Synttäriviikko!
2Minun piti kirjoittaa tämä postaus jo aiemmin, mutta tässä on ollut vähän kaikenlaista. Onneksi tämän ehtii näin myöhemminkin. Täytin tuossa jokin aikaa sitten 35 vuotta. Fiilis on aika uskomaton. Vau. 35 vuotta. Se on tosi aikuinen luku. En tiedä ymmärrättekö mitä tarkoitan. Voisi kuvitella, että 35 vuotiaalla on pakka aika kasassa. Mutta ei. Minä olen edelleen hyvin keskeneräinen ja hyppäsin tuossa vuosi sitten kokonaan uudelle alalle, jota opettelen edelleen. Mutta tässä iässä koen olevani aika seesteinen, myös kaiken keskeneräisyyden äärellä. Ja se jos jokin on kiva iän mukanaan tuoma ominaisuus.
Me juhlittiin tätä merkkipaalua vähän niin kuin koko viikko. Ei mitenkään erityisesti, mutta tehtiin kivoja juttuja useampana päivänä. Toki kyseiseen viikkoon mahtui myös yksi melko kova flunssa.
Nämä kuvat on otettu syntymäpäivänäni. Vieläpä suurinpiirtein siihen aikaan, kun täytin 35-vuotta. Olo tuona hetkenä ei ollut paras mahdollinen, sillä orastava flunssa yritti puskea päälle. Mutta sitä lukuunottamatta, olin tuolla hetkellä tosi onnellinen. Olen 35-vuotias kolmen lapsen äiti ja avovaimo. Se kaikkein suurin haaveeni on oikeasti toteutunut. Sen lisäksi olen saanut elämääni paljon muutakin hyvää. Olen onnellinen.
Puistoretki
Varsinaisena syntymäpäivänäni me lähdettiin lasten kanssa puistoon ja Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan nauttimaan päivästä. Leikkipuistossa isommat lapset katosi alta aikayksikön omiin leikkeihiinsä. Kun kyseessä oli vielä tuntemattomampi leikkipuisto, emme nähneet kuin muutamia vilauksia isommista. Vauva nukkui vaunuissa tyytyväisenä. Herättyään keinutettiin häntä keinussa. Tämä perheen pienin ei ole mikään keinumisen suurin fani. Hän yleensä tuijottelee ympärilleen hämmentyneen näköisenä. Isommat ovat hihkuneet keinussa jo ihan pienestä pitäen. Tämä meidän kuopus ei ole vielä välitä moisesta.
Leikkipuistoreissun jälkeen lähdettiin kävelemään Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan. Syötiin siellä mukaan otettuja eväitä. Ulkopuutarha on ilmainen ja sisäpuutarhaan pääsee Museokortilla. Puutarha on yksinkertaisesti upea. Siellä oli vaikka mitä nähtävää, arkkitehtuurista istutuksiin. Me käyskenneltiin nyt vain ulkona. Isommat halusivat aika nopeasti kotiin. Siitä huolimatta, meillä oli oikein kiva retki. Ensi vuonna käymme täällä jo keväällä.
Sain Totelta syntymäpäivälahjaksi hemmottelupaketin. Siihen kuului kukkia, maljakko, kirja, sekä Body Shopin voiteita, jotka olen havainnut itselleni hyväksi. Olin sanonut jossain vaiheessa, että haluaisin ostaa Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta sarjan itselleni. Totte oli ihana ja osti ensimmäisen osan minulle syntymäpäivälahjaksi.
Sen lisäksi, minulla alkoi jo voiteet uhkaavasti loppumaan, joten tämä oli oikein oiva lahja tähän hetkeen.
Käytiin samalla viikolla koko perheen voimin syömässä ja samalla hankkimassa koulutarvikkeita tulevalle ekaluokkalaiselle. Samalla reissulla hän bongasi itselleen tuon hienon Pókemon paidan. Saatiin myös kaikki tarpeellinen tulevaa koulun aloitusta varten. Uskomatonta, että kakkosen koulunalkamiseen on enää vain hetki.
Tuo maailman söpöin Squishmallow oli minun lahjani 1-vuotislahjani vauvalle. En voinut vastustaa sitä. Lisäksi vauva tykkää noista pehmeistä leluista.
Viikko oli todella kiva. Olen tyytyväinen näin 35-vuotiaana. Vähän melkein odotan sitä neljääkymppiä, sillä tiedän niin monta upeaa sen ikäistä naista. Mutta just nyt on hyvä näin.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Täytän tänään 35 vuotta!
