään niitä samalla tahdilla.

Olin raskaana olleessa aivan hirveä. Ollaan puhuttu siitä ajasta aika paljon ja myönnetään kumpikin, että en todellakaan ollut siihen aikaan parhaimmillani. Siitä on ollut yllättävän helppoa puhua näin jälkeen päin. Ollaan pystytty puhumaan millaisia asioita minä kävin raskaana ollessani läpi. Hylkäämisen pelkoni oli valtava. Varsinkin silloin, kun välimme olivat tulehtuneimmillaan. Kannoin raskauteni kaikella tapaan yksin. En uskaltanut luottaa hetkeäkään kumppaniini. Mikä ei ollut hänen vikansa vaan sen, mitä olin menneisyydessä kokenut.

Sen lisäksi yritin käsitellä koko ajan kasvavaa synnytyspelkoani. Siinä oli aika paljon kaikkea käsiteltävää. Eikä minulla ollut samaan aikaan sitä henkistä kapasiteettia tähän kaikkeen. Olen järjettömän kiitollinen Totelle siitä, miten hän kesti ihan kaiken minulta.

Pikku hiljaa

Kun vauva syntyi ja hormoonini alkoivat pikkuhiljaa tasaantua, myös parisuhteen hoitamiselle alkoi olla tilaa eri tavalla. Aloimme taas hiljalleen lähentyä. Nyt alkaa hiljalleen tuntua siltä, että en edes halua olla erossa. Siinä missä raskausaikana toisen kahden viikon sairasloma olisi ollut kriisi, nyt minä ainakin nautin täysin rinnoin.

Se ei ollut yksinkertaista, kun minä olin aluksi todella kiinni vauvassa, läheisyys tuntui lähinnä tukahduttavalta. Sen lisäksi kaikki seksuaaliset haluni loistivat poissaolollaan. Kaiken elvyttäminen vaati töitä ja keskittymistä, mutta pikku hiljaa kaikki alkoi sujumaan.

Koen, että läheisyyden ja parisuhteen lisäksi meitä on yhdistänyt ja lujittanut myös se, miten me iloitaan ja nautitaan meidän perheestä. On ollut ilo saada seurata tämän meidän yhteisen lapsen kasvua ja kehitystä. Aivan yhtä innoissaan me ollaan isompien virstanpylväistä. Me ollaan kumpikin aika perhekeskeisiä ihmisiä. Tykätään tehdä asioita yhdessä, vaikka kolmen lapsen kanssa retket saattavat olla melkoista kaaosta. Se kaaos kuitenkin sopii meille.

Viimeisen vuoden aikana meidän parisuhde meidän suhde on todella syventynyt. Meidän keskusteluyhteys on ollut aina hyvä ja avoin. Se on sitä edelleen. Voidaan puhua kaikesta, ilman että kumpikaan esimerkiksi suuttuu. Tämä on ollut minulle äärimmäisen eheyttävää. Olen nimittäin huomannut stressaavani vaikeiden asioiden esille ottamista juuri siksi, että olen pelännyt suuttumista.

Olen joskus sanonut, että tämä suhde on ollut universumin tapa hyvittää minulle kaikki kokemani.

Yli haluttomuudesta

Ajan kanssa se intohimo on myös myös löytynyt uudeleen. Haluni ovat palautuneet vähä vähältä. Eivät ne ole vieläkään ole aivan entisellään, mutta on niitä enemmän kuin esimerkiksi raskausaikana. Olen kirjoittanut avoimesti kokemastani haluttomuudesta ja siitä miten se on ollut itselleni melkoisen uutta. Tämä on ollut ensimmäinen kerta, kun olen kokenut näin perustavanlaatuista haluttomuutta.

Onneksi ollaan pystytty keskustelemaan tästä ja ollaan kumpikin tiedostettu se, että haluttomuus johtuu 100 % kaikista niistä kehon ja hormonitoiminnan muutoksista, joita olen käynyt läpi raskauden ja imetyksen aikana.

Tiedän, että haluttomuus voi aiheuttaa jopa riitoja, mutta meillä sitä on ymmärretty. Mikä on aivan ihanaa.

Tottekin on nyt huomannut sen, että olen pystynyt nyt näyttämään kokonaan uusia puolia itsestäni. Nämä ovat niinkin pieniä juttuja, kuin se miten nauran välillä oikein sellaista noita-akan naurua ja miten olen lautapeleissä tosi huono häviäjä ja saatan jopa tehdä pienen ilotanssin, kun peli sujuu hyvin.

Olen viimein rentoutunut tässä meidän suhteessa täysin. Siinä, missä olen tottunut hillitsemään itseäni, niin enää sitä ei ole tarvinnut tehdä. Ja olen voinut oivaltaa sen, että aiemmin, kun olen joutunut hillitsemään ja peittelemään itseäni, niin ne suhteet eivät ole olleet niitä oikeita.

Uskon meihin täysin, enkä ole ollut koskaan varmempi siitä, että haluan viettää elämäni tämän ihmisen kanssa. Haluan vanheta yhdessä ja luoda vuosien muistot yhdessä. Olen niin kiitollinen tästä mitä olen saanut.

Kiitos vielä rakas, kun olet siinä mun kanssa. Olen onnellinen, kun selvittiin siitä raskausajasta yhdessä.

-Jenni

KUVAT: Henria Kotamäki

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Perinteiset miehen ja naisen roolit

Voisin viettää loppuelämäni hänen kanssaan

Pystyn viimein tekemään aloitteen seksiin

Yhteinen aika kumppanin kanssa uusperheessä

Parisuhteen Q & A

Meidän vauvavuosi on ohi ja taputeltu. Kotona ei ole enää vauvaa, vaan touhuava ja kerkiäväinen taapero. Ja siis taaperoltahan hän on oikeasti tuntunut jo kuukauden päivät siitä lähtien kun lähti kävelemään. Tällä hetkellä hänestä on esimerkiksi mahdotonta saada kuvia, joska hän on koko ajan juoksemassa pois päin minusta. Hän otti vissiin ihan tosissaan tämän, että ei enää kasvokuvia someen. Nyt en saa niitä ollenkaan.

Vauvavuodenhan sanotaan olevan parisuhteessa yksi niistä kovista koettimista. Meillä se koettelemus tosin oli raskausaikana. Vauvavuosi oli aivan ihana. Kun hormonini ja traumoista seurannut stressireaktioni tasaantuivat, aloimme pelata tosi hyvin yhteen.

Vaikea raskausaika

Kuten sanoin, raskaus oli meidän suhteen tähän mennessä vaikeinta aikaa. Minä käsittelin raskausaikana todella monia traumoja ja vaikeita tunteita, eikä minulla ollut voimavaroja olla hyvä kumppani. Olin oikeastaan aika hirveä. Jossain vaiheessa vilauteltiin jopa erokorttia.

Nyt me ollaan kuitenkin puhuttu siitä kaikesta. Ymmärretty mistä ne minun kaikki vaikeat tunteet kumpusivat. Olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että Totte kesti sen kaiken ja pysyi rinnallani tukemassa minua. Mikään ei kuitenkaan ollut hänen syytään. Silti hän otti kaiken räyhäämiseni ja vaikeat tunteeni vastaan ja kaiken päälle vielä tuki minua. Olen tosi onnellinen, että selvittiin siitä lopulta.

Raskauteen verrattuna vauvavuosi on ollut helppoa kauraa. Oltiin puhuttu asioista paljon etukäteen ja meillä oli toimintasuunnitelmat valmiina. Paljon mentiin vain virran mukana ja tutustuttiin yhdessä tähän meidän perheen tuoreimpaan jäseneen.

Vauvavuoden loppumiseen liittyy tietysti tietty hakeus, mutta ennen kaikkea olen tosi iloinen. Meidän taapero on ihan huipputyyppi. Hän on täydentänyt meidän porukan ja ollut juuri se puuttuva palanen, joka tarvittiin. Nykyään on vaikeaa kuvitella arki ilman häntä. On ollut upeaa seurata sisaruussuhteiden kehittymistä ja sitä, miten isommat ottivat pienen vastaan. Ja sen seurauksena, miten kiintymys kaikkien kolmen välillä on vain kasvanut ja kasvanut.

Ja on ollut upeaa jakaa vanhemmuus ihmisen kanssa, joka on ollut aivan yhtä mukana kaikessa. Olen niin kiitollinen siitä, että sain juuri Toten rinnalleni tähän kaikkeen. Tämä on ollut todella korjaava kokemus kaikin puolin.

Ja siis, tästähän tämä matka vasta alkaa. Vauvavuosi on vasta ensimmäinen etappi. Meidän matka vanhempina on alussa tämän pienen kohdalla. Ja hänen matkansa on aivan alussa. Saadaan kulkea hänen kanssaan tässä alussa tiiviisti, mutta ajan kanssa hän alkaa ottaa niitä askeleita itsekseen. Lapset ovat meillä vain lainassa ja aikanaan heidät on aika päästää elämään omaa elämäänsä. Onneksi tässä on vielä vuosia tätä yhteiseloa jäljellä.

Minulla meinaa tulla taas itku, kun kirjoitan tätä.

Olen tosi kiitollinen tästä vuodesta. Oli ihanaa saada kokea se. Nyt on hyvä ottaa vastaan ne tulevat vuodet. Samaan aikaan saadaan tutustua entistä paremmin tähän tyyppiin, joka on tullut osaksi meidän perhettä. Kuten kirjoitin, tämä on vasta alkua.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Rakkaalle 1-vuotiaalle

Päivä (lähes) 1-vuotiaan kanssa

Vauvan 10 ja 11 kk kehitys ja kuulumiset

Vauva 9 kk – Unikoulua ja seisomaharjoituksia

Äitienpäivän viettoa ja arkisia kuulumisia