Uusperheen pääsiäinen 2026
0Hei ihana! 🩷 Toivottavasti pääsiäinen sujui hyvin. Meillä se sujui hyvin rauhallisissa merkeissä. Tänä vuonna meillä oli poikkeuksellisesti puolet pääsiäisestä kaikki kolme lasta kotona ja loppusta sitten vain taapero. Mä pidin myös ihan kunnolla neljä päivää lomaa ja pistin kaikki somekanavat puhelimesta piiloon, jotta malttaisin keskittyä nimenomaan lomalla oloon. Tämä oli tosi hyvä päätös ja loma tuli todella tarpeeseen.
Suunnitelmista vapaa pääsiäinen
Meillä ei ollut pääsiäiseksi mitään erityisiä suunnitelmia. Haluttiin ennenkaikkea olla ja rentoutua yhdessä. Totellekin sattui useampi vapaapäivä näihin lähipäiviin niin nautittiin niistä. Meillä oli suunniteltuna lähinnä ruuat ja se, että lauantaina mentiin Itiksen pääsiäistapahtumaan katsomaan Blueyn ja Bingon showta. Tää ei mennyt ihan nappiin, koska odoteltiin puoli tuntia Blueyta esiintymään ja taapero jaksoi lopulta katsoa esitystä ehkä neljä minuuttia. 😅 Mutta ainakin me nähtiin Bluey ja Bingo.
Lapsilla, erityisesti isoimmalla ja pienimmällä, oli tosi kivoja touhuja yhdessä. Sydän sulaa kun nämä 8 vuoden ikäeron omaavat sisarukset keksivät yhteistä puuhaa ja tekemistä ja kun he viihtyvät niissä tuntikausia. Sitä on vain niin ihanaa seurata.
Leivoin meille pääsiäiseksi suklaamunakakun, johon käytin pohjana Valion ohjetta, mutta pohjan tein omalla mutakakkureseptillä ja voi että siitä tuli ihan syntisen hyvää. Lapsille tein myös töhnämunia, koska sitä he odottivat ehkä eniten. Minä söin sekä kakkua, että yhden töhnämunan. Herkuttelu jakautui kahdelle päivälle, mutta tämän jälkeen oli itseasiassa todella helppoa palata takaisin sokerittomalle. Siitä tulee minulle todennäköisesti pysyvä tapa, sillä olen nyt huomannut siitä tosi paljon hyötyjä, mutta aion sallia itselleni silti ajoittaisen herkuttelun kuten tein pääsiäisenä. Tämä tuntuu itselleni sopivalta ratkaisulta. Palaan tähän sokerittomaan kuitenkin paremmin omassa postauksessaan.
Ruokana meillä oli muun muassa raclettea ja sushibowleja. Kumpikin oli tosi hyvä ruoka ja racletteen minä olen aivan rakastunut tällaisena helppona juhlaruokana.
Luettua
Luin paljon pääsiäisen aikana. Hotkaisin Navessa Allenin Valot pois kirjan muutamassa päivässä, mikä oli viimeaikojen lukuennätys. Kirja imaisi mukaansa. Palaan siihen vielä kunnollisen arvostelun kanssa. Muuten minulla on kesken Penn Colen Ikiliekin kipinä, joka alkaa viimein käynnistyä. Tuntuu, että fantasiakirjoissa menee aina pieni hetki ennen kuin tarinaan pääsee mukaan, kun niissä on aina niin paljon lorea opeteltavana.
Innostuin lomalla myös uudelleen sellaisista reilu viiden kilometrin kävelylenkeistä. Olen kävellyt niitä nyt useampana päivänä ja se on tuntunut super hyvältä. Tuntuu siltä, että tunnin kävelylenkillä pää saa tuulettua ihan eri tavalla. Minulla on myös reitti, jossa on muutama hyvää mäkeä, jotka haastavat kivasti keuhkoja ja olen huomannut, että jo muutaman kerran jälkeen jaksan ne mäet paremmin. Olen miettinyt, että haluaisin ehkä ostaa sauvakävely sauvat, jos saisin lenkkeihin vielä lisää pontta. Plussaa näissä on sekin, että lenkin jälkeen päviän askelmäärä tuppaa olemaan jo täynnä.
Miten sinun pääsiäisesi sujui? Laitan kakun reseptin tällä viikolla myös blogiin, niin saatte samalla käyttämäni mutakakku ohjeen. Voihan sitä suklaamunakakkua syödä vaikka ei olekaan pääsiäinen.
Palaan myös YouTuben pariin. Minulla on monta uutta videoideaa, joten kannattaa ottaa kanava seurantaan jos videot kiinnostaa.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok / YouTube
Podcast: Kaverin kanssa
LUE MYÖS
Kolme lasta – Miten sujuu?
Sain yllättäen aivan ihanan kommentin vanhaan kirjoitukseeni. Julkaisin kyseisen tekstin melkein puolitoista vuotta sitten, kun kuopus on ollut kuukauden ikäinen. Kyseinen postaus on nimeltään Kolme lasta – kolmatta kertaa äiti. Kun luen postausta, palaan mielessäni tuon aikaisiin tunteisiin. Olin todella onnellinen ja täysin rakastunut perheen uusimpaan tulokkaaseen.
Tästä tuli mieleen, että voisin hyvin päivittää fiiliksiä, kun kyseisestä postauksesta on tosiaan yli vuosi. Enää meillä ei ole pientä vastasyntynyttä vauvaa. Meillä on taapero ja kaksi koululaista. Vauvavuodesta on selvitty ja elämä on asettunut tiettyihin uomiin.
