Tässähän kävi niin, että vauvan 10 kk postaus unohtui ihan kokonaan kaiken kiireen keskellä. Hupsis. Vauva on täyttänyt jo 11 kuukautta ja pian meillä juhlitaan 1-vuotis synttäreitä. (Ihan uskomatonta!) Totelle on nyt kirkastunut se, kuinka nopeasti nämä pienet oikeasti kasvavat. Hänestäkin on ihan uskomatonta, että meidän vauvavuosi on ihan pian ohi.

Koska se 10 kk jäi välistä, niin nyt on luvassa tällainen kahden kuukauden katsaus. Palasin lukemaan vauvan 9 kk kuulumiset, jotta olen edes vähän perillä siitä mitä silloin on vauvan elämässä tapahtunut.

Vauva 10 & 11 KK

• Pituuden ja painon kehityksestä ei tietoa. Todennäköisesti on tasaantunut ensimmäisiin kuukausiin nähden.
• Käytetään edelleen 74-80 cm vaatteita.
• On kasvattanut kovalla työllä kuusi, upeaa hammasta. Neljä ylös ja kaksi alas. Niillä on hyvä purra kaikkea, mihin yltää.
• Hän kävelee ja seisoo ilman tukea! Kävelyä menee useampi askel kerralla ja ajoittaan hän yrittää jopa juosta, kun on niin kiire siskojen perään.
• On varsinainen vekkuli ja kujeilija. Omaa melkoisen huumorintajun. Kun hän tietää tekevänsä tuhmuuksia, hänen silmiinsä ilmestyy pilke ja suu kaareutuu hymyyn. Tämä tapahtuu muun muassa silloin, kun hän puree minua tissistä.
• Hän on todella kiinnostunut dubloista. Niillä hän rakentelee päivät pitkät ja osaa hienosti yhdistellä palikoita.
• Sormiruokailu sujuu koko ajan paremmin. Nykyään sormiruoka ateriat ovat täyttäviä, kun 90 % ruuasta ei mene lattialle.
• Kun isompien huoneen ovi on auki, vauva ampaisee huonett kohti kuin ohjus.
• Ensimmäinen sana on ollut ”äiti” ja ”namnam”.

Hei meillä kävellään!

Todettiin juuri tänään Toten kanssa, että voidaan sanoa nykyään, että meidän lapsi kävelee. Hän liikkuu paikkojen välillä hyvin pitkälti kävellen ja monta askelta kerrallaan. Silloin kun pitää päästä nopeasti pisteestä A pisteeseen B, niin hän liikkuu konttaamalla. Kävely on muuttunut kuitenkin koko ajan varmemmaksi.

Yhdeksän kuisena hän viipotti menemään tuen kanssa. Siitä pikku hiljaa hän alkoi ensin seisokelemaan huojuen ilman tukea ja sitä seurasi ensimmäiset askeleet. Isommat lapset todistivat ensiaskelia ja kannustivat häntä kovaan ääneen. Pikku hiljaa kävely on muuttunut niistä haparoivista kahdesta askeleesta eteiskäytävän mittaan. Se muuttuu koko ajan varmemmaksi ja veikkaan, että pian meillä oikeasti juostaan.

Olen tosi ylpeä tästä pikku murusta. Hän on kävellyt aikaisemmin, kuin kumpikaan sisaruksistaan. Mitä kyllä povasin jo alusta alkaen. Sen verran kiire hänellä on ollut isompien sisarusten perään.

Vauva harjoittelee kovasti myös puhumista. Hänellä on tullut useita tavupareja. Yksi tavupari on aivan selkeä ”äiti”, toinen on ”kali”. Mutta vaikka hän selkeästi osaa sanoa ”äiti”, en ole ihan varma ymmärtääkö hän sanomaansa. Hän nimittäin saattaa vain hokea sitä leikkiensä ohessa tai vastata minulle johonkin sanomalla sen.

Mutta onhan se ihanaa kuulla. En voi kieltää sitä. 🩷

Väitän, että olen myös kuullut pari kertaa sanan ”tissi” ja se tulee kyllä asianyhteydessä. Eli kun ollaan selkeästi alkamassa imetyspuuhiin. Ruuasta hän sanoo myös ”namnam”. Joten selkästi se puheen tuottaminen kehittyy tässä liikkumisen ohella.

Kohta vauva on vuoden, enkä enää näytä hänen kasvojaan somessa

Ensimmäinen syntymäpäivä on tosiaan aivan nurkan takana, mikä tarkoittaa myös sitä, että sen jälkeen hänen kasvonsa eivät näy enää somessa. Sovittiin, että vedetään raja siihen ensimmäiseen vuoteen. Sen jälkeen ne yksilölliset piirteet alkavat todella kehittyä ja vauva alkaa näyttää koko ajan enemmän itseltään. Ja tiedän, että tämä raja on täysin meidän päättämä ja todellisuudessa lapsesta ei pitäisi julkaista someen mitään ennen kuin hän voi itse päättää.

Voisin kirjoittaa tästä kokonaan oman postauksensa, mutta sen aika ei ole juuri nyt. Jos haluatte kuulla aiheesta enemmänkin ajatuksia, niin kertokaa.

Joka tapauksessa, meidän vauva on edelleen aivan ihana tyyppi. Kyllä se vaan hämmästyttää, miten paljon rakkautta tällainen pieni taimi voi tuoda mukanaan koko perheeseen. Jotenkin sen huomaa kaikkein selvimmin noista isosisaruksista ja heidän suhteestaan vauvaan. Se on uskomattoman lämmin ja täynnä rakkautta. Sitä on vaikea kuvailla sanoin. Sen näkee näiden kolmen kasvoista, silloin kun he näkevät toisensa erossa vietetyn ajan jälkeen, oli kyseessä sitten nukuttu yö tai kun isommat ovat olleet viikon toisessa kodissa. Sen näkee leikeissä, joita heidän välillään on ja miten isommat saavat pienen nauramaan. Ollaan monella tavalla onnekkaita, kun ollaan saatu tämä kaikki. 🩷

Seuraava postaus onkin sitten 1-vee postaus. Sen jälkeen hänen kasvonsa jäävät tosiaan pois täältä, mutta ajoittaisia kuulumisia voin silti jakaa.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Vauva 9 kk – Unikoulua ja seisomaharjoituksia

Vauva 8 kk – Ihana konttaaja ja kiipeilijä

Vauva 7 kk – Maailman avartuminen liikkeelle lähdön myötä

Imetys tähän asti

Nyt meillä on täällä kotona virallisesti kaksi lomalaista. Käytiin eilen vielä hakemassa isommalle lapselle todistus koulusta, mutta tänään ei ole ollut mitään velvollisuuksia kummallakaan. Toki meillä aikuisilla sen sijaan on ollut. Saa nähdä miten saadaan arki pyörimään kolmen lapsen kanssa, kun minä olen yrittäjä ja puoliso vuorotyössä. Todennäköisesti tulee vähintään mielenkiintoista.

Käytiin perjantaina juhlistamassa alkavaa kesälomaa Suomenlinnassa piknikillä koko perhe. Lapsilla on kesälle bucket list, johon on kuulunut muun muassa uimista, nukkumista ulkona, huvipuisto, lätäköissä hyppimistä ja punaisten asioiden syömistä. Sen lisäksi listalla oli piknik, joka saatiin nyt kuitattua tällä reissulla. Lapset kävivät myös heittämässä talviturkit meressä.

Syreenejä Suomenlinnassa

Minulle iso osa retkeä oli ehdottomasti Suomenlinnan syreenit. Siis luoja, miten kauniita ja valtavia syreenejä siellä on! Haukoin henkeä melkein joka mutkassa niitä ihastellessani. Tuntui, että koko saari tuoksui syreeneiltä ja joka puolella näkyi valtavan kokoisia puita. Ne nousivat kattojen tasalle ja muurien ylitse. Ja toki kuvia piti ottaa. Voin kertoa, että minulla on nyt taas ihan muutama syreenikuva. Saatte todennäköisesti nauttia niistä tulevina päivinä. Muu perhe ehti aika ajoin jo tuhahtelemaan, kun minä menin kameran kanssa pusikolta toiselle.

