Isot lapset lähtevät tänään kahden viikon pätkälle toiseen kotiinsa ja me jäädään puolison kanssa kahdestaan. Ikävä on jo nyt etukäteen aivan valtava. Lisäksi huomaan, että huono omatuntoni uusperhekuviosta on palannut. Siitä, että lapset reissaavat kahden kodin väliä samalla, kun pian syntyvällä sisaruksella on yksi pysyvä koti. Tästä syyllisyydestä voisin puhua pitkät pätkät, mutta taidan jättää sen myöhempään hetkeen.

Uskon, että omalla kohdallani nämä tunteet kumpuavat ihan omista ajatuksista ja siitä, että nautin valtavasti meidän perheen yhteisestä ajasta. Elämä on kaikkein parasta silloin, kun ollaan koko porukka koolla. En haluaisi olla tällaisia aikoja erossa lapsistani, vaikka arvostan myös omaa aikaa. Nyt saan kolmannen lapsen, josta eroon pitkiksi ajoiksi ja se tuo sitä ristiriitaa ja huonoa omaatuntoa. Eli kyse on enemmän minusta, kuin lapsistani.

Samaan aikaan olen miettinyt myös sitä, että tämän kolmannen kanssa saan kokea uudelleen sitä ensimmäisen vauvavuoden rauhaa, kun ollaan vain me ja vauva. Vauvantahtinen kiireettömyys tuntuu ajatuksena aika ihanalta. Samaan aikaan takaraivossa kolkuttaa syyllisyys siitä, että minulla on myös kaksi vanhempaa lasta ja minun pitäisi nauttia myös tästä kolmen lapsen arjesta.

Kohta ollaan me kaksi plus avec

Tämä tuleva kaksi viikkoa on todennäköisesti minun ja puolisoni viimeisiä hetkiä kahdestaan. Isommilla on kaksi kahden viikon lomapätkää toisessa kodissa, joista toinen ajoittuu suunnitellusti suurin piirtein lasketun ajan paikkeille ja todennäköisesti ensimmäiset vuosi tai kaksi, parisuhdeaika on plus yksi avec. Tähän on kuitenkin varauduttu ja tästä on puhuttu. Uskon, että tästä myös selvitään, vaikka rankkoja hetkiä tulee varmasti vastaan. Meillä on kuitenkin puolison kanssa super hyvä puheyhteys ja toimintasuunnitelma ensimmäisille viikoille.

Tulevat pari viikkoa, jotka puoliso on myös lomalla, yritetään nauttia toisistamme ja yhteisestä ajasta. Kerätään sitä vähän varastoon. Ja tehdään samalla viimeisiä hankintoja. Isoimmat jutut on hoidossa, mutta muutamia pienempiä puuttuu. Kuten hoitoalusta, pyykkikori, unipesä ja muuta tällaista. Sekä täydellinen vauvaviltti, jonka etsiminen on ollut varsinainen mission impossible.

Takki / Zalando

Mekko / H&M

Kengät / Zadaa second hand

Korvakorut / Smiling Design uniikit

-Jenni

KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Rennosti kauluspaidassa

Syreenin varjossa

Valkoinen kesämekko ja keväisiä kuulumisia

Ribbimekko ja puuvillakimono ne yhteen sopii

Kesäinen raskausasu, johon sain idean Pinterestistä

Olen halunnut hetken aikaa kirjoittaa teille siitä, miltä on tuntunut olla kolmannen kerran raskaana. Edelleen, tämä on ehdottomasti helpon raskauteni ja olen voinut ihmeellisen hyvin. Mistä olen äärimmäisen onnellinen ja myös kiitollinen. Kahdesta edellisestä raskaudesta on jo vähän aikaa. Tietyllä tavalla aika on ehtinyt kultaamaan muistoja, mutta samaan aikaan muistan muun muassa pahoivoinnin ja lepomääräykset. Nyt kun saa elää aika vapaasti elämääni raskauden kanssa, niin olen siitä todella kiitollinen. Nyt näyttäisi vielä siltä, että tällä kertaa hepatogestoosikin olisi skippaamassa minut. Tätä en meinaa itsekään täysin uskoa, kun olin niin asennoitunut siihen.

Rauhallisin mielin

Hyvää perspektiiviä omaan raskauteeni on tuonut Facebookin vauvaryhmässä olo. On täysin ymmärrettävää, että ensimmäistä lasta odottaessa on niin täydellisesti uuden edessä, että vähän kaikki pelottaa. Varsinkin, kun kyse on niin tärkeästä asiasta kuin oma lapsi. Mutta täytyy myöntää, että on aika ihanaa, kun jokainen vihlaisu, nipistys tai kuplinta ei aiheuta paniikkia siitä, onko vauvalla kaikki hyvin. Kolmannen raskauden kohdalla uskallan jo luottaa omaan kroppaani ja siihen, että se osaa hommansa. Tällä pohjalla on ollut todella helppoa nauttia raskaudesta. Toki oman vointi on myös helpottanut sitä nauttimista, kun ensimmäiset kolme kuukatta eivät menneet väsymyksen ja pahoinvoinnin kourissa.

Mutta onhan tämä zen-fiilis aivan ihana. Kun voi oikeasti nauttia tästä sisällä kavavasta elämästä, ilman sen suurempia huolia. Toki, kokemus voisi olla hyvin erilainen, jos edelliset raskaudet olisivat olleet yhtään stressaavammat. Niissä on ollut omat vaikeutensa, mutta nekin ovat menneet pääasiassa hyvin.

Painolastia tähän kokemukseen ovat tuoneet aiemmat, rankat synnytyskokemukset, jotka ovat varjostaneet odotusta. Minun on ollut helppoa sulkea pois ne pelonaiheet, jotka saattavat tapahtua. Synnytys tulee tapahtumaan, vaikka tekisin mitä. Ja minua pelottaa se kaikki, mikä synnytyksessä voi mennä pieleen. Toistaiseksi se on ollut helppoa tyäntää taka-alalle ja nauttia raskaudesta. Mutta nyt h-hetki lähenee vääjäämättä.

Olen omalta osaltani tehnyt kaiken helpottaakseni tulevaa. Olen käynyt pelkopolilla ja hakenut itselleni doulaa. Olen menossa vielä synnytystapa-arviointiin. En tiedä, kuinka paljon enemmän voin oikeastaan tehdä oman synnytykseni eteen. Nyt sitä pitäisi vain luottaa omaan kroppaan niin, kuin olen tehnyt tässä raskauden aikana.

Nyt voin ehkä vain toivoa, että tämä zen fiilis kantaa vielä joitain viikkoja. Sitten toivotaan aiempia helpompaa synnytystä. Minulla on pieni, vieno haave, päästä tämän tyypin kanssa perhepesähotelliin, joka meillä on kokematta. Sen sijaan haluaisin välttyä tällä kertaa heräämöltä.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Yhteiset baby showerit puolison kanssa

Raskausviikko 32 (31+0 – 31+6)

Tuleva arki kolmen lapsen kanssa

Kimono

Raskausviikko 31 (30+0 – 30+6)