Kukaan tuskin halua lähtökohtaisesti olla huono vanhempi lapsilleen. Jokainen varmasti pyrkii parhaimpaansa, kun on kyse omista lapsista. Minä myös. Mutta olen ollut suurinpiirtein viimeiset kolme vuotta niin uupunut, että en ole jaksanut olla niin hyvä äiti, kuin olisin halunnut olla. Olen ollut väsynyt, äreä, hajamielinen ja en ole jaksanut olla läsnä. Ja tämä on ollut asia, jota olen harmitellut monet kerrat. Olen tuntenut alemmuuskompleksia ja huonommuutta, kun Instagramissa niin monet näyttivät olevan parempia vanhempia kuin minä.

Vaikeat vuodet

Viimeiset vuodet ovat olleet äärimmäisen rankkoja, kun huolehdin kahdesta lapsesta, yritin selvitä väkivaltaisessa parisuhteessa ja myöhemmin erosta, sekä eron jälkeisestä vainoamisesta. Samaan aikaan rakensin parhaani mukaan uutta elämääni lasteni kanssa. Burn out taisi olla viimeinen niitti. Sen jälkeen elämä on ollut aika vaihtelevaa.

Nyt kuitenkin huomaan, että voimani ovat palautuneet ja minä ihan oikeasti jaksan olla parempi äiti. Voimani riittävät leikkimiseen, touhuamiseen ja pelaamiseen lasten kanssa. Jaksan maalata ja opettaa ja askarrella heidän kanssa. Jaksan olla tunteenpurkauksissa kärsivällinen ja rauhallinen. Jaksan yrittää ymmärtää tunteita uhman takana. Jaksan olla johdonmukainen. Ja tämä tuntuu aivan äärettömän hyvältä. Olen todella onnellinen siitä, että jaksan olla lasteni kanssa.

Hyvinvoiva vanhempi, hyvinvoiva lapsi

Muistan ikuisesti, kun Helka sanoi minulle kerran, että hyvinvoivalla vanhemmalla on hyvinvoivat lapset. Ymmärsin jo silloin, mitä se tarkoitti, mutta olen ehkä kuitenkin sisäistänyt sen vasta nyt. Kun olen nähnyt miten paljon parempi äiti pystyn olemaan näin tällä tavalla hyvinvoivana.

Minulle diagnosoitiin syksyllä yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, jonka kanssa opettelen parhaani mukaan elämään. Ahdistun herkästi pienistäkin asioista, mutta minulla on lääkitys ja opettelen parhaani mukaan toimimaan ahdistuneisuuteni kanssa. Uupumuksesta uskon toipuneeni nyt aika hyvin. Unentarpeeni on normalisoitunut, enkä väsy normaalista toiminnasta normaalia enempää. Mikä tekee todella paljon. Vuosi sitten tähän aikaan tunsin taistelevani koko ajan oman jaksamiseni kanssa. Olin aivan lopussa. Kun voimat olivat muutenkin lopussa, ei niitä ollut myöskään lapsille.

En enää uhraa itseäni

Vaikka koen, että minulla on aina ollut hyvä suhde lapsiini. Olen puhunut heille avoimesta, meillä on halattu ja yöllä, jos pelottaa, niin minun vieressäni on ollut aina paikka. Mutta nyt se on parantunut entisestään. Jaksan olla entistä paremmin läsnä lapsilleni, mikä on ihanaa.

Nyt kun olen konkreettisesti huomannut, miten iso merkitys omalla jaksamisellani on vanhemmuuteeni, aion pitää siitä jo lasteni vuoksi parempaa huolta. Tässähän on yksi syy, miksi en valmistumisen jälkeen hingu työllistymään hoitoalalle. Minut on pumpattu loppuun jo yhdessä työpaikassa, joten en varsinaisesti toivo samaa kohtaloa seuraavassa. Siksi jatko-opinnot aivan eri alalla kiinnostavat.

