Miehet valtaavat julkiset tilat
4Viime päivinä omassa somessani on kohuttu Helsingin Sanomien jutusta, jonka alkuperäinen otsikko kuului Lapsiperheet valtasivat Oodin, eikä se miellytä kaikkia. Jutussa kerrottiin kuin lapset ovat muun muassa sotkuisia ja meluisia vieraita ravintolassa. Juttu huokuu suoranaista lapsivihaa. Olen ottanut ennenkin kantaa siihen, kun lapset eivät saisi näkyä lainkaan julkisissa tiloissa muun muassa koska he eivät osaa käyttäytyä. Vanha homeinen kommentti on ollut; ”Tuokaa ne lapset julkisille paikoille sitten kun ne osaavat käyttäytyä julkisella paikalla.” Mikä on ihan naurettavaa. Missä lapselle paremmin opettaisi esimerkiksi ravintolakulttuuria, kuin ravintolassa?
Minä olen vienyt ja tulen viemään lapsiani jatkuvasti julkisille paikoille, ravintoloihin, kahviloihin, kirjastoihin, museoihin ja vaikka minne muualle. Siinä elämysten ohessa ne lapset myös oppivat niitä käytöstapoja ja tottuvat julkisiin paikkoihin.
Miksi lapsiviha on okei?
Tämän lapsivihaa huokuvan jutun myötä minulle heräsi taas pari ajatusta. Ensinnäkin, miksi lapsiviha on jotenkin hyväksyttävää. On ihan okei sanoa ”en pidä yhtään lapsista”, kun taas ”en pidä naisista” tai ”en pidä miehistä” tai ”en pidä ruotsalaisista” nostaisi todennäköisesti jonkinlaisen äläkän. Puhumattakaan mitä tapahtuu, jos esimerkiksi marginaalisista ihmisryhmistä puhuisi samalla tavalla. Joten miksi on ok sanoa ettei pidä lapsista? Lapset ovat kuitenkin pieniä ihmisiä. He ovat kovin keskeneräisiä ja opettelevät tätä elämää, mutta silti he ovat ihmisiä. Eikä yksikään lapsi ole lopulta samanlainen kuin toinen. En minäkään tule toimeen kaikkien lasten kanssa, kuten en tule toimeen myöskään kaikkien ihmisten kanssa.
Lisäksi on hyvä muistaa, että lapsiviha linkittyy aina naisvihaan. Meidän yhteiskunnassamme yhä suurimman osan perhevapaista pitää äiti. Silloin, kun sanotaan ettei lapsia kavaita jonnekin, ei myöskään heidän äitejään kaivata sinne.
Miehet valtaavat julkiset tilat
Irene Naakka nosti omissa Instagram stooreissaan erään kookoomuslaisen mielipiteen tähän asiaan: ”Jos julkisessa tilassa mennään kaikista sotkevimman, äänekkäimmän ja häiritsevimmän ryhmän ehdoilla, ei se ole enää kaikille avoin tila. Silloin vain ajetaan tavalliset käyttäjät muualle. Lastentarhat lastentarhoina ja kirjastot kirjastoina.” Tämä kommentti on äärimmäisen ironinen, kun ottaa huomioon miten miehet käyttäytyvät julkisissa tiloissa. Julkisissa tiloissa mennään aina cis-miesten ehdoilla, mikä tekee monista tiloista jopa turvattomia paikkoja muille. Vauvan itku, joka on pienen ainoa tapa kommunikoida, koetaan häiritsevänä, kun taas miesporukan kännimölyäminen kuitataan sillä iän ikuisella pojat on poikia -olankohautuksella.
Minä olen viimeksi tänään väistellyt miehiä julkisella katukäytävällä, koska he ovat ennemmin kävelleet päin, kuin itse väistäneet. Ja näin raskaana ei huvita hirveästi tietentahtoen törmäillä miehiin kadulla.
