Raskausviikko 33 (32+0 – 32+6)
0Beben koko: Ananas
Oireet: Närästys, napakammat supistukset, kevyt turvotus jaloissa.
Himot: Ei oikeastaan. Nälkä on kuitenkin koko ajan.
Raskausviikko 33
Meillä on ollut taas ihan mega aktiivinen viikko. Joka päivä on askelmittari paukkunut ja olen niin kiitollinen siitä, että jaksan. Iltaisin liikkuminen tuntuu supistuksina ja pienenä jomotuksena. Kaikki helpottaa kuitenkin levolla, joten en ole ollut huolissani. Olen kokenut myös raskauden, jossa minulle on suositeltu lepoa sen puolesta välistä asti supistusten vuoksi, joten olen todella kiitollinen tästäkin kokemuksesta. En ole käynyt mitenkään tietoisesti lenkeillä, mutta askelia ja liikettä kertyy päivään paljon mistä en valita. Liikkuminen helpottaa kuitenkin myös omaa oloa.
Laskettuun aikaan on seitsemän viikkoa ja koska minun kohdallani mietitään käynnistämistä, todennäköisesti synnytykseeni on oikeasti vielä vähemmän aikaa. Hurjaa. Huomaan myös, että oma mieli alkaa pikku hiljaa kääntyä kohti sitä synnytystä. Edelleen ajatukset ovat osittain pelonsekaisia. Mutta veikkaan, että loppua kohden halu saada vauva ulos on pelkoja isompi. Mutta pelosta puheenollen…
Me ollaan haettu doulaa
Doulan mukanaolo synnytyksessä on kiehtonut minua. Yksityinen doula on kuitenkin sen verran kallis paketti, että se ei ole tuntunut itsestä relevantilta vaihtoehdolta. Jokainen doula ansaitsee ihan varmasti sen palkkionsa, en sano sitä, mutta itselle investointi on ollut liian iso. Kunnes bongasin Ensi- ja turvakotien liiton sivuilta tietoa heidän vapaaehtoisesta doulatoiminnastaan. Tietenkään vapaaehtoisen doulan saaminen ei ole yhtä helppoa ja yksinkertaista, kuin yksityisen, mutta ajattelin kokeilla silti.
Meidän kohdalla kaikki kriteerit doulan saamiselle täyttyivät. Minulla on taustalla kaksi hurjaa synnytystä, sekä lähisuhdeväkivalta kokemuksia. Lisäksi kärsin synnytyspelosta. Näillä kriteereillä meille päädyttiin tarjoamaan doulaa. Joudutaan kuitenkin vielä vähän jännittämään, löytyykö meille sopiva tyyppi. Kerron, miten tämä asia etenee.
Toivotaan toki, että saadaan doula. Uskon, että hän olisi varmasti hyvä tuki ihan meille molemmille. Minulle pelkojen kanssa ja puolisolle hänen ensimmäisessä synnytyksessään.
Nukun edelleen aika hyvin öisin. Herään yleensä pari kertaa yöstä pissalle. Samalla kertaa hoituu myös se vaivalloinen kyljen kääntäminen. Mutta on helpottavaa, että valvomiset näyttäisivät nyt jääneen taakse. Nyt kun kirjoitin näin, niin mistä vetoa, että ensi yönä valvotaan taas.
Vauva liikkuu edelleen aktiivisesti ja on menossa mukana. Huomaan, että hän innostuu kaikista meidän perheenjäsenten äänistä. Kun siskot tulevat meille toisesta kodista, alkaa varsinainen vispaus. Hän on selkeästi iloinen, kun heidän äänensä kuuluvat taas tauon jälkeen.
Meidän on tarkoitus saada tässä kesäkuun aikana paikat valmiiksi. Hoitopöytä on paikallaan, mutta siitä puuttuu koreja ja vaipanvaihtoalusta. Sänky ja vaunut puuttuvat edelleen, vaikak tiedämmekin mistä ne tulevat. Vauvan vaatteet on pesty ja silitetty. Vielä ne pitäisi kyllä saada järjestetyksi paikoilleen. Mutta uskon, että tässä on vielä viikkoja aikaa. Ja jos hän päättääkin putkahtaa maailmaan hyvissä ajoin, puolisoni on hyvä laittamaan tarvittaessa hösseliksi. En stressaa suotta. Pitkälle päästään jo noilla puhtailla vaatteilla.
-Jenni
2 & 3 KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Raskausviikko 32 (31+0 – 31+6)
Raskausviikko 31 (30+0 – 30+6)
Raskausviikko 30 (29+0 – 29+6)
Raskausviikko 32 (31+0 – 31+6)
Beben koko: Kesäkurpitsa
Oireet: Parit oikeasti napakat supistukset.
Himot: Ei oikeastaan ole ollut.
Raskausviikko 32
Tällä hetkellä päällimmäisenä mielessä on se, että maksa-arvoja mittaavat verikokeet olivat normaalit. Tätä on jotenkin ihan hirveän vaikeaa uskoa. Voin uskoa täysin sen, että olen kuvitellut kutinat, koska ihmisen mieli on uskomaton. Mutta lähinnä tuntuu uskomattomalta mahdollisuus, että minulla voisi olla raskaus, jossa ei ole osana hepatogestoosia. Mikä on tietysti tosi hyvä juttu. Olin vain ennusteiden vuoksi niin asennoitunut taas yhteen kutisevaan loppuraskauden, että tätä on vaikeaa uskoa. Toki nyt toivotaan, että loppuraskauskin menisi ilman kutinoita. Ainakin Naistenklinikan kätilö sanoi, että se voisi olla mahdollista, vaikka ennuste lupaileekin muuta.
Tämä viikko on mennyt muutenkin todella hyvin. Tämä on ehdottomasti kaikkein helpoin raskauteni, lukuunottamatta niitä alun verenvuotoa. Muuten olen saanut voida todella hyvin. Olen jaksanut hyvin ja saanut liikkua ja tehdä normaalisti, mistä olen todella kiitollinen. Tiedän omasta kokemuksestani, että tällainen ei ole mitenkään itsestään selvää. Olen aiemmissa raskauksissa oksentanut kuukausia ja saanut lääkäriltä suosituksen levätä ennemmin, kuin liikkua. Joten, kun näin viikolla 32 voin mennä ja tehdä lähes normaalisti, olen siitä äärimmäisen kiitollinen.
Paino
Sanon nyt pari sanaa omasta painostani ja painon nousustani. Tämän on todennäköisesti ainoa kerta, kun tulen tämän mainitsemaan. Minulle sillä ei ole ollut mitään väliä, sillä minä kuulun siihen ihmisryhmään, joka imettäessä käytännössä katsoen kuihtuu. Muutenkin olen jo useamman vuoden ollut sinut kroppani ja painoni kanssa. Minulle on riittänyt, että voin hyvin, olen terve ja jaksan touhuta lasten kanssa. En ole hoitajaa pyytänyt mitenkään peittelemään vaa-an lukua. Olen siis ollut tietoinen siitä, miten painoa on tullut. Ja olen myös huomannut, että sitä on tullut huomattavasti vähemmän, kuin aiemmissa raskauksissa, vaikka en ole tehnyt mielestäni mitään yhtään enempää erilailla. Jälleen yksi juttu, mikä on tässä raskaudessa aivan erilailla.
Tällä viikolla minulla oli myös synnytyspelkopoliklinikan käynti Naistenklinikalla. Huomasin uudelleen raskautuessani, että edellisistä synnytyksistä oli jäänyt asioita kaivelemaan. Olin aluksi sata prosenttisen varma siitä, että haluan sektion. Etten missään nimessä halua synnyttää enää lateitse, koska sektio tuntuu hallittavammalta tilanteelta. Mieli on kuitenkin muuttunut raskauden edetessä ja kätilön kanssa juteltiin siitä, mitä heidän puoleltaan voitaisiin tehdä minun alatiesynnytykseni eteen. Päätin, että kirjoitan tästä käynnistä ihan oman postauksensa. Asiaa tuntuu olevan sen verran.
Loppuun haluaisin sanoa, että meidän vauvalla on nimi. Kriiseilyt on ohi ja nyt vaikuttaisi oikeasti siltä, että vauvan nimi on lyöty lukkoon. Isosiskot ovat myös hyväksyneet nimen.
Isompien lapsien nimet on myös päätetty jo enne syntymää. Minä en ole kokenut sitä, että nimi ei syystä tai toisesta sopisikaan vauvalle. Oma äitini on ymmärtääkseni päättänyt minun nimeni siinä vaiheessa, kun on saanut minut syliinsä. Minun lapsillani on kuitenkin ollut nimet valmiina. Ja uskon, että myös tämä kolmas kasvaa omaan nimeensä ajan kanssa. Siitä tulee hänen näköisensä nimi.
-Jenni
1 & 3 KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Raskausviikko 31 (30+0 – 30+6)
Raskausviikko 30 (29+0 – 29+6)
Raskausviikko 29 (28+0 – 28+6)