Miten meidän parisuhde voi vauva-arjessa?
0Postaus, joka minun on pitänyt kirjoittaa jo hetki. Meillä on miehen kanssa kuukauden päästä toinen yhteinen vuosipäivä ja tässä kahdessa vuodessa on ehtinyt tapahtua melkoisesti. Vuosi sitten muutettiin yhteen ja samoihin aikoihin tehtiin myös positiivinen raskaustesti, jonka seuraus on parhaillaan vaunulenkillä isänsä kanssa. Viimeinen vuosi on siis ollut monella tapaa melkoista vuoristorataa. Yhteenmuutto aiheutti melkoisen kriisin ja raskausaikana en ollut ehkä se kaikkein rauhallisin ihminen. Ollaan nyt muisteltu, että kiihdyin parhaimmillani nollasta kolmeensataan sekunnissa. Mutta juuri nyt meidän parisuhde voi paremmin, kuin hyvin.
Tällä hetkellä en voisi olla onnellisempi. Elämässäni kaikki on todella hyvin, mistä olen äärimmäisen kiitollinen. Meidän parisuhde voi myös paremmin, kuin kertaakaan aiemmin. Ollaan puhuttu siitä miten onnekkaita me lopulta ollaan. Ja lopulta, vaikka omassa elämässäni on tapahtunut myös paljon pahaa, en olisi tässä hetkessä, ilman sitä kaikkea. Koen olevani juuri nyt juuri oikeassa paikassa. Lisäksi, ilman kokemaani lähisuhdeväkivaltaa, kaikkia niitä toksisia suhteita ja lopulta päätöstä siitä, että ansaitsen parempaa, en välttämättä osaisi arvostaa nykyistä kumppaniani. Siitä toksisen rakkauden kehästä piti todella opetella eroon.
Hormonit tasapainossa
Viimeinen vuosi on ollut itselleni todellista hormoneiden vuoristorataa. Miehet tuskin tulevat koskaan ymmärtämään sitä, mitä on olla nainen ja elää hormonisyklissä. Olen käynyt vuoden aikana läpi muun muassa haluttomuuden ja nyt huomaan halujen taas kasvaneen. Oma puoliso alkaa näyttää puolen vuoden jälkeen taas todella haluttavalta. Mikä on ihanaa!
Meillä oli haluttomuuden ohessa läheisyys myös aika nollissa. Loppuraskaudesta ja imetyksen alkuvaiheessa olin hyvin tarkka omasta tilastani. En sietänyt kosketusta lainkaan. En halunnut muita iholleni, kun omissa nahoissa oleminen tuntui vaikealta. Nyt halailu tuntuu taas aivan ihanalta ja sitä kaipaa monta kertaa päivässä. Huomaan myös ikävöiväni kumppaniani hänen ollessa töissä. En olisi uskonut, että näinkin voi olla.
Vuosien ajan haaveilin jostain tämän kaltaisesta. Sinkkuna ollessani, samaan aikaan, kun kaipasin suhdetta, tuntui mahdottomalta päästää ketään tällä tavalla omaan tilaan. Nyt saan elää todella hyvässä suhteessa ja jakaa arkeani uskomattoman ihanan ihmisen kanssa. Meillä on myös todella hyvä puheyhteys, josta olen kertonut aiemminkin. Alan todella ymmärtää niitä, jotka sanovat, että pitkän suhteen salaisuus on puhuminen. Pystytään kumpikin sanoittamaan omia tunteita ja fiiliksiämme.
Minulla on mielessä myös postaus aiheesta parisuhde ja ura, jos teitä sattuu tällainen kiinnostamaan. Puolisoni on nimittäin ollut aivan uskomaton tuki minulle, kun rakennan tässä meidän uusperhearjen ohella omaa uraani. En voisi olla kiitollisempi hänelle tästä.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Miten sitä seksielämää on elvytetty kuivan kauden jälkeen
Uusperheiden viikko
Viime viikolla vietettiin uusperheiden viikkoa. Minun piti itseasiassa julkaista tämä postaus jo eilen, mutta vauva ja tämä muu uusperhe piti käteni melko täynnä koko päivän, niin tämä tulee julki vasta kun kyseinen viikko on jo ohi. Mutta ehkä tämä sopii tavallaan myös teemaan. Instagramissa tosin toivottelin viikkoa jo hyvissä ajoin, joten annettakoon tämä anteeksi.
Joka tapauksessa hyvää uusperheiden viikkoa siis kaikille muille uusperheellisille!
Olen kirjoittanut avoimesti siitä, että olen itse kasvanut uusperheessä. Vanhempani erosivat minun ollessani yhdeksän vanha. Siitä sitten aika nopeasti meille muodostui uusperhe. Kumpikin vanhemmistani löysi uudet kumppanit ja kumpikin on saanut lapsia näiden uusien kanssa. Minulla on siis seitsemän pikkuveljeä, kaksi heistä on täyssisaruksia. Meillä ei ole koskaan puhuttu sisaruspuolista vaan nimenomaan, kaikki ovat minulle pikkuveljiä, ilman etuliitteitä.
Yksi iso perhe
Uusperheellisyys on tuonut elämääni bonusvanhempien ja veljien lisäksi myös niitä bonusisovanhempia ja -tätejä. Meihin vanhempiin lapsiin on suhtauduttu aina lämmöllä bonusisäni puolelta. Meidän juhliin on aina tultu ja minä olen viettänyt aikaa jopa Turussa erään bonustätini apuna. Minulle uusperheessä kasvaminen on ollut siis kaikin puolin rikkaus. Se oli minulle myös täysin normaalia. Meille lapsille oli myös aika nopeasti selvää, että vanhemmat eivät palaa yhteen, joten ei oikeastaan osattu edes ajatella muuta vaihtoehtoa kuin tämä uusperhe.
Ja oman uusperheen asiosta omilla lapsilla on riittänyt välittäviä ihmisiä ympärillä. Niitä enoja on vaikka muille jakaa. Ja isovanhempia on kerta heitolla ollut kuusi kappaletta. Nyt eron ja tämän meidän uusperheen myötä, mummujen ja pappojen määrä on kasvanut entisestään. Enkä voi muuta kuin ajatella, miten onnekkaita omat lapseni ovat. Heillä on jo perhepiirissä aivan valtavasti heitä rakastavia ihmisiä. Puolison vanhemmat ovat ottaneet minunkin lapseni omiksi lapsenlapsikseen, mikä on aivan ihanaa.
Erilaiset perheet
Monesti kuulee puhuttavan siitä, miten ero on epäonnistuminen ja miten lapset jäävät paitsi jostain, jos eivät saa sitä ydinperhettä. Mikä on minusta kaikin puolin aivan potaskaa. Ensinnäkin, lapsen etu on onnellinen koti ja joskus se tarkoittaa sitä, että niitä onnellisia koteja on kaksi. Yksikään lapsi ei ole onnellinen tai koe oloaan turvalliseksi, jos koti ja vanhempien välinen suhde on onneton. Ja siinä kohdassa kasvatuksessa on menty pieleen, jos lapsi ajattelee, että on vain yhdenlaisia perheitä, kun se ei pidä paikkaansa.
Eikä ero ole koskaan epäonnistuminen. Se on yhden aikakauden loppu ja uuden alku. Se on osa elämää. Koko elämän kestävä rakkaus on yhteiskunnan asettama epärealistinen vaade, eikä mikään ainoa totuus. Onnekkaita ovat ne, jotka löytävät yhden elämänkumppanin. Mutta realistisempaa on, että niitä elämänkumppaneita mahtuu pitkään ihmiselämään useita. Ja niistä jokaisesta voi oppia. Kaikki merkitykselliset suhteet eivät ole pitkiä ja kaikki pitkät suhteet eivät välttämättä ole merkityksellisiä. Minulle ja perheelleni, ero on ollut parasta mitä olen kokenut. Se antoi elämälleni kokonaan uuden suunnan, mistä olen äärimmäisen kiitollinen.
Uusperheissä voi olla sellaista rikkautta, mitä ydinperheessä ei vain saa. Mutta muistetaan se, että kaikki perheet ovat erilaisia ja aivan yhtä arvokkaita. Uusperheiden viikko on jo ohi, mutta uusperheet eivät häviä mihinkään.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Reilussa vuodessa suurperheen vanhemmaksi
Viikonloppu kuulumisia ja ajatuksia meidän uudesta arjesta