Tehtiin viime viikonloppuna retki Linnanmäelle. Tätä retkeä oli suunniteltu melkein pari kuukautta. Puolisoni vanhemmat, eli lasten bonusisovanhemmat, halusi tarjota lapsille kivan kesäelämyksen. He kysyivät haluaisivatko lapset mieluummin Linnanmäelle vai Korkeasaareen. Siskosten valinta ei varsinaisesti yllättänyt meitä. He ovat olleet ennen tätä kaksi kertaa Lintsillä, koska lippujen hinnat, ja ovat toivoneet sinne pääsyä todella hartaasti.

Valmistautuminen

Valmistauduttiin ja valmisteltiin lapsia reissuun hyvissä ajoin. Tänä keväänä Linnanmäellä oli muutettu joidenkin laitteiden pituusrajoja. Tämä esimerkiksi tarkoitti sitä, että nuorempi lapsi oli tänä vuonna liian lyhyt Linnunrata vuoristorataan, johon oli päässyt aiemmin isänsä kanssa. Tällä tavalla ehkäistiin mahdollisia itkupotkuraivareita paikan päällä. Katseltiin edellisinä päivinä netistä laitteita mihin lasten pituudet riittivät ja suunniteltiin vähän sitä, mihin kaikkialle he ehdottomasti haluaisivat. Todettiin, että kummallekin riittää varmasti laitteita läpi käytäväksi.

Käytiin läpi myös sitä, että kuinka monta peliä voidaan mahdollisesti kokeilla paikan päällä ja mitä herkkuja voidaan ostaa paikan päältä. Olen kokenut, että kaikenlainen tällainen ennakointi auttaa omien lasten kanssa erityisen hyvin. He tietävät mitä on luvassa ja mitä odottaa, jolloin paikan päällä ei tarvitse erityisemmin asiasta keskustella.

Muisteltiin myös niitä yleisiä yhteisiä pelisääntöjä, jotka on hyvä muistaa kun ollaan yhdessä liikenteessä.

Pakattiin laukkuun reilusti vettä, smoothiepusseja, välipalapatukoita ja kosteuspyyhkeitä. Tämä osoittautui tosi hyväksi komboksi. Ennen huvipuistoon siirtymistä, käytiin porukalla syömässä hyvin, jotta vatsanpohjalla olisi ihan ruokaakin niiden herkkujen päälle. Tämäkin toimi hyvin ja piti nälkää välipalojen kanssa pitkälle.

Linnanmäellä

Paikan päällä oli tietysti ilo irti. Lasten suosikkilaite oli Pellen talo, jossa he kävivät valehtelematta varmaan kymmenen kertaa. Puoliso saattoi vähän kirota, että totta kai lasten lemppari on se laite, missä on sen seitsemänsataa porrasta. Hyvin hän kuitenkin jaksoi ravata niitä portaita. Ja kävivät he monissa muissakin laitteissa.

Puoliso ja appiukko olivat niitä, jotka ravasivat lasten kanssa laitteissa. Aika kivasti toimi se, että lapsilla oli se kaksi saattajaa. Minä ja anoppi istuskeltiin Linnanmäen penkeillä, joita oli runsaasti. Istuskelulla jaksoin tosi hyvin koko päivän reissussa. Illalla ei erityisemmin supistellut, vaikka askeleita tuli reilusti yli sen 10 000. Oma jaksaminen ihan vähän jännitti etukäteen, mutta ihan suotta.

Lapset ravasi laitteissa, minä kuvasin tulppaaneja. Linnanmäellä on aivan uskomattoman upeita tulppaaneja ja montaa lajia, mikä ei jäänyt kukkahullulta huomaamatta.

Meidän reissu oli kyllä ihan menestys. Lapset nauttivat täysin siemauksin. Mitään isoja konflikteja ei tullut ja lopulta lähteminenkin sujui rauhallisissa merkeissä. Oli aika väsyneitä lapsia ja kotiin lähtö tuli vissiin ihan oikeaan aikaan. Pienemmällä kävi päivän loppupuolella mieletön munkki, kun hän voitti eräästä pelistä sellaisen ison pehmolelun itselleen. Tämä oli toki kova pala toiselle lapselle, koska hänen arpaonnensa ei ollut ihan yhtä hyvä. Tästäkin kuitenkin selvittiin hyvin.

Olen niin kiitollinen näistä uusista aikuisista lasten elämässä. Ei ole mikään itsestään selvyys, että bonusisovanhemmat haluavat olla lasten kanssa tällä tavalla tekemisissä ja ottaa heitä omikseen. Ollaan lasten kanssa todella onnekkaita.

Oli ihanaa aloittaa kesä tällä tavalla. Pian lapset jäävät kesälomalle, mitä on odotettu hartaasti. Meillä on tiedossa vielä monia kivoja retkiä.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Päiväretki Porvooseen

Kivinokan ranta – Retkellä lasten kanssa

Kesän viimeinen veneretki

Ajatuksia retkeilystä

Tunnelmia veneretkeltä

Raskaussovellus näyttää, että raskautta olisi nyt jäljellä 62 päivää. Eli aika vähän. Pian meidän arki muuttuu melkoisesti uuden vauvan myötä. Arki kahden isomman lapsen kanssa on aika helppoa. He ovat jo aika itsenäisiä lapsia. He touhuavat paljon omiaan, eivätkä tarvitse koko aikaa aikuista rinnalleen. Me seurataan aika paljon sivusta heidän tekemisiään. Ollaan lähellä ja saatavilla, mutta annetaan heidän elää sitä omaa elämäänsä ja kokeilla siipiään ikätason mukaisesti. Sitten kun tarvitsee, syli on aina auki ja me ollaan saatavilla. Ja kyllähän he meitä edelleen tarvitsevat. Eivät tosin samoissa määrin, kuin esimerkiksi taaperoiässä.

Isompi ikäero

Isommilla on ikäeroa lähes tarkalleen kaksi vuotta, joten viimeksi vauvan synnyttyä kädet olivat jo valmiiksi aika täynnä. Nyt ikäeroa lapsille tulee noin kahdeksan ja kuusi vuotta. Eli aikapaljon enemmän, kuin viime kierroksella. Joten en varsinaisesti edes jännitä sitovaa pikkuvauva-aikaa. Uskon vakaasti, että käsiä ja sylejä riittää jokaiselle. Vaikka voi olla, että isommat joutuvat hieman treenaamaan kärsivällisyyttä. Uskon kuitenkin, että vauva-aika yhden pienen ja kahden isomman kanssa on hyvin erilaista, kuin kahden alle kolmevuotiaan kanssa.

Toki sen näkee kunnolla sitten, kun vauva syntyy ja arki kolmen lapsen perheenä alkaa. Mehän emme tiedä yhtään millainen tyyppi vauva tulee olemaan. Minulla on kokemusta kahdesta aika perustyytyväisestä vauvasta. Vaikka heidänkin kanssaan on ollut niitä vaikeampia vaiheita. Toki tällä kertaa tiedän, että minulla on mukana kumppani, joka panostaa meidän perheeseen ihan yhtä paljon kuin minäkin. Ja tuli mitä tuli, tiedän pärjääväni. Olen selvinnyt paljon huonommissakin tilanteissa.

Vuoroviikkoarki

Toki tulevassa vauva-arjessa on se ero, että syksyllä meillä on kotona joka toinen viikko vain yksi lapsi, kun isot siirtyvät vuoroviikkorytmiin. Eli joka toinen viikko päästään vähän samanlaiseen vauvakuplaan, kuin esikoisen kanssa, kun huolehdittavana on vain vauva. Toki tämä tarkoittaa myös sitä, että kun ennen meillä on ollut sitä aikuisten omaa aikaa ruhtinaallisesti, niin nyt se putoaa minimiin. Ollaan puhuttu, että todennäköisesti ainakin ensimmäinen vuosi se on sitä aikuisten yhteistä aikaa plus avec. Ja se on enemmän kuin ok. Ensimmäiset vuodet menevät kuitenkin niin nopeasti.

Ollaan muutenkin puhuttu puolison kanssa paljon siitä, miten pyritään toimimaan vauvan synnyttyä. Miten saadaan turvattua kummankin unentarve. Väsyneenä kun on helpompi tuntea riittämättömyyttä, sekä riidellä sen toisen osapuolen kanssa, joten tämä on jotain mistä yritetään olla tinkimättä. Kaiken muun uskon järjestyvän tavalla tai toisella.

Odotan tulevaa, koska perhe-elämä on lopulta parasta mitä tiedän. Nautin toki kahdenkeskeisestä ajasta puolisoni kanssa, mutta loppujen lopuksi, parhainta on olla yhdessä perheenä. Siitä saan ne kaikkein rakkaimmat muistot.

-Jenni

KUVAT: Muru / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Mitä sain ostettua äitiysavustuksen 170 eurolla

Meidän viikonloppu

Meidän kodin sisustussuunnitelmat

Tarkoittaako toive sukupuolesta myös toiveita lapsen käytösmallista

Millaisia vaatteita kesävauva tarvitsee ja kuinka paljon