Kolmannen lapsen mukanaan tuoma varmuus
Kirjoitin silloin:
”Omalla kohdallani voin sanoa, että tämä kolmas lapsi on vain solahtanut mukaan tähän meidän arkeen. Tuntuu, että hän on ollut aina osa perhettämme, vaikka aikaa on kulunut kuukausi. Kaikkeen osaa suhtautua jo sellaisella tietyllä vanhemman virkaiän mutsin varmuudella. Tiheän imun kauden tullessa sitä saattoi todeta, että nyt sitten katsellaan vähän enemmän sarjoja vauvan kanssa tissitellessä. Ei sekään kuitenkaan kauaa kestä. Seuraavaa tiheän imun kautta ja kolmen kuukauden hulinoita odotellessa, nekin ovat vain vaiheita. Lisäksi rankimmat vuodet menevät lopulta todella nopeasti. Vauvavuosikin on monesti vain silmän räpäys. Kolmen vuoden päästä on taas jo todella helppoa. Vaikka minä olen se, joka heräilee yöllä, tiedän tämän ajan olevan puolisolleni paljon rankempaa, koska hänelle kaikki on aivan uutta.”
Ja tosiaan, aika moneen asiaan on pystynyt kolmannen lapsen kohdalla suhtautumaan paljon rennommin. Ne, reilu puoli vuotta jatkuneisiin aamu viiden herätyksiin oli yllättävän helppo suhtautua vaiheena, joka ei kestä loputtomiin. Oliko se raskasta? Oli, ehdottomasti. Mutta sen kesti, kun tiesi ettei tuo lapsi herää hamaan loppuun asti klo 5 aamulla.
Enää ei myöskään tarvitse todistella kenellekään mitään. En koe tarvetta todistella kenellekään olevani ”täydellinen äiti”. Olen saanut kasvatettua kaksi oikein hyvää ihmisen alkua, jotka testailevat siipiään maailmalla, joten todennäköisesti osaan homman tämän kolmannenkin kanssa. Ekat kaksi kasvoivat vallan mainiosti korvikkeilla, tämä kolmas, ei ole vieläkään valmis luopumaan tissistä. Uskallan kuitenkin väittää, että eiköhän hänet ole armeijaan mennessä siitäkin vieroitettu. Ekat kaksi oli kiire saada nukkumaan omaan sänkyyn. Tämän kolmannen kanssa jaetaan edelleen suurin osa yöstä yhteinen parisänky. Valitsen entistä tarkempaan ne taistelut, joilla on oikeasti merkitystä. En jaksa vääntää joka pikku asiassa. Taaperotantrumeita seuraan vierestä kahvin kanssa ja kun tilanne on rauhoittunut riittävästi, otan lapsen syliin ja rinnalle.
Nämä ovat vain vaiheita.
Sisarukset
Yksi asia, joka todella pääsi yllättämään minut oli se, miten isompien lasten innostus pikkusisarukseen ei laantunutkaan sitä mukaan, kun hän kasvoi. Isosisarukset ovat edellen aivan pikkuveljen sormen ympärillä. He vilkuttavat viimeisenä ovesta lähtiessään taaperolle ja juoksevat ensimmäiseksi ovesta tullessaan hänen luokseen. Taaperon kasvoilta puolestaan paistaa puhdas ilo ja riemu, kun hän näkee sisaruksensa.
Heillä on aivan omat leikit ja jutut keskenään. Vaikka isommat ottavatkin välillä aikaa omiin touhuihinsa, taaperon kanssa touhutaan ja painitaan ihan päivittäin. Olen sanonut sen ennenkin, mutta olen valmis toistamaan itseäni: On mieletön etuoikeus saada seurata näiden kolmen kasvua ja sisarussuhteiden lujittumista. Se on ihan mielettömän arvokasta.
Muistan toki itsekin, miten tärkeitä sen reilu kymmenen vuotta nuoremmat pikkuveljeni olivat minulle ja ovat sitä edelleen.
Arki kahden koululaisen ja taaperon kanssa on vauhdikasta. Kädet ovat usein todella täynnä. Taapero kaipaa yhä paljon huomiota, mutta niin tarvitsevat pienet koululaisetkin. Mutta en silti vaihtaisi päivääkään. Minulle äitiys on ollut todella iso unelma jo nuoresta asti ja olen mielettömän onnellinen siitä, että saan elää tätä unelmaa joka päivä.
Toki kolmen lapsen arjessa on joitain käytännön haasteita, kun sellainen normi perhekoko tuntuu olevan kaksi lasta ja kaksi aikuista. Mutta ei se ole mielestäni riittävä syy olla toteuttamatta unelmia. Meillä kolmas lapsi on tuonut lisää rakkautta, lisää iloa ja lisää kaikkea. Ja hän on tuonut sitä niin vanhemmilleen, kuin sisaruksilleen. Minä löydän tästä meidän arjesta huomattavasti enemmän hyviä, kuin huonoja puolia.
Yhteiskunta tarvitsee lisää positiivista perhepuhetta. 🩷 Tämä ei missään nimessä ole jokaiselle. Mutta mielestäni ne, jotka kaipaavat tätä, ansaitsevat kuulla niistä hyvistä asioista ja kannustusta. Somessa ainakin @iinalaura ja @kotimatka jakavat sellaista positiivista ja kannustavaa sisältöä suurperhearjesta. Monta lasta sinulla on?
-Jenni
Tilaa uutiskirjeeni, niin saat säännöllisesti uusia ajatuksia ja vinkkejä arkeen.
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Podcast: Kaverin kanssa