Sinkkuäiti Tinderissä
2Ajattelin seuraavaksi kirjoittaa sinkkuäitiydestä ja siitä, mitä siihen sanotaan deittisovelluksissa. Millaista on olla sinkkuäiti Tinderissä? Olen kuullut todella monesti ihmisten sanovan, että äidin markkina-arvo on olematon deittimarkkinoilla. Tämä on myytti, jota minä en allekirjoita ollenkaan. Minä kerron hyvin avoimesti olevani äiti. Tällä hetkellä profiilissani lukee; “#singlemom Joten samaan pakettiin kuulu pari pikku muijaa.” Olen tehnyt näin alusta asti, ihan vain koska se on a, reilua ja b, iso osa elämääni. Ja asettaahan tämä sinkkuäitiys deittailuunkin omat rajoitteensa.
Mutta fakta on, että kaikki miehet eivät lue profiilitekstejä, joten osalle tämä lapsiasia tulee silti yllätyksenä. Tähän en voi sanoa muuta, kuin oma moka ja miesten ja naisten swaippailu tottumuksista voisi kirjoittaa kokonaan oman postauksensa.
Miten miehet suhtautuvat siihen, että minulla on lapsia?
Ensimmäinen asia, jonka käyn läpi deittiehdokkaiden kanssa on se, että lapset eivät ole minulla vuoroviikoin vaan suurinpiirtein 90% ajasta. Tämä tuntuu olevan noin puolelle iso ihmetyksen aihe, mutta kun siitä päästään keskustelu yleensä jatkuu.
Pääsääntöisesti miehet suhtautuvat tilanteeseen hyvin. Suurin osa on todella sinut sen kanssa, että minulla on entuudestaan lapsia. Isoin ongelma tässä on se, kun esimerkiksi Badoossa on erikseen valinnat, joissa voi kertoa siitä onko lapsia, haluaako niitä tai jos ei halua niitä ollenkaan. Vaihtoehdot ovat; “Joku päivä”, “suhteellisen pian”, “en halua lapsia” ja “minulla on jo lapsia”. Koen tämän ongelmalliseksi omalla kohdallani, sillä vaihtoehdoissa ei ole yhtään minua kuvaavaa vaihtoehtoa eli “minulla on lapsia, mutta saattaisin haluta niitä lisää”. Tästä syystä olen jättänyt kyseisen kohdan tyhjäksi. Se tosin tarkoittaa sitä, että minun täytyy ottaa asia omatoimisesti erikseen puheeksi miesten kanssa.
Olen tästä syystä vetänyt oman rajani siihen, että en tapaile miehiä, jotka ovat varmoja siitä etteivät halua lapsia. Tuhlaisin vain kummankin aikaa.
Kuten sanoin. Suurimmalle osalle on ihan okei, että minulle on lapsia. Toisille se on enemmän, kuin ok. On tosiaan niitäkin tullut vastaan, jotka saavat kiksejä siitä, että naisella on lapsia. Nämä keskustelut loppuvat yleensä lyhyeen. Sitten on niitä yksittäisiä tapauksia, jotka syyllistävät minua siitä, että olen hankkinut lapsia. Heidän kanssaan keskustelu loppuu niin ikään myös lyhyeen.
Yksi sinkkuäitiyden merkittäviä piirteitä on se, että aika ei riitä ihan kaikkeen. Se on tehnyt minusta valikoivamman ja jos joku ei ymmärrä tätä, hän saa jatkaa matkaa eteen päin. Minulla ei ole yksinkertaisesti aikaa käydä treffeillä ihan jokaisen kanssa. Kun minä sitten lähden treffeille, haluan jonkinlaisen varmuuden siitä, että treffikumppani on hyvä tyyppi ja on todennäköistä, että viihdyn hänen seurassaan. En halua käydä huonoilla treffeillä, silloin kun minulla on aikaa käydä treffeillä. Tämä tarkoittaa sitä, että deittisovelluksissa annan tykkäyksiä vain niille, joiden kanssa voisin profiilin perusteella lähteä oikeasti treffeille. Tämä tarkoittaa myös sitä, että haluan viestitellä hetken rauhassa ja tutustua vähän sitä kautta. Viestettely ei takaa sitä, että homma toimisi livenä. Mutta ainakaan en ole joutunut kokemaan todella epämiellyttäviä treffejä.
Nyt haluaisin kysyä, tuleeko teille mieleen jotain, mitä haluaisitte tietää sinkkuäitinä treffailusta?
-Jenni
Seuraa myös
Mitä ihmettä minä oikein pelkään
Millaisilla treffeillä olen käynyt?
Lue myös
Deittailu tällä hetkellä
Pidin tässä hetken taukoa deittisovelluksista, koska viimeisimmän vähän vakavamman tapailun päätyttyä, koko homma tuntui todella raskaalta. Deittailu tuntui tulevan korvista ulos, olin niin täynnä sitä. Olisin ihan oikeasti halunnut jatkaa tapailua ja alkaa seurustella. Olen ehdottomasti ihminen, joka on kaikkein tyytyväisimmillään parisuhteessa. Toki sen verran asiat ovat muuttuneet, että enää en syöksy tieten tahtoen ensimmäiseen mahdolliseen suhteeseen vain siksi, että se olisi suhde. Olen oppinut kunnioittamaan itseäni ja ajattelemaan, että ansaitsen parempaa.
”Mä en jaksa.”
Siitä huolimatta edellisen tapailusuhteen päättyminen, oli todella kova paikka. Osittain siksikin, että siinä oli ehtinyt heräämään jo todella vahvoja tunteita. Mutta myös siksi, että olin aika tyytyväinen siihen ettei minun enää tarvinnut selata enää sovelluksia läpi treffien toivossa. Suhteen päättyminen tuntui siis monella tapaa kovalta iskulta.
En odottanut kovin montaa päivää deittisovellusten uudelleen lataamista. Minulla on Tinder ja toinen vakkari Badoo, joita lähinnä käytän. Molemmissa on puolensa ja niiden käyttö on vakiintunut. Minua ärsytti todella paljon sovellusten lataaminen ja ajattelin; “Ei hitto taas tätä. Mä en jaksa.” Ihan kaikki koko sovelluksissa tuntui juuri sillä hetkellä todella vastenmieliseltä. Silti käytin niitä vähän väkisin lähinnä sen vuoksi, että en oikeasti halunnut olla enää yksin. Haluan ihastua ja rakastua. Haluan jakaa elämäni ja arkeni jonkun sellaisen kanssa, joka sen ansaitsee. Tiedän, että näitä asioita ei voi hoputtaa tai pakottaa, mutta en halua sen jäävän siitä kiinni etten yrittäisi.
Paitsi, että me kaikki tiedämme, että pakottamalla ei saa aikaan mitään hyvää. Lopulta, kun tilanne vain ahdisti minua, päätin pitää tauon sovelluksista. Tämä oli ennen harjoittelun alkua ja harjoittelu viimeistään vei ajatukseni pois deittailusta. Mikä oli vain hyvä juttu. Tarvitsin elämääni jotain muuta, kuin deittisovellusten ympärillä pyörivän arjen. Uusi ympäristö ja jatkuva oppiminen tarjosivat minulle tätä. Tapasin sovellustauon aikana yhtä tyyppiä, jonka kanssa olimme vaihtaneet numeroita aikaisemmin. Muuten sovellukset pysyivät jokusen viikon ajan kokonaan kiinni.
Nyt jälkeen päin voin sanoa, että tämä pikku tauko teki minulle todella hyvää. En varsinaisesti vieläkään hypi riemusta siksi, että olen edelleen sinkku. Mutta ajatus ihmisiin tutustumisesta ja deittailusta ei tunnu enää vastenmieliseltä.
Tilanne nyt
Eli pienen tauon jälkeen olen palannut takaisin deittailun pariin. Ja nyt olen päättänyt pitää vielä entistä tiukempaa seulaa, kuin aiemmin. Noudatan Kroonisesti ärhäkkä-podcastissa kuulemaani neuvoa ja painan sydäntä vain, jos tyyppi on profiilin perusteella “Hell yes!” ja voisin lähteä treffeille siltä seisomalta. Matchit ja synkkaukset ovat vähentyneet, mutta kyllä se keskustelujen laatu on myös noussut ihan merkittävästi. Tällä hetkellä juttelen yhden, todella mielenkiintoisen ja kivan tyypin kanssa. Mikä on oikeasti ihanaa. Olen onnellinen pikku jutuista ja jotkut jutut tuntuvat ihanalta ihan varpaan päissä asti. Kuten sanoin, tauko tuli tarpeeseen.
Nyt odottelen seuraavaa lapsivapaata, että pääsen treffeille.
-Jenni
Lue myös
Millaisilla treffeillä olen käynyt?
Mikä järki tässä treffailun oravanpyörässä on?