Imetys tähän asti
0Meidän imetysmatka on murroksessa, joten ajattelin kirjoittaa siitä miten imetys on sujunut tähän asti. Minulle on ollut aina selvää, että haluan imettää lapsiani. Mutta kaksi ensimmäistä kertaa osoittivat sen, että homma ei ole ihan niin yksinkertaista. Ensimmäinen lapsi menetti hermonsa rintakumiin ja kieltäytyi lopulta kokonaan rinnasta vajaan kahden viikon yrittämisen jälkeen. Toisen lapsen kanssa yritin epätoivoisesti saada imetyksen onnistumaan. Vauvan paino laski pitkään ennen, kuin saatiin viimein kovalla työllä paino nousuun lisämaidon avulla. Lopulta noin viiden kuukauden jälkeen tämäkin vauva alkoi hylkiä rintaa.
Kolmas kerta
Näillä lähtökohdilla toivoin hartaasti, että saisin imetyksen onnistumaan tällä kolmannella kerralla. Tämä kerta oli myös se, jolloin valmistauduin tulevaan rupeamaan. Puhuttiin Toten kanssa, että alussa keskityn pääasiassa vauvaan ja pesin hänen kanssaan ihokontaktissa, jotta saadaan imetys kunnolla käyntiin. Totte ottaisi koppia isommista lapsista ja kodista, jotta saisin aluksi keskittyä imettämiseen. Sen lisäksi lypsin maitoa raskausviikolta 37 asti, jotta saisin maidontuotannon käyntiin mahdollisimman nopeasti.
Kun vauva sitten syntyi, imetys lähti käyntiin heti. Saatiin ensi-imetys jo salissa, kun vauva löysi tiensä rinnalle ennen kuin päädyin leikkaussaliin. Toisena yönä vauva vietti käytännössä koko yön rinnalla. Vauvan imuote oli hyvä, mutta rintani kipeytyivät nopeasti. Nännit olivat verillä ja pahimmillaan itkin ja imetin. Ensimmäisestä imetyksestä minulle jäi kammo rintakumeista, joten en ole sen jälkeen suostunut niitä käyttämään. Tein jonkin verran sitä, että tarjosin rinnoille lepohetkiä pumppaamalla niitä vuorotellen imettäessäni toisesta rinnasta. Tätä pahinta vaihtetta kesti onneksi vain viikon. Sen jälkeen imetys alkoi toden teolla sujumaan.
Itkin monta kertaa onnesta, kun neuvolan punnituksissa todettiin, että mun oma maito riitti vauvan kasvuun. Yksi mun isoista toiveista toteutui viimein ja sain sen kauan toivomani täysimetyksen. Tämä ajatus oli se, mikä sai jaksamaan niinä pitkinä hetkinä, kun olin rinnoista kiinni vauvassa. Aika monta kertaa mietin sitä, etät tätä minä olin toivonut ja olin niin onnekas, että sain sen kokea.
Imetys muuttuu
Kiinteiden myötä imetys alkoi muuttua. Nykyisin kerrat ovat harvemmassa ja useimmiten kerrat ovat sellaisia nopeita hörppyjä. Onneksi päiviin mahtuu myös kahdesta kolmeen pidempää imetyshetkeä. Niistä minä nautin täysin rinnoin.
Vaikka imetys todennäköisesti jatkuu vielä kuukausia, niin huomaan silti käsitteleväni siitä luopumista. Vauva saa tällä hetkellä muutakin ravintoa, joka selkeästi myös maistuu hänelle. Toki tämä mahdollistaa sen, että en ole niin kiinni vauvassa. Pystyn tekemään myös omia juttuja entistä paremmin ja olla poissa kotoa. Ollaan isompien lasten kanssa hyödynnetty tätä mahdollisuutta muun muassa menemällä kolmistaan uimaan. Jatkossa aion ottaa myös somen tekemiseen joitain päiviä, jolloin kirjoitan muualla kuin kotona.
Minulla ei ole mikään kiire lopettaa imettämistä. Mennään tällä hetkellä täysin vauvan tahtiin ja katsotaan kuinka pitkään tätä jatkuu. Minä jatkan omien ristiriitaisten fiilisten käsittelemistä ja nautin jokaisesta kerrasta, kuin se olisi viimeinen.
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Viime päivät vauvan kanssa
Taas on vietetty viikko yhdessä vauvan kanssa. Totte on ollut enimmäkseen töissä, joten me ollaan oltu vauvan kanssa päivät kotona kahdestaan. Elämä vauvan kanssa on muuttunut melkoisesti tässä parissa viikossa. Elämme jälleen elämänvaihetta, kun silmät saa olla selässäkin ja vauva pitää ottaa mukaan vessaankin. Se on viisi sekunttia, kun mini on ampaissut hippulat vinkuen kukkaruukulle tai pistorasialle.
Olen joskus kuullut sanottavan, että vauvavuoden voi jakaa kahteen toisistaan eroavaan vaiheeseen, siihen kun vauva ei liiku ja siihen kun vauva liikkuu. Olemme ehdottomasti jälkimmäisessä vaiheessa. Taaperoaika lähenee huimaa vauhtia. Olen kasvattanut yhden rämäpään, joka ei mieti ennen kuin tekee, saa nähdä tuleeko tästä tapauksesta toinen samanlainen. Vähän hirvittää jo valmiiksi.
Viherkasvit kiinnostaa
Päädyin siirtämään kaikki viherkasvit pois olohuoneen lattialta sen jälkeen, kun yksi peikonlehti oli revitty kumoon noin kymmenen kertaa. Aika pitkään siis sinnittelin ennen kuin lähdin kasveja siirtämään. Mutta pakko se on myöntää, että ne ovat tällä hetkellä todella suuri houkutin vauvalle.
Mutta onni onnettomuudessa. Olin nimittäin sanonut Totelle pari viikkoa takaperin, että haluasin myös makuuhuoneeseen viherkasvin. No nyt siellä on sellainen. 😀
Vauvan syöminen ja uni
Kiinteiden syömistä on takana melkein kaksi kuukautta ja hyvin menee edelleen. Varsinkin kaupan soseet maistuvat. Yritän terästäytyä omien soseiden tekemisessä. Mutta niin se äidin ruokien arvostus alkaa jo näin pienestä, kun tyyppi irvistelee minun tekemilleni soseille. Onneksi nämä ovat totuttelu kysymyksiä ja hänellä on hyvä ruokahalu. Vauva syö kiinteitä jo viisi kertaa päivässä ja annoskoot ovat kasvaneet. Samalla yritetään testata sormiruokia, mutta ne menevät tällä hetkellä 99 % pitkin pöytiä.
Meillä on tässä ruokailussa sellainen hybridimalli, että vauva saa sekä kaupansoseita, että itse tehtyjä. Yritän nyt siirtyä hiljalleen siihen samasta padasta ajatteluun, että ottaisin vauvalle sivuun samoja ruokia, kuin mitä muu perhe syö. Ilman suolaa ja runsasta maustamista tietysti. Silloin vauvalle kokkaaminen menisi samalla kuin muulle perheelle. Tämä oli ihan paras tapa silloin kun nuo isommat olivat pieniä.
Ruokailu on tuonut myös sitä kaivattua rytmiä päivään ja rauhoittanut öitä. Iltaisin vauvalla alkaa olla oikeasti pitkiäkin unipätkiä. Parhaimmillaan hän herää vasta kun minä kömmin viereen siinä kymmenen aikaan. Kun aiemmin sitä ennen olen käynyt imettämässä jo 1-2 kertaa. Tämä on oikeasti huima parannus. Sitä vastoin hän on hemmotellut meitä sellaisilla kello neljän tai viiden aamuilla nyt useampaan kertaan, kun unentarve on selkeästi loppunut. Päiväunia vauva nukkuu selkeästi kolmet ja illalla hän menee nukkumaan suurin piirtein samaan aikaan. Kirjoitin aiemmin siitä, että ollaan rytmin suhteen eletty aivan pellossa, mutta niin se vain kiinteiden myötä löytyi lähes itsestään.
Upkreidattiin nyt viimein myös vauvan menopeli maisema vaunuun, eli kaivettiin vaunujen ratasosa esiin. Ihan vähän kirpaisi luopua meidän kauniista jadenvihreästä vaunukopasta, mutta nyt vauva on huomattavasti tyytyväisempi matkakumppani.
Vauva kasvaa siis edelleen ihan älytöntä vauhtia ja on varsinainen persoona jo nyt. Tämä vauvavuosi on ollut aivan ihana. Olen nauttinut joka hetkestä. Ja tuntuu haikealta, että tämä on jo puolessa välissä. Vaikka tiedänkin, että tämä on vasta alkua ja vauvan kanssa tulee vielä paljon upeita hetkiä kun hän kasvaa.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit