Ilmoitin juuri jälkikasvulleni, että äiti tarvitsee nyt pienen hiljaisen hetken intensiivisen päivän jälkeen. Vetäydyin läppärin ja kahvin kanssa makuuhuoneeseeni. Kuuntelen toki koko ajan mitä neidit puuhaavat, mutta tämä oma pieni hetki tulee nyt todellakin tarpeeseen.

Synttärit

Kävimme tänään ostamassa hieman synttäritarvikkeita esikoisen juhliin. Synttärit ovat siirtyneet nyt pariin kertaan koronan vuoksi. Esikoiseni on syntynyt aivan joulun korvalla, kuten pitkäaikaisimmat lukijani tietävät. Meidän oli tarkoitu juhlia hänen syntymäpäiviään heti tammikuussa, mutta silloin omikron jylläsi vielä niin hurjana ettemme uskaltaneet. Nyt päätimme lyödä synttärit kalenteriin, etteivät juhlat ihan vallan unohdu. Kuopus alkoi samaan syssyyn suunnittelemaan omille synttäreilleen halloween-teemaa. Hän kun on marraskuun alun lapsi.

Eskarilainen toivoo syntymäpäivilleen itse tehtyä jäätelökakkua. En ole moista koskaan tehnyt, mutta meillä on kyllä ohje tiedossa. Joten tänä viikonloppuna joutuu ehkä tekaisemaan yhden testikakun. Ettei tarvitse juhlapäivänä juosta hakemaan Viennettaa lähikaupasta.

Muutoksia

Tuoreessa parisuhteessani on tapahtunut pari isoa muutosta, kuten olen kirjoittanut. Ensinnäkin, poikaystäväni tapasi viimein tuon jälkikasvuni ja he tapasivat hänet. Kumpikin osapuoli piti toisistaan, mikä on ihan positiivista tässä vaiheessa. Tyttöt esittelivät poikkikselle LOL-kokoelmansa, sekä lempi elokuvansa joka on ”Poppi” (eli selkokielellä Trolls.)

Toinen iso muutos on se, että poikaystäväni muutti Helsinkiin. Eli nämä kaksi muutosta mahdollistavat sen, että voimme tavata toisiamme säännöllisemmin ja sponttaanimmin. Ensimmäisellä viikolla sitä tuli muuten hyödynnettyä siihen pisteeseen, että kumpikin tarvitsi omaa tilaa, aikaa ja oman kodin rauhaa maanantai-iltana. 😀 Vaikka yhdessä on ihanaa, me olemme kumpikin tällä hetkellä niin tottuneita yksineläjiä, että se oma rauha on myös kullan arvoista.

Tällä viikolla me emme sitten näe ollenkaan, koska hän keskittyy työrutiinien löytämiseen, sekä uuden asunnon raivaamiseen kaikista pahvilaatikoista. Hän kuitenkin lupasi jo, että pyrkii järjestämään minun esikoiseni juhlapäivän vapaaksi, jotta voi auttaa minua. Minulle, joka olen järjestänyt kuusi vuotta kaikki lasten synttärit täysin yksin, tuo toteamus sai taas kyyneleet silmiin. On taas vaikea uskoa, että on olemassa ihminen, joka haluaa auttaa minua juhlajärjestelyissä. Eihän tuota ihmistä voi kuin rakastaa. ♥

KUVA: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Uusi iltarutiini

Meillä on tyttöjen kanssa uusi iltarutiini. Apinoin tämän suoraan Kirsikka Simberiltä kuunneltuani Hei Babya. Turhauduin jossain vaiheessa iltasatujen lukemiseen, kun se oli aina sen päiväistä sirkusta. Plus olen todella huono lukemaan ääneen. Ulkoistin jossain vaiheessa iltasadut äänikirjoihin.

Nyt me kuitenkin luetaan iltaisin, koska opin, että se ei kuitenkaan ole niin paljolti siitä minun omasta ajastani pois. Ja fakta on se, että minulla on tällä hetkellä myös huomattavasti enemmän voimavaroja kuin esimerkiksi puoli vuotta tai vuosi sitten. Luetaan joku lyhyt satu tai yksi luku jostain lasten kirjasta. Tällä hetkelle me luetaan taas Penni Pähkinäsydäntä. Sen jälkeen me pötkötellään rauhassa mun sängyssä ja halaillaan ja kuunnellaan kaksi kertaa Sininen uni Spotifysta.

Tämä tuntuu nykyään todella tärkeältä rutiinilta. Arki on monesi melkoista sähellystä, joten tällainen yhteinen rauhoittuminen yhdessä tuntuu hyvältä. Sen lisäksi illat ei ole enää samanlaista sekoilua kuin aiemmin, mikä on ihanaa.

KUVA: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Olen tänään itkenyt ja ahdistunut Mariupolin synnytyssairaalan pommituksista. Vaikka sota tuntuu jo lähtökohtaisesti käsittämättömän julmalta, niin tämä on jotenkin ihan nextillä levelillä kamalaa ja julmaa. Itsellä kaikki lapsiin ja vauvoihin liittyvä menee jotenkin todella syvästi ihon alle. Haluan olla tietoinen tapahtumista, mutta suojella itseäni sen verran etten menettäisi yöuniani.

Me ollaan tänä iltana askarreltu tyttöjen kanssa rannekoruja ja maalattu vesiväreillä. Olen ruvennut maalaamaan myös itse, sillä se vie ajatukset muualle ahdistavista asioista. Kuopukseni askarteli minulle ”rakkauskorun”. Sydämeni suli taas tyttöjeni vuoksi.

Menen pian nukkumaan, että jaksan taas huomenna. 

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals

LUE MYÖS

Millaista elämä on lasten kanssa juuri nyt

Mitä kuuluu? Oikeasti

Vapaailta

Mitä tehtiin viikonloppuna

Elämää, kun viikonloppusuunnitelmat menivät uusiksi

Lasten kasvattaminen on jotain, mikä on todella haastavaa ja hermoja raastavaa. Mutta myös jotain todella palkitsevaa, kun lapsi yllättäen näyttää ettei kaikki ole mennyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kasvattaminen on jotain, josta jokaisella on oma mielipiteensä. Tapoja kasvattaa lasta on juuri niin monenlaisia, kuin on vanhempiakin. Ja yleensä niitä vahvoja kasvatusmielipiteitä on nimenomaan niillä, joilla ei ole lapsia.

Olen itse ollut myös tämä ihminen. Mutta sen jälkeen kun sain omat lapseni, totesin etten neuvo enää ikinä ketään, vaan pidän leipäläpeni kiinni. Koska ensinnäkin ihmiset, joilla ei ole lapsia, eivät oikeasti tiedä millaista on olla vastuussa ja oikeasti kasvattaa sitä lasta. Maailmassa ei ole olemassa sellaista simulaatiota, joka oikeasti antaisi kenellekään lapsettomalle oikeuksia ja tietotaitoa kommentoida kenenkään vanhemmuutta ja lasten kasvatusta. Piste.

Pyytämättä annettu neuvo on oikeasti moite

Esimerkkinä minä, silloin kun olin lapseton, neuvoin hyvin auliisti vauvan saanutta ystävääni siitä, että kyllä se lapsi pitäisi nukuttaa sinne omaan sänkyyn. Minulla ei ollut mitään meriittejä kommentoida näin. Varsinkin kun molemmat tyttöni ovat nukkuneet minun vieressäni perhepedissä. Nuorempi nukkuu edelleen joitain öitä vieressäni. Koska kun sen oman lapsen saa syliinsä, niin siitä eteenpäin ne kaikki kasvatusperiaatteet, joita olet miettinyt ennen synnytystä, lentävät suoraan romukoppaan. Sen jälkeen alat luovimaan elämää ja kasvatusta sen oman lapsen mukaan. Koska lapset ja myös pienet vauvat ovat yksilöitä ja kasvatus ei voi olla samanlaista molempien kohdalla.

Esimerkiksi minä ja paras ystäväni. Minun vauvani ovat kumpikin hyviä nukkujia, toinen vielä parempi. Kun taas ystäväni vauva herää monta kertaa yössä milloin mistäkin syystä. Minulla ei ole minkäänlaista kokemusta siitä, millaista vauvavuotta ystäväni elää. Toisekseen ystäväni on erilainen nukkuja kuin minä. Minä nukun käytännössä missä vain ja milloin vain. Nukahdin aina itse heti sen jälkeen kun vauva nukahti yöllä uudestaan ja sain oikeasti nukuttua. Kaikki eivät ole samanlaisia.

Joten summa summaarum, kukaan muu kuin oikea kasvattamisen ammattilainen työtilanteessa, ei ole pätevät tai oikeutettu arvostelemaan tai kommentoimaan kenenkään vanhemmuutta. Se, jos lapsi heittää uhmaspagetit keskelle kaupan lattiaa ei ole huonoa vanhemmuutta. Sitä kutsutaan tahtoiäksi.

Ja tästä päästään internettiin ja sosiaaliseen mediaan, koska täällä jos missä on mahdollista saada niitä pyytämättömiä neuvoja. Onneksi iso osa jo tietää, että pyytämättä annettu neuvo on oikeasti moite ja niin ei pidä tehdä. Siitä huolimatta, aina kun kirjoitan vanhemmuudesta täällä blogissa, niin joku tulee kertomaan oman mielipiteensä siitä miten olen toiminut väärin. Nykyään en itse edes välitä, koska kukaan ei tiedä meidän perheen raivo rehellistä tilannetta. Sen lisäki mun tytöistä on kasvanut uskomattoman ihania, taitavia, empaattisia ja hyvätapaisia tyttöjä. Välillä hekin perseilevät, mutta se kuuluu myös heidän kasvuun ja kehitykseensä. Ja ihan varmasti he tulevat tekemään vääriä valintoja, jo ihan sillä perusteella miten aivot toimivat kehittyessään, mutta minä olen kuitenkin toiminut oikein.

Lasten kasvatus

Toivon erityisesti, että varsinkaan yksikään äiti ei arvostelisi toista äitiä, koska lopujen lopuksi me olemme samalla puolella. Meistä jokainen yrittää pitää hengissä pikku ihmistä joka harvoin osaa kertoa mikä ahdistaa. Lisäksi lasten kasvatus on siinä mielessä kiittämätöntä puuhaa, että ainakaan ne meidän kasvatettavat eivät sitä arvosta. Meilläkin puhutaan tällä hetkellä lähinnä ”tyhmästä äidistä”.

Joten äidit, älkää lisätkö muisen äitien paineita olemalla ikäviä. Niitä paineita on jo entuudestaan niin paljon, että siitä ahdistuu. Pidetään äidit siis yhtä, eikä paineita toista alas.

-Jenni

KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals

LUE MYÖS

Seurustelen, mutta olen yhä sinkkuäiti

Lasten kysymykset ja miten niihin vastata

Tarina oman sektion taustalla

Kuinka tuen lastani erossa

Matalapainetta