Täytän tänään 35 vuotta. Ihan uskomatonta. Ajattelin nuorempana, että 35 vuotias on aivan ikäloppu ja elämä sen ikäisenä on todella tylsää. Mutta voi, että onneksi sen ikäisenä ollaan aivan väärässä. Elämä sen kun paranee iän myötä. Ajattelin, että 35 ikävuoteen mennessä minulla on varmasti lapsia ja olen naimisissa. No, en ole naimisissa, olen kertaalleen eronnut, mutta lapsia löytyy ja sen lisäksi vielä aivan uskomattoman ihana kumppani.
Ei enää se sama ihminen
Olisi aivan ihanaa sanoa, että tietyllä tavalla olen edelleen se sama vanha Jenni, kuin olin vaikka 25 vuotiaana. Mutta en minä kyllä ole. Tai siis tavallaan olen, mutta tavallaan en. Elämässä on tapahtunut todella paljon ja osa tästä kaikesta on jättänyt pysyvän jälkensä. Olen kyllä hyväksynyt sen. Jotkut arvet tulevat näkymään koko loppu elämän. Jotkut sitten taas haalistuvat. Olen sinut menneisyyteni kanssa. Asioiden käsittelyyn on auttanut se, että kaikki ne valinnat ja tapahtumat ovat tuoneet minut tähän pisteeseen, jossa olen aivan äärimmäisen onnellinen.
Kuuntelin viime syksynä Alma Hätösen Yöpuolen tarinoita podcastia. Siellä Alma puhui elämästä ja asioista joita kohtaamme silloin, sekä sielujen kiertokulusta elämästä toiseen.. Olen itsekin ajatellut, että kaikki ne pahat asiat, joita olen joutunut kohtaamaan, on kohtuuttoman paljon yhdelle ihmiselle kestettäväksi. Samaan aikaan, jonkun toisen elämä saattaa näyttää todella helpolta. Alma puhui siitä, miten sen helpon elämän sielulla saattaa olla menossa elämä, jolloin se saa levätä. Ehkä edellinen elämä on ollut tälle sielulle erityisen rankka. Ehkä minun sieluni on levännyt edellisessä elämässä tai se seuraava on aika, jolloin se lepää. Sen vuoksi tämä elämä on vähän rankempi nyt.
Tälle teorialle ei ole mitään todisteita, mutta minulle tämä ajatus on tuonut lohtua itselleni. Toki kaikkien vaikeuksien päälle olen saanut kokea paljon hyviä asioita. Olen sanonut, että puolisoni on universumin hyvitys minulle siitä kaikesta pahasta, jota olen joutunut kokemaan. 🩷
Unelmia
Omat, tähän astiset tähtihetket liittyvät kyllä ehdottomasti kolmeen lapseen, joiden äiti saan olla. Suurin haaveeni on ollut aina saada olla äiti. Nyt saan olla sitä peräti kolmelle ihanalle tyypille, vaikka sainkin odottaa sitä. Toki lapset ovat pieniä vain hetken ja vain lainassa meillä. Mutta ei se äitiys mihinkään lopu. Se muuttaa muotoaan. Niiden entisten vauvahaaveiden tilalle on tullut unelmat siitä, miten aikuiseksi kasvaneet lapset tulevat kotiin joulunviettoon omien kumppaneiden ja lasten kanssa. Toki sitä ennen meillä on koettavana vielä vaikka mitä yhteistä. Ja minä aion tehdä kaikkeni sen eteen, että minun kotini on turvallinen, rakkauden täyteinen paikka, johon lapset voivat palata uudelleen ja uudelleen, vaikka olisivatkin muuttaneet omilleen. En aio pitää heidän rakkauttaan itsestään selvänä.
Sen verran elämä on muuttunut viimeisen viiden vuoden aikana, että nyt elän muullekin kuin lapsilleni. Viisi vuotta sitten tähän aikaan, kun täytin 30, elin elämääni lapsilleni. Elämä ei ollut hyvää. Se oli jatkuvaa kulissien pystyssä pitämistä ja vuotojen tukkimista. Lapset pitivät minut pinnalla, joten elin heitä varten. Nyt huomaan, että minulla on ihan uusia omia unelmia. Elämä ei ole pelkkää selviytymistä. Minulla on myös unelmia siitä, millaista elämä tulee olemaan Toten kanssa. Tällä hetkellä haaveilen vahvasti meidän häistä.
KUVAT: KATRI KONDERLA
Summa summarum, elämä on juuri nyt todella hyvää. Olen päässyt paikkaan ja pisteeseen, jossa olen todella onnellinen. Uskon vilpittömästä, että tästä elämä myös paranee. Tiedän, että joskus tulevaisuudessa on luvassa myös niitä surullisia hetkiä. Niitä, jotka kuuluvat elämään. Mutta muutoin uskon elämän parantuvan vain.
Tänään vietän aikaa minulle rakkaiden kanssa ja nautin elämästäni näin 35 vuotiaana.
Ihanaa päivää!
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit