Tarina oman sektion taustalla
2Minulle tuli Instagramissa vastaan @vapaasynnytyssuomi-tilin julkaisu, jossa kirjoitetaan; “Sektio ei ole synnytys. Sektio on röystö. Sektio on synnytyskokemuksen ryöstö naiselta ja ennen kaikkea se on syntymän ryöstö vauvalta.” Henkilökohtaisesti olin sydänjuuriani järkyttynyt tällaisesta kirjoituksesta. Pitkään minua seuranneet tietävät, että minulle on tehty kiireellinen sektio, jolla pelastettiin minun ja vauvan henki.
Haluan nyt kirjoittaa teille omasta sektiostani.
Minulle diagnosoitiin loppuraskaudessa viikon 31 jälkeen raskaushepatoosi, jonka ainoa oire on terveennäköisen ihon voimakas kutina. Kutina oli sitä luokkaa, että olisin halunnut raapia naamani irti. Kyseessä on maksan toimintahäiriö, jolloin maksaentsyymien ja/tai sappihappojen pitoisuus veressä alkaa suurentua. Joillakin ihmisillä raskaushormoonit ylikuormittavat maksaa, jolloin näin tapahtuu. Itse kuulun näihin ihmisiin, joiden maksa ei ihan kestä raskautta.
Raskaushepatoosi ei vaadi välittömiä toimenpiteitä, mutta se vaatii tiivistä seurantaa. Maksa-arvoni tarkistettiin enimmillään kaksi kertaa viikossa, tavallisesti kerran viikossa. Kävin viikoittain Kätilöopistolla tarkkailussa, jolloin pötköttelin tunnin sängyssä, kun lapsen sydänäänistä otettiin käyrät. Kerran kahdessa viikossa tapasin lääkärin, joka seurasi tilannetta.
Viimein lääkärintarkastukseni oli päivää ennen laskettua päivää ja silloin jo lääkäri otti puheeksi synnytyksen käynnistämisen. Mutta lähetti minut kuitenkin vielä verikokeiden kautta kotiin. Laskettuna päivänä hän kuitenkin soitti ja ilmoitti, että synnytys on käynnistettävä nyt, koska maksa-arvoni olivat kohonneet niin korkeiksi. Odottaminen olisi riski sekä minulle, että vauvalle.
Oma, ensisijainen toiveeni oli synnyttää alateitse, johon sain kannustusta. En kokenut tarvetta sektiolle, koska minua ei pelottanut alateitse synnyttäminen. Näin ollen synnytystäni alettiin käynnistämään. Puolentoista vuorokauden jälkeen todettiin, että synnytykseni ei vain lähde käyntiin. Kaikki on yritetty, mutta kehoni ei selkeästi ole vielä kypsä synnyttämään. Päädyttiin kiireelliseen sektioon, koska sekä minun, että vauvan terveys ja hyvinvointi alkoi olla vaakalaudalla.
Lääkärin päätös pelasti meidän hengen.
Ja tänä päivänäkin olen niin onnellinen siitä, että lääkäri teki tämän päätöksen. Sain leikkaussalissa täydellisen vauvani rinnalleni. Vauva voi hyvin ja minun maksa-arvoni tasaantuivat puolessa tunnissa. Olen kiitollinen lääkäreille nopeista päätöksistä ja toiminnasta, joka pelasti niin minun, kuin tyttärenikin hengen.
Yhtäkään äitiä ei pitäisi arvostella synnytystavan mukaan. Minä olen ihan yhtälailla äiti molemmille lapsilleni, vaikka he ovat syntyneet eri tavoin.
Fakta on se, että sen jälkeen, kun lääketiede ja neuvolat otettiin mukaan synnytykseen, lasten ja äitien kuolleisuus on laskenut rajusti kaikkialla. Itse repesin toisella kerralla niin pahasti, että meinasin kuolla siihen synnytyssaliin. Kotona, kun asiansa osaavaa hoitohenkilökuntaa ei ole ollut napin painalluksen päässä, olisin varmasti kuollut. Oma, varsin kärkäs mielipiteeni on, että jos haluaa pelata uhkapelejä, lotto on turvallisempi vaihtoehto, kuin esimerkiksi kotisynnytys.
Toivon, että tällainen vihapuhe lopetettaisiin ja ihmisille annetaan synnytys- ja kehorauha.
-Jenni
Lue myös
Seuraa myös
Elämänmuutoksia
Hieman reilu vuosi sitten aloitin blogin Nörttitytön päiväkirjat, jossa käsittelin sisustamistamisen ohella vähän kaikkea muutakin minulle tärkeää. Kesällä sitä tulikin kirjoiteltua tiheällä tahdilla, mutta syksyn tullessa homma hieman jäi. Minä nimittäin aloin viimeistellä lähihoitajantutkintoani kokopäivätyön ohella. Opinnot ja työ olivat yhdessä melkoisen raskas rupeama ja se uuvutti minut täysin. Koulujaksot vielä menettelivät, mutta työharjoittelut oman työn ohella tuntuivat melkoisen raskailta. Minulla ei vain yksinkertaisesti riittänyt energiaa kaikkeen. Blogi siis jäi, monen muun asian ohella.
Tiesin kuitenkin, että raskas rupeama ei kestäisi kovinkaan kauaa ja elämä jatkuisi myös sen jälkeen. Keskellä kevättä sainkin sitten tiedon asiasta, joka sai minut miettimään uudelleen koko elämääni ja myöhemmin myös blogiani.
Elämänmuutoksia
Sain kuulla olevani raskaana. Se tuntui sekä ihanalta, että tavattoman hämmentävältä. Kun aloin miettimään hieman myöhemmin uudelleen blogin kirjoittamista, Nörttitytön päiväkirjat alkoivat kaipaamaan kunnon remonttia. Jostain syystä vauvajutut eivät tuntuneet sopivan ollenkaan kyseiseen blogiin.
Kun sitten kerroin raskaudestani ystävilleni, monet kyselivät, jos eivät heti, niin melko pian onko minulta tulossa mammablogia. Jo alussa totesin etten halua pitää pelkästään äitiys- tai raskausblogia. Haluan edelleen höpötellä sisustus-, meikki-, vaate- ja muita juttuja, jotka ovat osa elämässäni. Enkä halua jakaa kaikkea useampaan blogiin. Halusin kuitekin mahduttaa vauvailut mukaan, koska tämä muuttaa elämääni melkoisesti ja tuo siihen aivan kokonaan uutta sisältöä. Minusta on myös ihanaa olla raskaana ja katsella vauvanvaatteita ja -tarvikkeita, jonka vuoksi haluan myös kertoa niistä muille. Tämä tuntui kaikin puolin parhaalta hetkeltä uudistaa blogi kokonaan, nimeä ja sisältöä myöten.
Tämän blogin kohdalla nimi oli kaikkein ongelmallisin. Olisin halunnut aloittaa vauvajutuistakin kertomisen aikaisemmin, mutta en millään meinannut keksiä sopivaa nimeä. En edelleenkään halua tästä mitään mamma- tai raskausblogia, joten en myöskään halunnut mitään hempeää vauva-aiheista nimeä. Lopulta, kun se kolahti, sitä piti vielä makustellan noin kuukauden verran. Keksin sinä aikana myös muutaman muun vaihtoehdon, mutta juuri nyt tämä tuntui minulle kaikkein omimmalta.
Sitten ei tarvinnutkaan muuta kuin kyhätä ulkoasu kokoon ja ryhtyä kirjoittamaan.
Jonkin verran olen miettinyt tässä tulevia postauksia blogiin ja tarkoituksena olisi kertoa hieman itsestäni, sekä ihan erikseen raskaudestani. Muuten tulen kirjoittamaan sisustamisesta, ruuanlaitosta, kosmetiikasta, vaatteista, hyvinvoinnista ja muusta sellaisesta, mikä liittyy minun omaan elämääni.
Tervetuloa mukaan!