Samaan aikaan meuhkataan synnytystalkoista
Ja samaan aikaan, kun Helsingin Sanomat kirjoittavat siitä, että lapsia ei tovota julkisiin tiloihin, meuhkataan niistä synnytystalkoista. Jatkuvasti puhutaan siitä miten syntyvyys laskee ja suomalaiset kuolevat vielä sukupuuttoon. Mutta mitä muuta voi odottaa, kun yhteiskunnan viesti lapsien ja äitien paikasta kotona on tehty selväksi? Äitien pitäisi kadota yhteiskunnasta määrittelemättömän pitkäksi aikaa tekemään ja kasvattamaan niitä lapsia kotiin. Kaikki muu on väärin. Ei ihme, että ihmiset eivät halua lapsia. Eikä tässä vielä edes puhutaa siitä, miten synnytyslaitoksia suljetaan koko ajan ja synnyttämisestä on tulossa yhtä vaarallista puuhaa kuin menneinä vuosina ennen synnytyssairaaloita.
Vanhempien ja lasten täytyy saada käyttää julkisia tiloja, kuten kaikkien muidenkin.
Joten voitaisiinko me pikkuhuljaa päästä viimein eroon näistä lapsi- ja naisvihaisista ajatuksista ja puheista. Itse aion jatkaa ainakin julkisten tilojen käyttämistä myös lasteni kanssa. Nähdään Oodissa ja museoissa.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Syyllistetään uhria ja puolustetaan tekijää
Sananvapaus – Maailman vanhin tekosyy
Meidän viikonloppu ja lapsen kaverisynttärit
Ihanaa alkanutta viikkoa! Meillä oli super kiva viikonloppu perheenä. Kumppanini oli taas lauantaina toki töissä, kuten noin yleensäkin baarialalla ollaan, mutta muun ajan hän on ollut sitten läsnä meille. Juhlittiin viikonloppuna esikoisen ensimmäisiä kaverisynttäreitä, jossa on ollut oma tekemisensä. Muuten me rentouduttiin.
Meidän viikonloppu alkoi oikeastaan jo perjantain puolella, sillä kuopus oli kanssani kotona. Tuntuu, että hän on edelleen vahvasti kiinni minussa ja aamuiset lähdöt päiväkotiin vaihdon jälkeen ovat vaikeita, koska hän haluaa selkeästi olla kanssani. Ollaan mietitty, koska se olisi tässä tämänhetkisessä tilanteessa mahdollista, että kuopus olisi ainakin perjantait kotona. Jos se vaikka helpottaisi ikävää. Hän saisi tässä keväällä vähän ekstra-aikaa minun kanssani ennen esiopetuksen alkua ja ennen vauvan syntymää.
Perjantaina me leivottiin esikoisen kaverisynttäreitä varten muffinsseja ja täytettiin kakkupohja, jotta se saisi kostua rauhassa yön yli. Lapset ovat todella innokkaita leipojia nykyään. Mikä on tietysti aivan ihanaa. Se toki vaatii sen, että minun täytyy muuttaa omia tapojani ja miettiä, miten lapset saadaan leipomiseen mukaan. Mikä tekee minulle suoraan sanottuna hyvää.
Minun perjantaipäiväni meni enemmän ja vähemmän keittiön puolella, kun leipomisen lomassa tein ruuaksi vielä kalapuikkotacoja. Tiedättekö, kun joinain päivinä tuntuu siltä, että sitä asuu keittiössä? Perjantai oli juuri sellainen päivä. Välillä piti käydä ottamassa sohvalla lepoa, kun liitoskivut meinasivat käydä liian koviksi.
Iltapäivällä saatiin kotiin taas aika väsynyt, mutta iloinen koululainen. Ilta sitten köllöteltiin ja halailtiin hänen kanssaan. Syksyn kiukuttelut alkavat selvästi jäädä taakseen. Selvästi lapsi alkaa hitaasti, mutta varmasti sopeutumaan tähän kouluarkeen ja siihen tiedon määrään, mikä päivän aika tulee.
Kaverisynttärit
Lauantai alkoi hyvissä ajoi aamulla, kun aloin tekemään viimeisiä valmisteluja lapsen kaverisynttäreille. Minulla on ollut politiikkana se, että ennen koulun alkua meillä ei ole vietetty kaverisynttäreitä. Sitä ennen juhlat sukulaisten ja muiden rakkaiden kesken on riittänyt vallan mainiosti. Varsinkin kun näissä juhlissa on ollut myös läheisiä lapsia. Nyt kun esikoinen on aloittanut koulun, olen luvannut alkaa järjestää myös juhlia lapsen omille kavereille.
Niin se elämä on muuttunut melkoisesti. Yhtäkkiä lapsella on oma kokonainen elämä, jossa en ole enää samalla tavalla mukana kuin ennen. On kavereita, on juhlia, on discoja ja vaikka mitä. Vaikka pyrin pysymään perillä siitä, mitä lapsi tekee ja kenen kanssa, silti hänellä on myös sitä omaa elämää. Ja niin sen kuuluukin olla. Synttäreillä pystyin toteamaan, että ekaluokkalaiseni on löytänyt oikeasti useamman kivan tyttökaverin koulusta. Ja synttäreiden ohessa sain useamman vanhemman numeron itselleni, mikä on aina helpotus.
Juhlat olivat todella onnistuneet. Meille tuli viisi ekaluokkalaista omien lasteni lisäksi. Ihan aluksi sankari avasi lahjat, jonka jälkeen lapset istuivat pöytään. Me tarjottiin aluksi Mäkkärin hampurilaisia lapsille, että vatsanpohjalla olisi jotain suolaista kaiken makean lisäksi. Tarjoilut olivat suht maltilliset. Hamppareiden lisäksi oli sipsiä ja popcornia, sekä irtokarkkeja. Olin esikoisen toiveesta leiponut juhliin mustikka muffinsseja ja täytekakun. Ensi kerralla mennään kyllä jätskillä, koska täytekakku ei oikein tehnyt kauppaansa. Minä olin alunperin halunnut tarjota jäätelöä, mutta olin heltynyt lapsen toiveisiin täytekakusta.
Juhlat olivat oikeasti tosi kivat. Syömisen lisäksi lapset leikki ja tanssi. Me katsottiin myös porukalla elokuva ja sen jälkeen lapset löysivät Harry Potter paperinuket, jotka olivat hitti. Omat lapseni tietävät jotain Harry Potterista, mutta ihan vielä me ei olla siirrytty kirjojen pariin. Yritän vähän säästellä kirjoja heiltä vielä, vaikka olisi ihanaa jakaa Potterin maailma lasteni kanssa.
Illalla minulla oli kotona kaksi aika väsynyttä, vaikkakin onnellista tyttöä. Aloin ohjaamaan heitä nukkumaan hyvissä ajoin, vaikka olikin lauantai. Selkeästi juhliminen oli vaatinut veronsa.
Sunnuntai
Sunnutaiaamusta lähdettiin koko porukalla uimaan. Lapset olivat molemmat toivoneet tätä jo hetken aikaa, joten nyt päästiin toteuttamaan tämä toive. Meillä oli ihan super hauskaa. Molemmat lapset treenasivat uimista ilman kellukkeita. Kuopus on alkanut päästä jyvälle uimisen saloista. Hän on kehittynyt hirveästi. Koululainen halusi asettaa itselleen tavoitteen tälle vuodelle, että oppisi uimaan vuoden loppuun mennessä. Sanoin sen olevan oikein hyvä tavoite vuodelle.
Uinnin jälkeen palattiin kotiin, tehtiin ruokaa ja hengattiin ilta suht rauhassa. Puolisoni leipoi meille sänpylöitä illalla ja maisteltiin niitä vielä. Ollaan yritetty leipoa mahdollisimman paljon leipää itse, koska siinä säästää pitkän pennin.
Meillä oli todella kiva viikonloppu taas. Nautin ihan valtavasti meidän arjesta, vaikka tässä onkin asioita, joiden kanssa täytyy kamppailla. Minulla on parin viikon päästä merkittävä lääkärinkäynti, jossa arvioidaan tämän hetkistä työkykyäni. Mutta voin kirjoittaa näistä asioista toiste.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit