Hei ihana! Isänpäivää vietettiin viikko sitten, mutta halusin palata siihen vielä täällä blogin puolella. Vietettiinkö sinun perheessä isänpäivää? Olisi kiva kuulla, jos sinun perheessäsi on joitain isänpäivän perinteitä.

Meillä aamu alkoi siinä mielessä hieman nurinkurisesti, sillä Totte antoi minun nukkua pitkään. Meidän taaperolla on ollut huonoja öitä, jotka ovat sotkeneet itse kunkin unirytmejä. Koska tämä huonosti nukkuja on minun kainalokaverini öisin, niin minä yleensä saan sen täyslaidallisen huonoista öistä. Siksi Totte antoi minun jäädä nukkumaan, vaikka oli isänpäivä.

Kun heräsin, valmisteltiin yhdessä isänpäiväaamupala. Oltiin hankittu croisantteja ja tuoreita hedelmiä hedelmäsalaattia varten. Minä tein myös kokkelin, joka oli itseasiassa Toten ainoa toive aamupalalle.

Isommat lapset olivat aamun meillä, joten syötiin aamupala yhdessä pöydän ääressä.

Kortteja

Lapset lahjoivat Tottea kortein. Minä olin ostanut Totelle jo aiemmin erään hänen toivomansa pelin isänpäivälahjaksi. Sen lisäksi olin napannut alennuksesta Paritellen podin suihinottokurssit. (Paras raha, mitä olen koskaan käyttänyt. Kurssit olivat todella wörtit!)

Isot olivat askarrelleet tässä kotona Totelle omat kortit. Koulun kortit menevät luonnollisesti heidän bioisälleen. Minusta oli aivan ihanaa, että he halusivat muistaa myös Tottea tänä tärkeänä päivänä. 🩷 Hän on myös isommille äärimmäisen tärkeä isähahmo.

Taapero ei päässyt vielä kummemmin askartelemaan. Ehkä ensivuonna. Minä toimin hänen kortissaan vielä tänäkin vuonna luovana johtajana. Painettiin vielä kertaalleen hänen jalanjälkensä meille muistoksi. Sain idean korttiin Pinterestistä. Mielestäni siitä tuli todella onnistunut.

Ylös ja ulos

Iltapäivästä isot lähtivät bioisänsä luokse juhlistamaan hänen isänpäiväänsä. Me lähdettiin minä, Totte ja taapero ulkoilemaan. Pieni kävelee jo tosi hienosti ulkona ja annettiinkin hänen parissa kohtaa käppäillä ihan omatoimisesti. Ulkoiluista on tullut hänellekin paljon mielenkiintoisempia kävelyn myötä, kun ei tarvitse vain nököttää rattaissa.

Sää oli ulkoilulle ihan super hyvä, vaikkakin harmaa. Käveltiin meidän uimarannalle. Mietittiin ampaiseeko taapero suorinta tietä mereen, mutta hän pysytteli koko ajan kunnioitettavan välimatkan päässä vedestä. Muuten hän kyllä katseli rannalla ympärilleen.

Tämä pieni retki oli aivan ihana. Minä olen kova kävelemään, mutta puhuttiin, että meidän pitäisi ehdottomasti harrastaa tätä enemmän myös yhdessä. Nautittiin nimittäin kaikki tästä.

Retken jälkeen palattiin kotiin ja hyvin pian tämän jälkeen myös isommat palasivat meille. Ilta sujui tosi rauhallisesti.

Isänpäivä ei ollut mitenkään erikoinen tai ihmeellinen. Se oli täynnä yhdessäoloa ja rakkautta. Ei menty sillä kaikkein perinteisimmällä kaavalla, mutta se ei haitannut. Välillä täytyy miettiä mikä on parasta, eikä mennä kankeasti sen tietyn perinteen mukaan. Tulee varmasti niitä isänpäiviä, kun Totte saa jäädä aamulla nukkumaan. Nyt pääasiana on selviytyä näistä vähäunisista öistä. Ne eivät kuitenkaan jatku ikuisesti.

Toivottavasti sinun isänpäiväsi sisälsi rakkautta, lempeyttä ja sellaisia hetkiä, joita sinä tarvitsit. Tiedän, että päivä ei ole kaikille helppo. Tiedän myös miltä tällainen päivä saattaa tuntua. Joten valtavasti lempeyttä, jos olet kokenut päivän vaikeaksi.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini:  @plustyylit

LUE MYÖS

Uusi vuosi ystävien kanssa

Puolisoni ensimmäinen isänpäivä

Vauvan ristiäiset ja kastejuhla

Lasten synttärit

Yhteiset babyshower juhlat

Siis mä niin nautin tällä hetkellä. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän nautin syksystä. Syksy on ihanaa. Ilmat viilenevät. Saa pukeutua ihaniin neuleisiin. Kynttilöiden polttaminen tuntuu tunnelmalliselta. Joka paikassa näkyy mielettömän kauniita värejä. Tämä on aivan ihanaa aikaa.

Lasten harrastuksista

Meidän perheessä syksy on näyttänyt erilaiselta kuin aiemmin. Meidän perheessä on kaksi koululaista ja ensimmäistä kertaa sitten esikoisen muskarin, ohjattuja harrastuksia. Ei olla pidetty kiirettä harrastusten kanssa, koska arki on tuntunut muutenkin niin täydeltä. Nyt esikoinen saa kokeilla ensimmäistä kertaa, miten ohjatut harrastukset istuvat tähän meidän arkeen.

Välillä mietin hieman kauhuissani sitä, miten nuorina lasten pitäisi alkaa harrastamaan jotain ja miten nuorena siitä harrastamisesta tulee niin vakavaa ja tavoitteellista. Ymmärrän toki sen, jos lapsella on palo esimerkiksi jääkiekkoon ja halu tehdä sitä vakavissaan. (Olen useamman lätkäjannun ylpeä isosisko.) Mutta eivät kaikki lapset suunnittele uraa neljä vuotiaana.

Ja siis, haluan ehdottomasti tukea lapsiani kaikessa, mitä he päättävät alkaa tekemään. Mutta en halua painostaa heitä harrastusten kanssa.

Eivätkä lapset ole meillä tekemistä vaille jääneet. Esimerkiksi kirjastoretket ovat olleet jo vuosia meidän yhteistä puuhaa. Nykyään käydään säännöllisesti koko perhe Oodissa. Taapero rakastaa touhuta siellä, vaikka ei juuri vielä kirjoista perusta. Isot tykkäävät myös leikkiä kirjastossa, mutta lainaavat joka kerta myös pinon kirjoja luettavaksi. Niitä he sitten lukevat kotona.

Meillä on myös pieni kannustin lukemiselle. Jokaisesta uudesta luetusta kirjasta saa euron verran rahaa. Koen itse lukemisen ja suomenkielen taidon äärimmäisen tärkeäksi. Väitän tämän siirtyneen myös isommille lapsilleni, jotka lukevat todella paljon ja kuuntelevat äänikirjoja ihan yhtä paljon. Kirjat, sadut ja tarinat ovat meillä täysin arkipäivää. Mikä on ihanaa!

Joten, eivät lapset ole ilman harrastusta ja tekemistä jääneet.

Kotoilua

Ollaan vietetty nyt myös paljon aikaa kotona. Osasyynä tähän on se, että Totte sairasti keuhkokuumeen, jota on ollut nyt todella paljon liikkeellä. Muistakaa mennä lääkäriin tarvittaessa. Keuhkokuume ei ole leikin asia.

Olen nyt itseasiass aensimmäistä iltaa rauhassa kotona Toten töihin paluun jälkeen. Talo tuntuu super hiljaiselta. Vaikka taapero nukkuukin läheisessä huoneessa. Silti tuntuu melkein siltä, kuin olisin yksin kotona. Outoa. Ehdin tottua Toten läsnäoloon. Nyt kun isot lapset ovat myös poissa, talo tuntuu äärimmäisen hiljaiselta.

Katselen parhaillaan kyynel silmäkulmassa Heartstopperin uutta kautta. Mietin samalla, että en malta odottaa sitä, että nuo isommat lapset ovat Heartstopper-iässä. Tämä on sarja, jonka haluaisin ehdottomasti katsoa joskus lasten kanssa.

Olen seurannut myös aktiivisesti Petollisia. Tietysti. Olen katsonut jaksot, petollisten paljastukset lisäpätkät ja kuunnellut sarjan omaa podcastia. Edelleen haaveeni on päästä joskus Petollisiin pelaamaan. Pitää siis kasvattaa tätä omaa tunnettuuttaan.

Kausi on ollut todella juicy. Fatimin ja Miisan välit harmittavat, onneksi siitä on päästy eteenpäin. Muuten kausi on ollut todella mieluisaa katsottavaa. Uskolliset ovat paljon skarpimpia kuin ensimmäisellä kaudella ja mielestäni Petolliset pelaavat rohkeammin. Todella mielenkiintoinen kausi.

Mitä kuuluu liikunnalle?

Minulla oli tässä parin viikon hyvä lenkkiputki, joka katkesi pikku flunssaan. Olen ottanut pari päivää levon kannalta. Tämä toinen päivä on tuntunut jo hieman vaikealta olla paikoillaan. Onneksi tämä vaikutti olevan vain pikku pöpö. Huomenna pääsen toivon mukaan taas uimaan, kun olo on aika hyvä.

Huomaan, että olen päässyt kiinni siihen kuuluisaan positiiviseen kierteeseen mitä liikuntaan tulee. Haluan lenkille ja haluan uimaan. Selkäkipuni ovat hellittäneet. Unenlaatuni on parantunut. Tunnen jaksavani paremmin ja olen energisempi. Siitäkin huolimatta, että koin voivani jo aiemmin hyvin. Olen tästä todella iloinen. Ja toivon todella, että saan pidettyä intoa yllä sään muuttuessa kurjemmaksi.

Sellaista tänne tällä hetkellä. Ajattelin, että tallaiset kuulumiset sopisivat tähän väliin, kun kirjoittaminen on tuntunut aavistuksen hankalalta. Mitä sinulle kuuluu?

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Loppukesän kuulumisia

Lasten kesäloma ja miten se koettelee parisuhdetta

Asioita, josita pidän itsessäni

Täytän tänään 35-vuotta

Sun ei ole pakko rakastaa iteäsi