Ja näin erovanhempana, minulla on säännöllisesti omaa aikaa, kun lapseni ovat viiden päivän sykleissä toisessa kodissa. Sinä aikana minä palaudun siitä, että olen ollut intensiivisesti lasten kanssa yksin. Eron myötä vanhemmuudesta tuli heti paljon tasapuolisempaa, sillä hyvin stereotyyppisesti minä olin edellisessä suhteessa, joka hoiti aivan kaiken lapsiin liittyvän. Lasten isän vastuualue rajoittui tasana siihen hetkeen, kun hän oli fyysisesti läsnä lasten kanssa. Ja tämä on jako joka tuntuu tulevan luonnostaan todella moniin perheisiin. Uuden kumppanin kanssa aion pitää henkilökohtaisesti huolen siitä, että meidän vanhemmuus menee alusta asti tasan 50/50. Eli jatkossa lapseni eivät ole isällään vain hoidossa, vaan lapset ovat ihan yhtä lailla hänenkin. En uhraa itseäni enää vaan haluan jaksaa lasteni kanssa niin hyvin, kuin olen nyt jaksanut. Koen sen äärimmäisen arvokkaaksi asiaksi sen, että jaksan esimerkiksi maalata lasteni kanssa ilman, että se tuntuu ylimääräiseltä ponnistukselta. Koska se voi selkeästi olla myös muuta.

Haluan ehdottomasti kannustaa myös muita vanhempia ajattelemaan omaa jaksamistaan ja itseään. Pikkulapsivuodet ovat haastavia ja intensiivisiä, mutta yhteispeli kumppanin kanssa voi oikeasti tehdä niistä myös helpompia.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals

LUE MYÖS

Yksin lasten kanssa

Minusta tuli ihan erilainen äiti kuin ajattelen

MILF ja ylpeä siitä

Varpajaiset on naisilta pöllitty perinne

Ihmiset, joilla ei ole lapsia, mutta on paljon mielipiteitä

Miten käsitellä uutisia lasten kanssa?

Maanantai

Maanantaina sain jälleen herätä poikaystäväni kainalosta halailemaan ja pussailemaan. Jossain vaiheessa me siirryttiin sohvalle aamukahville ja katsomaan Netflixist The Queen’s Gambit-sarjaa, johon sain hänet koukutettua edellisenä iltana. Meidät yllätti nälkä, joten jouduimme lähtemään kauppaan. Olimme siiinä mielessä aivan aavistuksen myöhässä, että meillä oli jo nälkä, mikä tarkoitti mielitekoja. Saatiin kuitenkin välteltyä niitä ja käytyä kaupassa, sekä ostettua vain listalla olevat tuotteet. Tehtiin yhdessä ruokaa ja vetäydyttiin sitten ruokalevolle. Hän lähti illalla omaan kotiin, jolloin minä pystyin tekemään illalla koulutehtäviä rauhassa.

Tiistai

Ensimmäinen lakkopäivä. Lapset tulivat luokseni kuuden jälkeen aamulla ja aloiteltiin siinä sitten päivää yhdessä. Tehtiin aamupalaa ja minä yritin herätellä itseäni. Olin varannut aamupäivälle pesulan. Lounaaksi riitti meidän edellisen päivän ruoka, josta lapsilla oli varsin vaihtelevat mielipiteet. Pesulan ja lounaan jälkeen lähdettiin lasten kanssa leikkipuistoretkelle. Sää ei ollut mikään otollisin. Leikkipuistossa ollessa taivaalta satoi lunta. Lapsia se ei hidastanut pätkääkään. Puistoilun jälkeen tultiin kotiin välipalalle ja vähän lepäämään. Lapsilla oli ollut todella aikainen aamu, joten pienet unet olisivat tuskin tehneet pahaa. Nämä kaksi tappelivat kuitenkin parhaansa mukaan unta vastaan. Mentiin sitten isää vastaan pihalle piirtelemään katuliiduilla ja leikkimään naapurilasten kanssa. Lasten isä tuli hakemaan heidät pihalta luokseen. Minä nautin omasta illasta kasvonaamion ja Syke-leffan kanssa.

Tällä viikolla on seurattu myös Coral charm pioneiden värien muutosta.

Keskiviikko

Lapset tulivat taas todella aikaisin aamulla minun luokseni. Aamupalan jälkeen lähdettiin yhdessä kauppaan hakemaan ruokatarpeita. Suunniteltiin jälkiruuaksi myös itse leivottuja kinder cookieita. Eli cookieita, joissa oli murskattuja Kinder max suklaapatukoita. Ostettiin kaupasta myös lahjapaperia ystävien lapsen lahjaan ja lapset valitsivat samalla synttärikortin päivän sankarille. Kotona minä aloitin sitten ruuanlaiton ja leipomisen. Ruoka tuli onneksi nopeasti, sillä suosin kasvissosekeitossa niitä valmiita soseita, joita kaupasta saa. Syömisen ja keksien maistelun jälkeen päätettiin katsoa leffa, joka oli Disneyn Vaiana. Tai siis lapset katsoi. Minä muistan leffasta alku- ja lopputekstit. Muuten nukuin. Leffan jälkeen lähdettiin ulkoilemaan ja piirtämään katuliiduilla. Lasten toinen vanhempi haki heidät pihalta ja minun viikon viimeinen vapaailta alkoi. Katsoin Disney+:lta Moon Knightin päätösjakson, sekä samaan syssyyn vielä Black Widown ennen, kuin menin nukkumaan. Jossain vaiheessa yötä poikkis kömpi viereeni.

Torstai

Minä heräsin taas aikaisin aamulla ottamaan lapsia vastaan. Tämä aamu meni kyllä enemmän tai vähemmän koomassa. En oikein meinannut saada itseäni hereillä. Lopulta ei auttanut muu kuin ryhtyä laittamaan ruokaa. Tarkoitus oli, että lapset olisivat syöneet kasvissosekeiton jämät ja minä ja poikkis syötäisiin sweet chili kanapastaa, mutta todellisuus meni toisin. Kuopus söi mieluummin pastaa, kuin keittoa, joten minä söin sitten hänen osuutensa keitosta. Jälkiruuaksi päätin vielä pyöräyttää vähän extemporee pannukakun. Iltapäivästä minä ja lapset lähdimme leikkipuistoon ja poikaystävä lähti töihin. Touhuttiin hyvä tovi puistossa naapuruston lasten kanssa. Sen jälkeen tehtiin vielä pieni metsäkävely läheiseen metsään ja kallioille, ennen kuin palattiin kotiin katsomaan Pikku Kakkosta. Tytöt menivät nukkumaan ja minä aloin katsomaan Sykettä alusta Areenasta. Sängyssä kuuntelin hetken äänikirjaa, kuten minulla on nykyisin tapana. Tällä kertaa kuuntelen mielenkiinnosta Bridgertonin kirjasarjan ensimmäistä osaa. Pakko sanoa, että kirja on jo nyt hyvin erilainen, kuin sarja. Mutta siis, oikein perus tyttökirja. Yöllä poikkis kömpi taas kainaloon.

Perjantai

Perjantaina oli siivouspäivä. Minusta tuntui, että perheeni vältteli minua, kun huhkin menemään. Leivoin aamusta sämpylöitä ja sitten ryhdyin silittämään, sekä pesemään parveketta. Sain otettua myös kausivalot pois parvekkeen kaiteelta. Poikaystävä vinoili muka nokkelana, että johan se oli aika näin toukokuussa. Siihen minä näpäytin takaisin,että johan ne ovat ollleet puolitoista vuotta paikoillaan. Sain ilokseni juoda parvekekahvit vielä samana iltapäivänäpuhtaalla parvekkeella. Ai että, oli ihanaa. Alkuillasta käytiin myös lasten kanssa kaupassa ja he jäivät hetkeksi leikkimään ulos kauppareissun jälkeen.

Viikonloppu

Lauantain aamupäivä ja päivä oltiin kotona. Maalattiin vesiväreillä ja askarreltiin niin äitienpäiväkortteja, kuin syntymäpäiväkortteja. Sen jälkeen pakattiin laukut ja lähdettiin junalla reissuun. Meidät oli kutsuttu ystäväperheen pienen pojan syntymäpäiville Järvenpäähän. Samaan syssyyn kutsuimme itsemme mummilaan viettämään äitienpäivää perheen kesken. Lapset ovat aina erityisen innoissaan, kun me matkustetaan junalla Järvenpäähän. Siinä on sellainen junamatka, johon lasten kärsivällisyys riittää juuri ja matka menee yleensä kitinöittä. Syntymäpäivät olivat todella kivat. Näin lapsiani tasan sen aikaa, kun kakkua oli tarjolla, muuten he leikkivät yläkerrassa muiden lapsien kanssa. Lahjan lisäksi vietiin tuomisena, myös pinkkejä ruusuja perheen äidille tarkoituksena ilahduttaa. Synttäreiltä lähdettiin sitten mummilaan. Siellä lapset pääsivät ennen iltapalaa auttamaan mummia vielä leipomisessa.

Sunnuntaina heräsin äitienpäivään lasteni välissä niin, että esikoiseni silitteli minua. Tämä herätys sulatti sydämeni. Äiti oli leiponut meille aamuksi melkoisen äitienpäiväkakun. Lapset juoksivat heti aamupalan jälkeen takapihan trampoliinille pomppimaan. Ruokaa odotellessa rauhoituttiin hetki lasten kanssa ja katsottiin tietokoneella Disney+:lta Doria etsimässä. Ruuan jälkeen lähdettiin kotiin. Illalla pelattiin lautapeliä ja katsottiin jääkiekkoa. Lapset eivät toki olleet tästä viimeisestä aktiviteetista samaa mieltä kanssani.

Papan kanssa puuhommissa.

Paras arkiruoka oivallus tällä viikolla liittyi lasten ruokailuun. Sain tililtä @bunscommunity muistutuksen napostelulautasista. Tämä on tuttu konsepti vuosien takaa esikoisen kanssa ja aion ehdottomasti elvyttää tämän. Tällä viikolla napostelulautanen toimi, koska olin tehnyt ruokaa joka ei lapsille ekana päivänä ihan uponnut. Toisena päivänä en lähtenyt edes yrittämään. Napostelulautaselle kootaan lapsille kaikkea mitä kaapista löytyy sektoreihin. Toimii esimerkiksi minun nirsolla lapsellani täydellisesti, kun hän näkee mitä kaikkea lautasella oikeasi on.

Iltapalanapostelulautanen: Muumimukisämpylä, kurkkua, viinirypäleitä, keitetty kananmuna ja 1/4 omena.

Lounasnapostelulautanen: Pastaa, kalkkunanakkia, viinirypäleitä, kurkkua, herneitä ja raejuustoa. Ketsuppi erikseen, jotta siitä voidaan dipata.

Arkiruokalista

Ma ja ti: Perunamuussi ja itse tehdyt lihapullat

Ke: Kasvissosekeitto raejuustolla ja yrttipatonki. Jälkiruuaksi kinder cookies.

To: Kasvissosekeitto raejuustolla ja yrttipatonki (Minä ja esikoinen). Myös sweet chili kanapasta (Poikkis ja kuopus). Jälkiruuaksi pannukakku.

Pe: Sweet chili kanapasta

La: Lapsille napostelulautaset ja minulle kanapastan jämät. Napostelulautasilla pastaa, kalkkunanakkia, viinirypäleitä, kurkkua, herneitä ja raejuustoa.

Su: (Mummin ruokapöydässä) Perunamuussia ja lihapullia. Jälkiruuaksi äitienpäiväkakkua.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals

LUE MYÖS

Viikkokatsaus 17/22: Vappuviikko + viikon arkiruokalista

Viikkokatsaus 16/22: Ensimmäinen kouluviikko

Viikkokatsaus 15/22: Pääsiäisviikko

Viikkokatsaus 14/22: Äidin lohta ja synttärit part 2.

Viikkokatsaus 13/22: Koko viikon kestänyt noidannuoli