Mutta jos pidätte yhtään syreeneistä, niin nyt on oikea hetki mennä käymään Suomenlinnassa visiitillä. Jos ei muuten niin kukkaturistina.

Lapsilla oli perjantaina vielä koulu ja eskaria, joten lähdettiin retkeilämään iltapäivällä. Minä olin tehnyt meille eväät ennen kuin käytiin hakemassa yhdessä eskarilainen. Kyseessä oli hänen viimeinen päivänsä eskarissa, joten haluttiin Toten kanssa käydä vielä kummatkin kiittämässä ja hyvästelemässä lapsen ihanat opet. Siinä meinasi itku tulla taas ties monennettako kertaa tämän viikon aikana. Meillä on ollut aivan ihana eskari ja siellä aivan ihanat opettajat, joita tulee kyllä ikävä. Melkein toivon, että meidän kuopus pääsisi samojen tyyppien oppiin tulevaisuudessa.

Tein meille tosiaan piknik-eväät kotona. Tarkoitus oli ottaa mukaan kaikkea sellaista hyvää, jota olisi helppo kuskata mukana. Tuoreiden juttujen lisäksi leivottiin nopeasti mukaan vielä nakkipiiloja ja minä kasasin lapsille lettuvartaita, jotka olivat hitti. Niitä lapset halusivat jatkossakin mukaan retkille. Käytettiin vartaisiin valmiita lettuja. Tällä kertaa mukaan valikoitui kaakao-vadelma rahkaletut, jotka ovat Atrian uutuus ja ainakin omassa somessani hieman hypetetyt. Ymmärrän hypen. Letut olivat super hyviä.

Piknik-eväät:

• Lettuvartaat
• Viinirypäleet
• Mansikoita ja mustikoita
• Vesimelonia
• Nakkipiilot
• Limpparit ja mehut

Yksi piknikin ohjelmanumeroista oli, kun Silja Linen laiva lipui saaren ohitse. Se oli melkoinen näky, varsinkin lasten mielestä. Vauvan kanssa piknik sujui myös aika kivasti. Tyyppi maisteli melonia, mansikoita, mustikoita ja rypäleitä hyvän tovin, ennen kuin lähti konttaamaan vilttiä ja aluetta ympäri. Tuntuu, että myös hän nauttii tästä kesästä ihan täysin rinnoin.

Lapset rohkaistuivat heittämään myös talviturkin. Itseänikin olisi himottanut käydä uimassa, mutta tällä kertaa tyydyin kahlaamaan rannassa, kun meillä oli tuo vauva mukana. On kuitenkin vähän helpompaa, kun hänen kanssaan on kaksi aikuista ja kaksi syliä valmiina.

Isommat lapset kuitenkin nauttivat uimisesta. Heitä ei meinannut taas saada sieltä merestä pois. Tätä toivottavasti käydään tekemässä kesällä vielä monet kerrat. Totella on tulossa pitkät vapaat ja mikäli hellettä riittää sinne asti, niin ehdottomasti mennään porukalla uimaan ja minä aion mennä uimaan myös yksin.

Kotimatkalla oli varsin väsyneen oloista lasta ja vauvaa. Meidän kotimatka venyi aivan tolkuttoman myöhäiseksi ja oli ihme, että vauva jaksoi kotiin niinkin hyvän tuulisena. Voin kertoa, että kotona nukuttamiseen meni ehkä joku sekuntti iltapalan, kylvyn ja hammaspesun jälkeen. Vaikka tyyppi oli ottanut tehotirsat retkellä.

Tuntuu, että tästä se kesä oikeasti alkaa. Meillä on lomaviikoille suunniteltuna kivaa tekemistä. Nyt tämä kuvakimara päättyy tällä erää tähän.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Viimeinen viikko kevättä

Kuvia viime päiviltä

Parasta just nyt

Yhtenä maaliskuun päivänä

Ihana keväinen viikonloppu