Hei ihana! Siis huh huh, mikä viikko. Istun tässä lauantai-iltana sohvalla kirjoittamassa ja mietin, että kulunut viikko tuntuu kuukauden pituiselta. Vaikea uskoa, että siitä on viikko, kun Totte lähti käymään päivystyksessä ja rumba alkoi.

Tilanne oli sen verran paha, että meillä on käynyt useamman päivän kotisairaanhoitajat ja minä olen pyörittänyt tätä perhearkea pääasiassa yksin. Stressasin tilannetta ja erityisesti Toten vointia niin paljon, että en juuri nukkunut öisin. Sain myös elämäni ensimmäisen unihalvauksen, mikä oli aivan kamalaa. Nyt tilanne on onneksi rauhoittunut ja parantunut selkeästi.

Mutta kyllä tässä on saanut olla lievästi sanottuna kauhuissaan, kun toinen on ollut todella sairas. Koska olen hyvin taipuvainen katastrofiajatteluun, ehdin miettiä jos jonkinlaista skenaariota. Mutta kuten sanottu, tilanne on paranemaan päin, vaikka tässä onkin toipumisaikaa vielä jäljellä. Me selvittiin!

Minulla on ollut kyllä kädet täynnä lasten kanssa. Päädyin perumaan menemisiänikin tämän vuoksi, kun halusin olla kotona. Voin kertoa, että loppuviikkoon mennessä oma pää alkoi olla aika räjähtämispisteessä. Silloin maltoin viimein lähteä lenkille. Tänään minut passitettiin uimaan. Olin kuulemma aivain eri ihminen, kun tulin uimasta kotiin.

Isoäidin juhlat

Viikko sitten vietimme isoäitini syntymäpäiviä Tuusulassa Krapihovissa. Juhlat olivat aivan ihanat. Puhuimme äidin kanssa siitä, miten ihanaa oli saada meidän suku koolle, saman katon alle juhlimaan isoäitiä. Meidän suku ei ole kovin usein koolla, joten tämä oli ihanaa. Ja vieläpä näin syntymäpäivien merkeissä.

En ollut koskaan aikaisemmin käynyt Karpihovissa tai tiennyt kyseistä paikkaa. Siellä järjestetään kuitenkin kaikenlaisia tapahtumia ja alueella on ilmeisesti myös todella tyylikäs hotelli. Ruoka oli todella hyvää ja miljöö oli super kaunis. Sellainen puukartano pihapiireineen ja omenapuineen. Meidän perheellä oli yksityinen kabinetti, jossa saatiin olla oman porukan kesken.

Lapset juoksivat omenapuiden lomassa heti, kun lautaset olivat tyhjenneet. Mikä oli ihanaa. Taapero tosin vierasti kaikkia ja roikkui minussa koko juhlien ajan. Se teki päivästä hieman rankan. Aika ajoin olisin kaivannut taaperolle toista tuttua syliä juhliin. Pärjättiin kuitenkin hyvin. Vaikka omat kädet olivat täynnä, oli ihanaa että lapsetkin pääsivät juhlimaan omaa isoisovanhempaansa ja näkemään serkkujaan.

Elämä rullaa tällä hetkellä aika mukavasti omalla painollaan. Meidän arki ja elämä on tällä hetkellä pääasiassa todella hyvää. Minulla voisi olla töitä vähän enemmän, mutta pärjäämme. Ja se on tärkeintä.

Lasten kanssa on super ihanaa. Tuntuu, että jokainen ikä lasten kanssa on se paras ikä. Meidän lapset on ihan huippuja kaikin puolin. Olen viime aikoina taas ihastellut kyynel silmässä lasten sisarussuhteiden kehittymistä. Pienin palvoo isosisaruksiaan. Nykyään hän juoksee heitä ovelle koulusta vastaan.

Synnytyksen jälkeen olen odottanut, milloin isompien into vauvasta hiipuu. Se ei ole kuitenkaan hiipunut mihinkään. He nauttivat edelleen pikkuveljen seurasta ja leikittämisestä. Tämän ansiosta he ovat myös äärettömän iso apu tässä meidän arjessa. Tätä kaikkea on ollut oikeasti ilo seurata.

Viime viikon vastoinkäymisiä lukuunottamatta, meidän elämä on tällä hetkellä aivan ihanaa.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Loppukesän kuulumisia

Lasten kesäloma ja miten se koettelee parisuhdetta

Asioita, josita pidän itsessäni

Täytän tänään 35-vuotta

Sun ei ole pakko rakastaa iteäsi

Meidän uusperheessä on meidän aikuisten lisäksi minun kaksi lastani ja meidän yhteinen lapsi. Minun isot lapseni ovat kouluikäisiä ja meidän yhteinen lapsi on menevä taapero.

Isot lapset alkavat olla monessa suhteessa aika itsenäisiä. Samaan aikaan he ovat kuitenkin sen verran pieniä, että he kaipaavat aikuisen läsnäoloon. Taapero sen sijaan kaipaa vielä sellaista jatkuvaa valvontaa ja huomiota. Hän pitää siis vähintään yhden aikuisen kiireisenä lähes koko päivän.

Isoista on taaperon kanssa jonkin verran apua. He pystyvät pitämään pienempää silmällä lyhyitä hetkiä ja leikittämään tätä tarvittaessa samalla, kun aikuinen laittaa esimerkiksi ruokaa.

KUVA: Ida Keränen

Vuoroviikkoarki

Isot ovat meillä aina viikko kerrallaan, eli 50/50. Joka toinen viikko meillä on saman katon alla kolme lasta ja joka toinen viikko meillä on pääasiassa vain taapero. Tämän lukuvuoden saadaan nauttia myös vähän enemmän meidän isoista, kun he tulevat iltapäiviksi meille ”iltapäiväkerhoon”. Meillä kun on yleensä aina joku iltapäivällä kotona.

Joka tapauksessa, meillä vaihtelee viikon intensiivisyys sen mukaan, kuinka monta lasta kotona on. Kolmen lapsen kanssa kädet ovat nimittäin ihan eri tavalla täynnä, kuin yhden kanssa. Vaikkakin tämä yksi lapsi on vielä melko vaativa ikänsä puolesta.

Jokainen lapsiperheen vanhempi voi varmasti allekirjoittaa sen, että useamman lapsen kanssa se vanhempien yhteinen aika meinaa olla kortilla. Me myös tykätään tehdä asioita koko porukalla silloin kun se on mahdollista.

Hoitajan saaminen kolmelle lapselle meinaa olla haastavaa. Meidän paras mahdollisuus saada yhteistä aikaa on oikeastaan silloin, kun isot ovat toisessa kodissa. Silloin hoitajaa tarvitsee vain meidän taapero. Toki taapero ei ole ollut vielä esimerkiksi yökylässä, eikä meillä ole sen suhteen ollut mikään kiire.

Miten me otetaan yhteistä aikaa meidän arjessa

Tässä elämäntilanteessa ollaan päätetty panostaa mieluummin siihen meidän yhteiseen aikaan arjessa. Meillä sitä on ehdottomasti keskimääräistä enemmän. Meillä toinen tekee vuorotyötä ja toinen on yrittäjä. Voidaan siis olla aina samaan aikaan kotona, kun niin halutaan. Myös vuoroviikkoarki mahdollistaa meille tilaisuuksia olla yhdessä. Näin me ainakin koetaan.

Arjessa me vietetään aikaa yhdessä, kun se on mahdollista. Hoidetaan asioita mahdollisuuksien mukaan yhdessä. Käydään kaupassa ja kirjastossa ja me puhutaan paljon ja ihan kaikesta. Välillä, kun minun sosiaalinen patterini ei riitä, Totte hoitaa sen puhumisen minunkin puolestani.

Sen lisäksi me alettiin tänä kesänä pelaamaan lautapelejä yhdessä. Lainataan kirjastosta lautapelejä, joita pelataan sitten säännöllisen epäsäännöllisesti iltaisin. Kokeiltiin taannoin yhdessä palapelin tekemistä, mutta meille sopii paremmin nämä lautapelit. Syödään siinä samalla vähän iltapalaa ja pelataan. Tämä on aivan ihanaa. Vaikka pelatessa välillä tunteet kuumenee, kiitos kilpailuhenkisyyden. Mutta tämä on ollut oikeasti parasta, mitä ollaan keksitty.

Ollaan toivottu nyt myös joululahjaksi lautapelejä, jotta saadaan muutama oma peli.

Ollaan myös tehty toisillemme ruokaa iltaisin. Toinen on suunnitellut treffi-illan menun ja kokkaa samalla kun toinen odottaa ja nauttii. Tämä on niin ikään ollut ihana tapa. Minä, joka rakastan lähimmäisiäni ruualla ja leipomuksilla, olen ollut tässä aivan elementissäni. Kerran innostuin kokeilemaan jopa moctailien tekoa. Herra Baarimestari jakoi kyllä melkein heti omia vinkkejään moctailiin, mutta omasta mielestäni se meni ihan hyvin.

Meillä on se asenne, että me päästään kunnolla treffeille sitten aikanaan, kun taapero tuosta vielä vähän kasvaa. Innokkaita hoitajia kuitenkin on jahka pieni vähän vielä kasvaa. Tämä on tätä nyt jonkin aikaa. Ja me ajatellaan, että kaikkein tärkeintä on tehdä asioita yhdessä, sen sijaan, että tuijotetaan vain telkkaria vierekkäin.

Olisi kiva kuulla miten teillä vietetään yhteistä aikaa puolison kanssa?

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Lasten kesäloma ja miten se koettelee parisuhdetta

On äärimmäisen helppoa olla maailman paras isä

Parisuhteen Q&A

Treffeillä Madonnassa

Saako ekoilla treffeillä puhua lapsihaaveista?