Elämä kolmen lapsen vanhempana
0Pohdin raskausaikana sitä, millaista meidän arki tulee olemaan kolmen lapsen kanssa. Kahden isomman kanssa kaikki oli oikeastaan jo aika helppoa. Isommat ovat melko itsenäisiä. Heillä alkaa olla enemmässä määrin omia juttuja, eivätkä he ole enää sidottuja meihin. Vanhempi lapsi pystyy olemaan jo pieniä hetkiä itsekseen kotona ja koko ajan ei tarvitse olla silmiä selässä. Vauva tuntui tässä vaiheessa jo aika isolta muutokselta sen hetkiseen arkeen. Yhtäkkiä meillä olikin pieni ihminen, joka oli taas täysin riippuvainen minusta ja meistä. Elämme taas sitä vaihetta pikkulapsivuosissa, jolloin täytyy olla koko ajan valppaana.
Luin tätä varten keväällä kirjoittamani postauksen, jossa käsittelin sitä millaisia ajatuksia minulla oli kolmen lapsen arjesta ennen vauvan syntymää. Vaikka muutaman kerran niissä pahimmissa hormonihöyryissä itkin sitä, että ollaan oltu täysin hulluja kun ryhdyttiin tähän, kaikki on mennyt todella hyvin ja aika lailla niin kuin olin ajatellutkin. Tuntuu siltä, että kolmas lapsi on täydentänyt meidän jengin.
KUVA: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Millaista se arki on ollut
Nyt tätä kolmen lapsen vanhemmuutta on takana lähes seitsemän kuukautta. Meidän arkea helpottaa ehdottomasti se, että joka toinen viikko meillä on huollettavana vain yksi lapsi. Toki se on se kaikkein pienin ja eniten huomiota vaativin lapsi. Mutta koen etteivät ne viikot kolmen lapsen kanssa ole mitenkään ratkaisevasti vaikeampia. Ne ovat erilaisia. Voin kertoa, että tällä hetkellä kädet ovat yhtälailla täynnä niin yhden, kuin kolmenkin lapsen kanssa.
Sen lisäksi on ihan erilaista pyörittää arkea kahden ison lapsen ja puolivuotiaan vauvan kanssa, kuin sitten kahden ison ja vastasyntyneen kanssa. Meidän vastasyntynyt oli nimittäin siinä mielessä vaativa tapaus, että hän sitoi itseensä koko ajan yhden aikuisen, kun ei viihtynyt yksin yhtään. Päiväunet nukuttiin pääasiassa sylissä ja muuten vauvaa kannettiin ympäri asuntoa. Nykyään vauva nukkuu päiväunet itsenäisesti ja viihtyy myös valvottuna omissa puuhissaan. Tämä tarkoittaa myös sitä, että etenkin minulta on vapautunut aikaa ja resursseja huomioida taas isoja lapsia.
Ihan alussa meillä oli selkeä jako Toten kanssa. Minä imettävänä vanhempana hoidin vauvan ja Totte kaksi muuta lasta. Pikku hiljaam sitä mukaan kun vauva on kasvanut, nämä vastuut ovat alkaneet mennä ristiin. Totte pystyy olemaan yhä enemmän vauvan kanssa ja minä pääsen olemaan taas enemmän isompien kanssa. Ollaan alettu muun muassa käymään isojen kanssa taas kolmistaan uimassa, mikä oli meidän juttu jo ennen Tottea. Tänään Totte taas lähti koko kolmikon kanssa Oodiin, jotta minä ehdin saamaan sähköpostejani ajan tasalle. Sanoisin siis, että arki on alkanut normalisoitumaan ja vastuut tasaantumaan.
Arjen kulmakivet
Isoin apu muuttuneen arjen hallintaan on ollut se, että ollaan puhuttu paljon. Ollaan käyty joitain juttuja läpi useampaankin kertaan, kun on ollut tarve puhua. Tämä on ollut ehdottomasti monella tapaa meidän parisuhteen liima ja hyvinvoinnin kulmakivi. Ollaan tultu tähän tilanteeseen hyvin erilaisista lähtökohdista. Totte on hypännyt suoraan sinkkumiehen arjesta mukaan pienen suurperheen arkeen. Tulin raskaaksi silloin, kun muutettiin yhteen, joten lähes heti se arki alkoi olla tulevaan valmistautumista. Lisäksi, ilman puhumista, ei oltaisi varmaan koskaan saatu selvitettyä niitä yhteenmuuttoa seuranneita riitoja.
Ollaan tällä hetkellä ihan äärimmäisen onnellisia. Meillä on asiat loppujen lopuksi tosi hyvin. Puhutaan aika usein siitä, miten onnellisia ollaan juuri nyt. Meillä ei ole rahaa tuhlattavaksi asti, mutta tullaan toimeen ja sitä on sen verran, että saadaan tehdä jonkin verran kivoja asioita yhdessä. Meidän lapset ovat aivan ihania kaikki kolme. He ovat upeita persoonia ja mahtavaa saada seurata heidän kasvuaan. Meidän perheessä on todella paljon rakkautta. Totte on upea tyyppi, joka ymmärsi pari vuotta sitten, mitä koko paketti tarkoittaa. Hän on ottanut isommatkin lapset omikseen, eikä tee eroa kolmikon välillä. Tämä on yksi isoimpia syitä, miksi häntä rakastan. Vaikka sanoinkin aikanaan, että en etsi lapsilleni huoltajaa tai isää, vaan itselleni kumppania, en minä pystyisi olemaan ihmisen kanssa, joka ei hyväksyisi lapsiani 100 %. Olen itse saanut elää sellaisen isähahmon kanssa, joka on ottanut minut omakseen ja en haluaisi omille lapsilleni mitään vähempää. Meillä kävi melkoinen munkki, kun elämä johdatti Toten meidän luokse. ♥
Arki just nyt
Tällä hetkellä arki sujuu todella mukavasti tämän meidän kolmikon kanssa. Viikoissa on vähän eri rutiinit sen mukaan onko lapsia kotona kolme vai yksi. Ja edelleen, minä hoidan noisen isompien vanhempainillat ja oppimiskeskustelut ynnä muut heidän toisen vanhempansa kanssa. Mutta Totte hoitaa sitten paljon vauvan juttuja. Nyt hän on menossa vauvan kanssa kahdestaan neuvolaan, kun minulla on oma lääkärinkäynti samaan aikaan. Ja muuten hoidetaan lasten asioita onnellisesti ristiin, mikä on ihanaa ja jotain sellaista, mistä olen vuosia haaveillut. Minun elämäni on ollut huomattavasti rankempaa kahden lapsen kanssa, kuin nykyään kolmen lapsen kanssa. Olen joka päivä äärimmäisen kiitollinen, että saan jakaa arjen ihmisen kanssa, joka on tässä kaikessa yhtä paljon mukana kuin minä.
Tästä postauksesta taisi tulla tällainen pieni ylistysvirsi meidän arjelle ja elämälle, mutta ehkä tuolta rivien välistä myös pystyy lukemaan sen, millaista arki kolmen lapsen kanssa on. Aikaa on vähemmän kuin ennen ja välillä tuntuu, että kädet eivät riitä, mutta nautin silti joka hetkestä. Elän omaa unelmaani.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Viime aikojen arkisia kuulumisia
Hei ihana. Mitä sinulle kuuluu? Minä olen ollut kipeänä varmaan viimeiset kolme viikkoa. Ensin flunssa, sitten noro ja nyt taas flunssa. Kaksi viimeisintä ovat olleet kuitenkin ne pahimmat. Tuntuu, että nämä ovat imeneet mehut aivan täysin. Iltaisin olen ollut niin poikki, että päässä on vain surissut, eikä kirjoittamisesta ole tullut mitään. Olen sanalla sanoen kypsä tähän sairastamiseen.
Totte on ollut maailman suurin apu tässä parin viime viikon aikana. Ensinnäkin, kun noro iski minuun, hän järjesti itselleen ylimääräisen vapaan hoitaakseen vauvaa, jotta minä sain toivuttua. Tällä viikolla hän on ottanut vastuuta kaikista lapsista sen verran, minkä on töiltään pystynyt. Kun kiittelen häntä, saan kuulla siitä, miten näin kuuluukin ollla parisuhteessa. Toinen kannattalee tarvittaessa toista. ♥ Minä vain mietin kaikkia niitä vuosia, kun sain hoitaa kaiken yksin kipeänäkin. Tällaisina hetkinä en voi olla kuin kiitollinen siitä, mitä olen elämältä saanut.
Lasten kanssa
Viime aikoina on ollut oikeasti todella iso ilo seurata lapsia. Isommat ovat edelleen, sekä toistensa parhaat ystävät, että tappelukaverit. Mutta he osoittavat koko ajan enemmän huomiota ja rakkautta tuolle perheen pienimmälle. Seurasin lähes kyyneleet silmissä, miten he rakensivat tässä yksi ilta majaa olohuoneeseen. Vauva suhasi menemään majarakennelman keskellä ja ympärillä. (Niin, meillä ryömitään!) Tämä oli isommista todella hauskaa ja he vain innostuivat tästä. Sen lisäksi kumpikin haluaa syöttää vauvaa ruoka-aikoina. He ovat edelleen pääasiassa innoissaan vauvasta, mikä on vain ihanaa. Isot ovat yllättäneet todella positiivisesti.
Nyt kun vauva on isompi, olen voinut antaa enemmän huomiota myös isommille lapsille. Mikä on ollut ihanaa. Käytiin tammikuun lopussa leffassa niin, että Totte jäi vauvan kanssa kotiin. Viime viikonloppuna katsottiin kolmistaan sängyssä leffaa niin kuin ennen vanhaan, kun oltiin vain me kolme. Sen lisäksi eletään nyt sitä aikaa, kun vauva menee aikaisemmin nukkumaan ja meille jää illalla hetki isompien kanssa ennen heidän nukkumaanmenoaikaansa.
Imetys
Meillä imetysrytmi on muuttunut isosti nyt kiinteiden myötä. Kuten sen kuuluukin. Mutta en silti olisi millään valmis tähän vaiheeseen. Tämä on ensimmäinen täysimetyskokemukseni, enkä ole valmis luopumaan siitä. Toki, imetys voi jatkuva parhaimmillankin vielä kuukausia, mutta ei samanlaisena, kuin se on tähän asti ollut. Nyt meillä on vain kaksi pidempää imetystä iltapäivällä ja illalla. Muut ovat sellaisia aika pikaisia hörppyjä. Yritän nauttia niistä meidän jäljellä olevista imetyshetkistä, mutta samaan aikaan tuntuu todella haikealta, että pikku hiljaa tämä matka tulee tiensä päähän.
Tämä oli minun ensimmäinen täysimetykseni ja tuntuu todella haikealta alkaa hyvästellä sitä. Toisaalta, ainakaan tämä ei ole loppunut samalla tavalla yhtäkkiä, kuten isompien lasten aknssa. Ja kuten sanottu, tätä saadaan todennäköisesti jatkaa vielä kuukausia.
Toivon todella, että sairastelut alkavat olla hiljalleen tässä ja tässä pääsisi hiljalleen siihen meidän normaaliin arkeen kiinni. Tällainen nonstop sairastaminen ei ole mitenkään nautinnollista. Toivotta vasti olet pysynyt terveenä.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Niiden pienten hetkien tärkeys