Olen viime aikoina pohtinut taas paljon sitä, mitä kaikkea vaikuttajat joutuvat esilläolon ohessa sietämään. On arvostelua, haukkumista, kiusaamista, vainoamista ja varmasti myös sellaisia asioita, joita en muista tässä mainita. Joissain tapauksissa kiusaaminen jatkuu vuosia. Ja tässä ei puhuta nyt rakentavasta kritiikistä, vaan jostain ihan muusta. Kaikkia ei tietenkään voi miellyttää, mutta sitten on myös niitä, jotka haluavat tieten tahtoen tuottaa pahaa mieltä toiselle. Siltä ei voi välttyä, koska sitä on myös äärimmäisen vaikea suodattaa.

Itselläni on nollatoleranssi kaikkeen kiusaamiseen ja häirintään, sekä äärimmäisen nopea blokkisormi. Siedin kiusantekoa aiemmin huomattavasti paremmin, mutta vuoden 2020 jälkeen herkistyin tälle kaikelle niin, että totesin olevani mieluummin jyrkkä, kuin ottavani mielelleni yhtään ylimääräistä kuormaa. Tein myös vuosia sitten päätöksen etten selittele ja puolustele itseäni. Loppujen lopuksi ainoat mielipiteet, jotka merkkaavat minulle jotain, ovat läheisteni.

Joidenkin mielestä blokkisormeni on taatusti liian herkkä, mutta tällä hetkellä tiedän itse, millaisesta viestinnästä kuormitun. Asialliseen kritiikkiin vastaan aina, mutta oikeastaan lähes kaiken muun poistan suoraan. Minulla ei ole kiinnostusta lähteä väittelemään tuntemattomien ihmisten kanssa.

Tarvitseeko kaikkea sietää?

Aina, kun nämä asiat nousevat puheenaiheeksi, ennen kaikkea silloin kun puhutaan vaikuttajista, yleisin kommentti on; ”Jos on valinnut olla esillä, täytyy sietää sen seuraukset.” Olivat ne mitä hyvänsä. Itseäni on muun muassa vainottu somen välityksellä vuonna 2020. Toiset vaikuttajat ovat saaneet tappouhkauksia. Kommenttikenttien trollit ovat vain osa kaikkea tätä. Eikä kaikkea tätä tarvitse todellakaan sietää. Ei edes julkisessa työssä.

Minun tehtäväni ei ole miellyttää täällä kaikkia. Jos kumarran yhteen suuntaan, niin pyllistän toiseen. Miellyttämisen sijaan koen tärkeämmäksi olla uskollinen omille ajatuksille ja mielipiteilleni. Osan teksteistäni kuuluu myös olla provosoivia ja ajatuksia herättäviä, koska asiat eivät muutu ilman herättelyä. Osa on sitten puhtaasti vertaistuellisia ja tietoa antavia, osa taas viihdettä. Yritän tehtä tätä kuitenkin aina toisia ihmisiä kunnioittavasti. Ja kuten sanoin, minulle itselleni riittää, että pystyn itse seisomaan omien sanojeni takana. Jos tekemäni sisältö ärsyttää, minun seuraamiseni voi jättää ja minut voi blokata halutessaan. Oma blokkisormeni tulee jatkossakin olemaan herkkä.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Äitimyytti

Puoliso ei juo alkoholia minun raskausaikanani

Tilinpäätös vuodesta 2022

Hei hei mitä kuuluu?

Kävin lukemassa kommentteja

Tänään saattaa tulla tuttuja vastaan tuolla iltapäivälehtien ihmeellisessä maailmassa. Pääsin nimittäin jutustelemaan sinkkuäitiydestä toimittajalle. Tämä ei ole ensimmäinen kerta. Vaikka en ole enää parisuhde mielessä sinkku ja saan nykyisin enemmän apua, myös ihan tähän perus arjen pyörittämiseen, on minulla edelleen sananen sanottavana sinkkuäitiydestä. Haastattelu lähti alunalkaen liikkeelle siitä, millaista kommenttia olen saanut näinä sinkkuvuosinani anonyymeiltä ihmisiltä somessa.

Oman kokemuksen mukaan sinkkuäitejä arvostellaan vielä ikävämmin, kuin muita äitejä. Yksinään sitä onkin yhtäkkiä epätoivoinen sinkkuäiti, etsimässä elättäjää itselle ja lapselleen ja siinä sivussa sitä antaa äärimmäisen huonoa esimerkkiä lapsilleen. Olen kuullut tämän ja paljon enemmän ollessani sinkku ja kertoessani deittailevani. Nyt sitten saan kuulla, että ihmiset odottavat koska eroamme poikaystäväni kanssa. Minuun nämä kommentit eivät enää vaikuta. Mutta siippani, jolla ei ole yhtä kovaa kuorta näissä asioissa myönsi erään hänelle näyttämäni kommentin menneen ihon alle. Edelleen voi kuin ihmetellä, miten ihmiset voivat olla niin julmia toisiaan kohtaan.

Maalittaminen ja somekiusaaminen

Kuuntelin hetki sitten podcastin maalittamisesta, jossa puhuttiin myös laajemmin somessa tapahtuvasta kiusaamisesta. Kyseinen podcast oli Rikosmyytit-podin jakso 3. Maalittaminen. Jakso alkaa hyvin osuvasti sanoin: ”Ne urpot, jotka eivät ymmärrä mitä sananvapaus tarkoittaa, käyttävät sitä kaikista härskeimmin hyväksi.” Minusta tämä on äärimmäisen hyvin sanottu. Vihaviestit tulevat yleensä aina nimettömiltä tileiltä ja nimimerkkien takaa. Ja tämä on kuitenkin hyvin pieni ryhmä. Tähän liittyy myös paljon ihmisten media- ja sisälukutaidottomuus, sekä halu väärinymmärtää asioita. Kun siihen lisätään vielä halu tuoda oma mielipaha esille, niin soppa on täysin valmis. Tähän vielä se, että jokaisen on mahdollisuus tehdä feikkiprofiili tai suojautua muuten anonyymiteetin taakse, ja tuoda se oma vääristynyt mielipiteensä esille. Ja sen lisäksi vielä syytetään sitä ihmistä, joka on esillä somessa ja julkisuudessa, että itseppä olet tilanteesi valinnut. Nyt sinun pitää kestää tämä. Vaikka jokaisen pitäisi mennä itseensä ja miettiä miksi tällaista törkyä pitää lähettää.

Oma Instagramin DM-laatikkoni räjähti sen jälkeen, kun tämä haastattelu tuli ulos. Suurimmaksi osaksi siellä on tähän mennessä ollut ulkonäköäni kommentoivia viestejä miehiltä. Siitäkin huolimatta, että jutussa mainitaan tasan tarkkaan se, että olen nykyään parisuhteessa. Iso osa näistä tulee feikkiprofiileista, koska pelätään sitä vastuun kantamista. Sitä, että sillä omalla tekemisellä ja sanomisella voi olla seurauksia. Mutta faktahan on, että myös ne feikkiprofiilit saadaan jäljitettyä. Minäkin ota kaikesta saamastani kuvakaappaukset, jotta voin tarvittaessa viedä ne poliisille.

Epätoivoinen sinkkuäiti

Ja nämä ihmiset löytävät kyllä sen syyn olla ikäviä. Sen jälkeen kun aloin seurustella, ikävien kommenttien määrä oli ja pysyi suht samana, mutta aiheet muuttuivat. Enää en ollutkaan se epätoivoinen sinkkuäiti, joka etsi lapsilleen isää. Nyt saan kuulla sitä, että kyllä meillekin vielä se ero tulee. Olen kuitenkin niin ärsyttävä ettei minua kukaan jaksa. Eli paskanjauhannan määrä on vakio, vaikka aiheet muuttuvat.

Oli siitä huolimatta kivaa päästä juttelemaan toimittajalle. Oli myös kiva saada kertoa, että kyllä sitä sinkkuäitiäkin onnistaa treffimarkkinoilla. Vaikka profiilissani oli tieto siitä, että minulla on lapsia, siippani sanoi että hänellä ei tullut missään vaiheessa sellainen olo että olisi treffaillut lapsiani, vaan minua. Tai että olisin etsinyt lapsilleni isää.

Joten kaikki sinkkuäidit rohkeasti vaan treffeille. Kyllä se oma kulta sieltä löytyy, kun muistaa myös itse olla aktiivinen.

-Jenni

KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Missä menee raja?

#äläsomekiusaa

Kun sohaisin muurahaispesää

Kukaan ei ansaitse ilkeyttä