Mennyt viikko
0Hei ihana! Siis huh huh, mikä viikko. Istun tässä lauantai-iltana sohvalla kirjoittamassa ja mietin, että kulunut viikko tuntuu kuukauden pituiselta. Vaikea uskoa, että siitä on viikko, kun Totte lähti käymään päivystyksessä ja rumba alkoi.
Tilanne oli sen verran paha, että meillä on käynyt useamman päivän kotisairaanhoitajat ja minä olen pyörittänyt tätä perhearkea pääasiassa yksin. Stressasin tilannetta ja erityisesti Toten vointia niin paljon, että en juuri nukkunut öisin. Sain myös elämäni ensimmäisen unihalvauksen, mikä oli aivan kamalaa. Nyt tilanne on onneksi rauhoittunut ja parantunut selkeästi.
Mutta kyllä tässä on saanut olla lievästi sanottuna kauhuissaan, kun toinen on ollut todella sairas. Koska olen hyvin taipuvainen katastrofiajatteluun, ehdin miettiä jos jonkinlaista skenaariota. Mutta kuten sanottu, tilanne on paranemaan päin, vaikka tässä onkin toipumisaikaa vielä jäljellä. Me selvittiin!
Minulla on ollut kyllä kädet täynnä lasten kanssa. Päädyin perumaan menemisiänikin tämän vuoksi, kun halusin olla kotona. Voin kertoa, että loppuviikkoon mennessä oma pää alkoi olla aika räjähtämispisteessä. Silloin maltoin viimein lähteä lenkille. Tänään minut passitettiin uimaan. Olin kuulemma aivain eri ihminen, kun tulin uimasta kotiin.
Isoäidin juhlat
Viikko sitten vietimme isoäitini syntymäpäiviä Tuusulassa Krapihovissa. Juhlat olivat aivan ihanat. Puhuimme äidin kanssa siitä, miten ihanaa oli saada meidän suku koolle, saman katon alle juhlimaan isoäitiä. Meidän suku ei ole kovin usein koolla, joten tämä oli ihanaa. Ja vieläpä näin syntymäpäivien merkeissä.
En ollut koskaan aikaisemmin käynyt Karpihovissa tai tiennyt kyseistä paikkaa. Siellä järjestetään kuitenkin kaikenlaisia tapahtumia ja alueella on ilmeisesti myös todella tyylikäs hotelli. Ruoka oli todella hyvää ja miljöö oli super kaunis. Sellainen puukartano pihapiireineen ja omenapuineen. Meidän perheellä oli yksityinen kabinetti, jossa saatiin olla oman porukan kesken.
Lapset juoksivat omenapuiden lomassa heti, kun lautaset olivat tyhjenneet. Mikä oli ihanaa. Taapero tosin vierasti kaikkia ja roikkui minussa koko juhlien ajan. Se teki päivästä hieman rankan. Aika ajoin olisin kaivannut taaperolle toista tuttua syliä juhliin. Pärjättiin kuitenkin hyvin. Vaikka omat kädet olivat täynnä, oli ihanaa että lapsetkin pääsivät juhlimaan omaa isoisovanhempaansa ja näkemään serkkujaan.
Elämä rullaa tällä hetkellä aika mukavasti omalla painollaan. Meidän arki ja elämä on tällä hetkellä pääasiassa todella hyvää. Minulla voisi olla töitä vähän enemmän, mutta pärjäämme. Ja se on tärkeintä.
Lasten kanssa on super ihanaa. Tuntuu, että jokainen ikä lasten kanssa on se paras ikä. Meidän lapset on ihan huippuja kaikin puolin. Olen viime aikoina taas ihastellut kyynel silmässä lasten sisarussuhteiden kehittymistä. Pienin palvoo isosisaruksiaan. Nykyään hän juoksee heitä ovelle koulusta vastaan.
Synnytyksen jälkeen olen odottanut, milloin isompien into vauvasta hiipuu. Se ei ole kuitenkaan hiipunut mihinkään. He nauttivat edelleen pikkuveljen seurasta ja leikittämisestä. Tämän ansiosta he ovat myös äärettömän iso apu tässä meidän arjessa. Tätä kaikkea on ollut oikeasti ilo seurata.
Viime viikon vastoinkäymisiä lukuunottamatta, meidän elämä on tällä hetkellä aivan ihanaa.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Lasten kesäloma ja miten se koettelee parisuhdetta
Elokuun viimeiset päivät
Elokuu on ihan pian loppu ja syyskuu kolkuttelee nurkan takana. Nämä viimeiset päivät ovat olleet täynnä tekemistä, ihan hirveästi ei ole ehtinyt istumaan. Olen alkanut pikku hiljaa odottaa syksyä ja ruskaa ja se on alkamaisillaan.
Olen ollut todella innoissani. Eilen nimittäin alkoi Nelosella ja Ruudussa Petollisten toinen kausi. Ja sinä, joka seurasit minua jo viime vuonna, muistat varmasti, että olin melko hullaantunut ensimmäisestä kaudesta. Jaksoen lisäksi, kuuntelin podcastia, katsoin sekä Sitan, että Herbalistin tekemän materiaalin. Elin Petollisissa todella vahvasti mukana. Joten ihan mahtavaa, että sarja on palannut.
Ensimmäisessä jaksossa tapahtui jo vaikka mitä kutkuttavaa. Olin pariin otteeseen suu auki tapahtumien vuoksi.
Päätin, että teen Instagramiin enemmän Petolliset sisältöä. Kerron torstaisin omia fiiliksiäni sen päivän jaksosta ja toivon, että sinä joka siellä minua seuraat minua siellä, tulisit keskustelemaan aiheesta, mikäli se sinua kiinnostaa.
Blogissa saatan sivuuttaa aihetta jonkin verran.
Tervetuloa syksy
Minä toivotan tulevan syksyn aika levollisin mielin tervetulleeksi. Helteet eivät vain ole minua varten ja nyt jo viilenevät yöt ovat tuoneet itselleni helpotusta, mistä olen kiitollinen. Tuntuu, että myös taapero nukkuu levollisemmin nyt. Joten syksy saa minun puolestani tulla.
Nautin muutenkin pimenevistä illoista ja kynttilän valosta, joten tätä on odotettu.
Käytiin tällä viikolla poimimassa Haltialan tilalta kukkia. Olin haaveillut siitä oikeastaan siitä asti, kun somessa vilahti ensimmäiset niittykukkakimput. Tuntui vaan siltä, että meillä ei olisi aikaa pyörähtää siellä. Mutta sitten yhtenä aamuna päätettiin lähteä aika extemporee kukkia poimimaan. Pakattiin taapero ja taaperon eväät mukaan ja lähdettiin bussilla kohti Haltialaa.
Kukkapellon etuosa alkoi olla jo aika harva, mutta mitä pidemmälle kuljin, sitä enemmän kukkia löytyi.
Olin varautunut reissuun muovipussilla, jossa oli sisällä kosteita liinoja, sekä kukkasaksilla. Monien kukkien varret olivat melko paksuja ja sitkeitä, joten sakset olivat ainakin ihan ehdottomat.
Kukat ehtivät varautumisesta huolimatta hieman nuutua matkalla, mutta ne virkosivat, kun sain ne aseteltua kotona maljakoihin. Nyt ne tuovat minulle taas aivan suunnatonta iloa. Vitsailtiin Toten kanssa siitä, että olen periaatteessa suht helppo nainen. Tulen onnelliseksi ihan vain kukista. En tarvitse merkkilaukkuja ja timantteja, vaan kukkakimppu riittää.
Taapero jaksoi retken hyvin. Hän jaksoi kävellä pitkiä pätkiä käsi kädessä meidän kanssa. Haluttiin myös antaa hänelle aikaa kävellä rauhassa, jotta tämä taito harjaantuu entisestään. Sisällä, ilman kenkiä mennään jo tosi lujaa. Ulkona, kenkien kanssa, askel on vielä haparoivampi. Mutta pikku hiljaa sekin alkaa sujua.
Mietin juuri sitä, millainen ilo on ollut seurata jokaisen lapsen kasvua. Isommat ovat jo melkoisia, pieniä tyyppejä, jotka osaavat vaikka mitä ja he ovat niin omanlaisiaan ihmisiä. Sitten on tämä pikku tyyppi, joka näyttää persoonaansa joka päivä enemmän ja enemmän, mitä isommaksi hän kasvaa. Enkä malta odottaa, että saan tutustua häneen entistä paremmin.
Stockmann x Henna Lampinen
Pääsin tänään tutustumaan Stockmannille Henna Lampisen upouuteen mallistoon pr-aamiaisen merkeissä. Hennan mallisto on suunniteltu nimenomaan pluskokoisille. Tapahtuma oli aivan ihana. Paikalla oli lähes kaikki, meidän upeat, pluskokoiset vaikuttajat. 🩷 Tunnelma ja keskustelu olivat tosi hyvät. Jaettiin kokemuksia siitä, mitä on olla pluskokoinen ja millaista on ostaa vaatteita pluskokoisena. Stockmannille iso kiitos tilaisuuden järjestämisestä.
Kuten sanoin mallisto on suunniteltu nimenomaan pluskokoisille. Sen lisäksi se on vastuullisesti tuotettu. Mallistossa on käytetty vastuullista puuvillaa ja ylijäämäkankaita. Sen lisäksi Henna on nähnyt paljon vaivaa, jotta mallisto sopii mahdollisimman monelle ja moneen tilanteeseen. Ihan mielettömän upeaa.
Elokuu on ollut kaikin puolin hyvä. Viimeiset päivät heijastavat kyllä sitä, millainen koko kuukausi on ollut ja nyt voidaan ottaa hyvillä mielin syksy vastaan. Toki tähän tuli loppuun vielä huonosti nukuttuja öitä taaperon kanssa, mutta onneksi niistä selvitään.
Mitä sinun elokuuhusi on kuulunut?
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Lasten kesäloma ja miten se koettelee parisuhdetta