Minulla on vauvakuume. Se ei tosin ole mikää uusi juttu. Poden kroonista vauvakuumetta. Olen aina potenut. Olen aina haaveillut lapsista ja perheestä. Siis oikeasti aina.

Nyt vauvakuumeeni on kuitenkin erityisen kova. Asiaa ei varsinaisesti auta se, että oma somekuplani on täynnä vauvoja. Ja niitä tulee lisää. Kun yksi on synnyttänyt, niin seuraava ilmoittaa olevansa raskaana. Välillä tarve on kovempi ja välillä sen pystyy unohtamaan. Poikaystäväni on välillä helisemässä kanssani. Hän on tässä asiassa paljon pidättäytyväisempi, jos niin voi sanoa. Ei yhtä tunteella menevä kuin minä.

Lapsilukuni ei ole vielä täysi

Tiesin jo ennen eroa ettei lapsilukuni ole vielä täysi. Samaan aikaan olen yrittänyt myös valmistautua siihen mahdollisuuteen, että lapsilukuni on tässä. Koska lapsia saadaan ja koska loppujen lopuksi voin itse vaikuttaa tähän asiaan hyvin, hyvin vähän. Mutta siitä huolimatta koen, että kaipaan elämääni vielä ainakin yhtä vauvaa. Seitsemän vuoden lapsettomuus opetti kuitenkin tietynlaista nöyryyttä. Olisin surullinen, jos tämä olisi tässä. Mutta uskon, että osaan olla myös kiitollinen siitä, mitä olen saanut. Olen kaikesta huolimatta saanut kokea äidiksi tulemisen kahdesti.

Äitiys on ollut ehdottomasti elämäni hienoin ja merkittävin asia. Lapseni ovat maadoittaneet minut, antaneet minulle tarkoituksen ja kaikkein vaikeimpina aikoina, pitäneet minut kiinni arjessa. Raskaudet ja äitiyslomat ovat olleet yksiä elämäni hienoimmista vaiheista. Ja haluaisin kokea sen ajan uudelleen edes kerran elämässäni.

Lisäksi, toivoisin saavani eräänlaisen revanssin ja eheyttävän kokemuksen. Haluaisin kovasti saada lapsen ihmisen kanssa, joka haluaa olla ihan yhtä lailla mukana kaikessa, eikä yritä kontrolloida minua. Olen miettinyt lukuisia kertoja, millaista olisi saada lapsi ihmisen kanssa, joka ei tieten tahtoen halua jättää minua yksin.

Pelkäsin olevani raskaana

Armottomasta vauvakuumeesta huolimatta, säikähdin tässä kertaalleen ihan todella. Olimme olleet noin kaksi kuukautta yhdessä poikaystäväni kanssa, kun minulla alkoi tiputteluvuoto ja epämääräiset alavatsan nippailut. Kun kyttäsin menkkakalenteriani vuoto ajoittui viikkoa ennen menkkojen arvioitua alkamisaikaa. Eli periaatteessa se olisi voinut olla tiputteluvuotoa. Eli toisin sanoen se olisi voinut olla kiinnittymisvuotoa. Sain sätkyn ja menin paniikkiin.

Vauvakuumeesta huolimatta en voinut olla ajattelematta, että tällä aikataululla se olisi ihan liian aikaista. Ahdistuneisuushäiriöni heitti lisää vettä myllyyn ja itkin asiaa poikaystävälleni puhelimessa. Raskaustestit näyttivät negatiivista. Mutta koska kuukautisiini oli virallisesti vielä viikko, oli mahdollista että ne näyttäisivät sitä vielä monta päivää. Epätietoisuus oli aivan kamalaa. Tunteeni heittelivät laidasta laitaan toivon, ilon, paniikin, pelon ja ahdistuksen välillä. Tunnevaihteluilla oli väliä ehkä puoli minuuttia, joten tilanne tuntui senkin vuoksi entistä rankemmalta.

Epätietoisuuttaa, jota en meinannut kestää, kesti onneksi vain vajaat pari päivää, kunnes menkkani alkoivat reilusti etuajassa. Olin todella helpottunut kun niin kävi. Aika ei tuntunut oikealta. Vaikka loppujen lopuksi tiedän, että olisin ollut äärimmäisen onnellinen jos olisinkin ollut raskaana.

Kunhan aika on hieman parempi, haluaisin vielä vauvan ja toivon, että elämä kuljettaa minut siihen suuntaan, että sellaisen saan. Siihen asti jatkan vauvakuumeilua ja iloitsen kaikkien muiden puolesta. Lapset eivät ole itsestäänselvyyksiä.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals

LUE MYÖS

Haluan uskoa, että rakkauteni lapsiani kohtaan riittää

Olen jaksanut viimein olla parempi äiti lapsilleni

Vappuviikonloppu

Lapsimessut 2022

Yksin lasten kanssa

Heips. Olen juuri kotiutunut koulusta. Meillä alkoi tänään kotihoidon tunnit ja nämä olivat minulle ensimmäiset kunnolliset lähiopetustunnit pandemian (ja burn outin) jälkeen. Ja pakko sanoa, että on kyllä aivan eri olla koulussa lähiopetuksessa, kuin etänä. Iltapäivällä minulla oli myös fysiikkaa ja kemiaa ja voin sanoa olleeni aivan pihalla. Tuijotin materiaaleja ja totesin, että jotain tuttua niissä on, mutta siitä huolimatta kaikki tuntui heprealta. Onneksi, pikku hiljaa sain palautettua esimerkiksi metrijärjestelmän mieleeni.

Viikonloppu

Nyt haluan kuitenkin palata hetkeksi viikonloppuun kuvien muodossa. Meillä oli lapsivapaa viikonloppu. Ja kyllä, puhun meistä, koska nykyään tämä lapsivapaa koskee tietyllä tavall myös poikaystävääni. Ja tämän lapsivapaan kunniaksi hän halusi viedä minut treffeille. Hetki sitten ilmestyi uusi Marvel-elokuva Doctor Strange in the Multiverse of Madness. Eli siis uusi Doctor Strange-elokuva, jota minä en ollut vielä nähnyt. Marvel universumin Doctor Strangea näyttelee ihana Benedict Gumberbatch. Joka tuli minulle tutuksi alunalkaen Uusi Sherlock TV-sarjan Sherlock Holmesina ja olen siitä asti pitänyt hänestä valtavasti.

Minulla oli perjantaina vielä koulua. Lähdin kouluun poikaystävän luota ja palasin hänen kotiinsa valmistautumaan treffeille. Valmistautuessa yritin parhaani mukaan jotenkin pelastaa likaisen tukkani ilman kuivashamppoota. Luonnonkihara on tässäkin aika näppärä, koska se kihartuu kuinka likaisena tahansa. Kiharat ilmestyvät, kun hiuksien antaa kastelemisen jälkeen kuivua rauhassa. Tämä oli varsinainen pelastus.

Ja muikkari itselle, että täytynee varmaan ostaa poikkiksen luokse hiustenpesu värkit ja myös puteli kuivashamppoota. Ei haittaa vaikka kyseiset purnukat jäävät kotiin reissatessa.

Tällättyäni itseni lähdin poikaystävää vastaan töihin. Siitä lähdettiin sitten ihan ensimmäiseksi syömään Pasilan Burgers and Wine-ravintolaan. Poikaystäväni halusi testata miltä Suomen kolmanneksi parhaat burgerit maistuu.  Päästiin pöytään ja syömään ilman pöytävarausta, myös näin perjantai-iltana, kun keskusta oli täynnä lätkäfaneja. Minä valitsin listalta Deluxe burgerin ja juomaksi veden lisäksi vanhan kunnon GT:n. Kun ruuat tuotiin, meitä neuvottiin syömään käsin, koska kaikki paikan burgerit oli suunniteltu niin, että maut olisivat parhaimmillaan, kun ne syötäisiin ihan reilusta käsin. Pöydissä ei itseasiassa edes ollut aterimia valmiina kuten yleensä ravintoloissa. Ja olihan ruoka hyvää. Ranskalaisetkin olivat ihan täydellisen suolaisia ja rapeita.

Ruuan jälkeen menimme leffaan Triplan Biorexiin, joka oli ihan kiva leffateatteri. Leffa oli hyvä, kuten Marvelin leffat noin yleensä. Minut se myös yllätti hyvällä tavalla. Elokuvasaagassa tapahtui jotain sellaista, jota olin jo hetken odotellut. Samaan aikaan tarina oli aivan sydäntäsärkevä. Jotenkin tuntuu, että viimeiset leffat ovat olleet kaikki todella surullisia ja sama meno jatkui nytkin.

Lauantaina

Lauantaina lähdin aamusta kotiin samalla kun poikkis lähti töihin. Minulla oli kotona kaikenlaista tekemistä, kuten siivoamista ja kuvaussettien valmistelua seuraavalle päivälle. Oltiin sovittu Katrin kanssa kuvaustreffit aikaiselle sunnuntaiaamulle, jotta ehtisimme kirsikkapuistoon ennen  pahinta ryysistä. Iltapäivällä kävin lenkillä ja ihastelemassa asuinaluettani, joka on ehdottomasti kauniimmillaan nyt. Illalla katsoin tietysti jääkiekkoa. Jännitin matsia lattialla telkkarin edessä ja peitin silmäni liian jännän paikan tullen. 😀 Poikaystävä olisi kuulemma halunnut nähdä tämän sekoilun.

Sunnuntaina heräsin sitten viideltä, että päästiin Katrin kanssa kuvaamaan. Seitsemältä lähdettiin liikkeelle ja oltiin kreivin aikaan liikkeellä. Meillä oli hyvin tilaa kuvata ja kuvien taustalla ei ollut hirveää ryysistä. Kirsikkapuiden jälkeen siirryttiin Agricolanpuistikkoon  kuvaamaan magnolioiden kanssa. Jossain vaiheessa lyhkäiset yöunet alkoivat vaikuttamaan ja kuvaaminen oli osittain kevyttä sekoilua ja hervotonta nauramista. Päästiin kotiin joskus puolen päivän aikaan ja minä suuntasin ensimmäisenä päiväunille.

KUVA: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

KUVA: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Iltapäivällä poikaystävä tuli luokseni ja päädyimme tilaamaan pizzat, sillä minulle oli iskenyt lopulta aivan jäätävä väsymyspäänsärky. Joka alkoi helpottamaan hiljalleen iltaa kohden. Vietettiin rauhallinen ilta yhdessä. Katsottiin the Queens Gambit loppuun yhdessä ja mentiin nukkumaan niin, että minä jaksoin herätä vielä kouluun aamulla. Sen verran sanoin, että oli vähän orpo oli, kun sunnuntai-iltana ei pelattukaan enää jääkiekkoa. Minä kun olin ehtinyt tottumaan tähän iltaohjelmaan kahdessa päivässä. 😀

Sellainen rakkausviikonloppu meillä tällä kertaa. ♥

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals

LUE MYÖS

Viikonloppusuunnitelmia ja treffi-ilta

Neljä kuukautta yhessä ja tämä on toiseksi pisin suhteeni

Synttäriviikonloppu kuvina

Hei rakas

Koska esitellä uusi kumppani lapsille

Miten tapasin poikaystäväni

KUVA: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

KUVA: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä