Tekemistä riittää
3Täällä riittää tällä hetkellä tekemistä. Juhlitaan huomenna meidän taaperon ensimmäistä syntymäpäivää. Minä olen viettänyt käytännössä koko päivän keittiössä leipomassa.
Mietin eilen sitä, miten silloin uupuneena puhuin paljon siitä, että juhlia järjestettäessä ei tarvitse tehdä kaikkea alausta asti itse ja vähemmälläkin pärjää. Olen edelleen 100 % samaa mieltä. Mutta rakastan leipomista ja rakastan läheisiäni leipomalla, joten siksi olen viettänyt kaksi viimeistä päivää enemmän ja vähemmän keittiössä.
Nyt olen saanut lapset sänkyihin ja pääsen viimein istahtamaan. Ulkona on samaan aikaan mielettömän kaunin auringonlasku ja sateenkaari. Telkkarissa taas on uudet jaksot Emily in Parisia. Ilta on siis lähes täydellinen ja huomenna juhlitaan meidän ihanaa taaperoa. 🩷
Askartelua
Pidetään meidän leijonalapselle leijona-teemaiset syntymäpäiväjuhlat. Lapsi ei tule juhlia muistamaan, mutta ainakin voidaan näyttää hänelle aikanaan kivoja kuvia.
Olen yllättänyt itseni askartelemasta lehtiviiriä, sekä sokerimassasta leijonahahmoja kakkujen päälle. En ole kova askarelemaan, mutta kaikkea sitä tuleekin tehtyä lasten eteen. Toki siitä monen vuoden kuvataidekoulusta on ollut lopulta hyötyä ainakin tässä. Saan tehtyä lapsilleni ainakin visualisesti kivat juhlat.
Minun tyypit
Toivon mukaan taapero nauttii kuitenkin päivästä. Paikalle tulee isovanhempia, kummeja ja joitain ystäviä. Ja mikä tärkeintä, myös meidän isommat lapset ovat paikalla.
Katselin juuri hetki sitten meidän trion leikkiä keskenään. Mietin siinä samalla, että nuo kolme ovat minun lapsiani. Minun tyyppejäni. Olen ollut ihan uskomattoman onnekas, kun isoin unelmani, olla äiti, on lopulta toteutunut. Ja vieläpä kolmeen kertaan. Sen lisäksi saan seurata noiden kolmen keskinäisten ihmissuhteiden kehittymistä. Taapero ihailee ehdoitta kumpaakin siskoaan. Tunne on selkeästi molemmin puoleinen.
Mietin joskus, että hiipuuko isompien ensi-ihastus ajan myötä, mutta ei. He ovat edellen yhtä haltioituneita pikkuveljestään, kuin silloin ensimmäisinä päivinä.
Juhlamenu
Olen miettinyt juhlien menua jo varmaan puoli vuotta. Seuraan paljon erilaisia leivontakanavia, joten niitä ideoitakin on tullut ajan kanssa. Kakun ulkonäkö on ollut valmiina mielessä jo ihan alusta asti. Sisällys sen sijaan ei niinkään. Lopulta pohdintojen jälkeen päätin tehdä sitruunalla maustetun kakkupohjan ja vadelmatäytteen.
Sen lisäksi meidän perheen juhlamenu perinteiseen kuuluvat kuppikakut, joten leivon suklaakuppikakkuja. Sjujolaisena toimii tacopiirakan kasvisversio ja tomaatti-fetapiirakka.
Taaperolle ja meidän vauvavieraalle leivon vauvoille sopivan minikakun ja vadelmamuffinsseja. Ei olla päästetty taaperoa vielä sokerin makuun. Sillä kun ei ole oikeasti mikään kiire. Olen pikkuhiljaa päässyt jyvälle sokerittomasta leivonnasta. Löysin kakkupohjaan hyvän reseptin, jota päädyin soveltamaan hieman.
Nyt alan hiljalleen suuntaamaan nukkumaan, jotta saamme aamulla tehtyä viimeiset valmistelut ennen juhlia. Ihanaa, että juhlapäivä on huomenna. Sitä on odotettu.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Perheessämme on kaksi koululaista
Lasten kesäloma ja miten se koettelee parisuhdetta
Synttäriviikko!
Minun piti kirjoittaa tämä postaus jo aiemmin, mutta tässä on ollut vähän kaikenlaista. Onneksi tämän ehtii näin myöhemminkin. Täytin tuossa jokin aikaa sitten 35 vuotta. Fiilis on aika uskomaton. Vau. 35 vuotta. Se on tosi aikuinen luku. En tiedä ymmärrättekö mitä tarkoitan. Voisi kuvitella, että 35 vuotiaalla on pakka aika kasassa. Mutta ei. Minä olen edelleen hyvin keskeneräinen ja hyppäsin tuossa vuosi sitten kokonaan uudelle alalle, jota opettelen edelleen. Mutta tässä iässä koen olevani aika seesteinen, myös kaiken keskeneräisyyden äärellä. Ja se jos jokin on kiva iän mukanaan tuoma ominaisuus.
Me juhlittiin tätä merkkipaalua vähän niin kuin koko viikko. Ei mitenkään erityisesti, mutta tehtiin kivoja juttuja useampana päivänä. Toki kyseiseen viikkoon mahtui myös yksi melko kova flunssa.
Nämä kuvat on otettu syntymäpäivänäni. Vieläpä suurinpiirtein siihen aikaan, kun täytin 35-vuotta. Olo tuona hetkenä ei ollut paras mahdollinen, sillä orastava flunssa yritti puskea päälle. Mutta sitä lukuunottamatta, olin tuolla hetkellä tosi onnellinen. Olen 35-vuotias kolmen lapsen äiti ja avovaimo. Se kaikkein suurin haaveeni on oikeasti toteutunut. Sen lisäksi olen saanut elämääni paljon muutakin hyvää. Olen onnellinen.
Puistoretki
Varsinaisena syntymäpäivänäni me lähdettiin lasten kanssa puistoon ja Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan nauttimaan päivästä. Leikkipuistossa isommat lapset katosi alta aikayksikön omiin leikkeihiinsä. Kun kyseessä oli vielä tuntemattomampi leikkipuisto, emme nähneet kuin muutamia vilauksia isommista. Vauva nukkui vaunuissa tyytyväisenä. Herättyään keinutettiin häntä keinussa. Tämä perheen pienin ei ole mikään keinumisen suurin fani. Hän yleensä tuijottelee ympärilleen hämmentyneen näköisenä. Isommat ovat hihkuneet keinussa jo ihan pienestä pitäen. Tämä meidän kuopus ei ole vielä välitä moisesta.
Leikkipuistoreissun jälkeen lähdettiin kävelemään Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan. Syötiin siellä mukaan otettuja eväitä. Ulkopuutarha on ilmainen ja sisäpuutarhaan pääsee Museokortilla. Puutarha on yksinkertaisesti upea. Siellä oli vaikka mitä nähtävää, arkkitehtuurista istutuksiin. Me käyskenneltiin nyt vain ulkona. Isommat halusivat aika nopeasti kotiin. Siitä huolimatta, meillä oli oikein kiva retki. Ensi vuonna käymme täällä jo keväällä.
Sain Totelta syntymäpäivälahjaksi hemmottelupaketin. Siihen kuului kukkia, maljakko, kirja, sekä Body Shopin voiteita, jotka olen havainnut itselleni hyväksi. Olin sanonut jossain vaiheessa, että haluaisin ostaa Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta sarjan itselleni. Totte oli ihana ja osti ensimmäisen osan minulle syntymäpäivälahjaksi.
Sen lisäksi, minulla alkoi jo voiteet uhkaavasti loppumaan, joten tämä oli oikein oiva lahja tähän hetkeen.
Käytiin samalla viikolla koko perheen voimin syömässä ja samalla hankkimassa koulutarvikkeita tulevalle ekaluokkalaiselle. Samalla reissulla hän bongasi itselleen tuon hienon Pókemon paidan. Saatiin myös kaikki tarpeellinen tulevaa koulun aloitusta varten. Uskomatonta, että kakkosen koulunalkamiseen on enää vain hetki.
Tuo maailman söpöin Squishmallow oli minun lahjani 1-vuotislahjani vauvalle. En voinut vastustaa sitä. Lisäksi vauva tykkää noista pehmeistä leluista.
Viikko oli todella kiva. Olen tyytyväinen näin 35-vuotiaana. Vähän melkein odotan sitä neljääkymppiä, sillä tiedän niin monta upeaa sen ikäistä naista. Mutta just nyt on hyvä näin.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit